-
Palopuhe palautumistaitojen puolesta
Kävin eilen katsomassa tuon kuvassa mainitun teatteriesityksen (kuva käsiohjelmasta). Nauroin paikoitellen ääneen, mutta koin myös surua. Palasia loksahti paikoilleen ja ymmärrys selkeytyi. Oli kuin olisi katsonut oman elämänsä tai itsen syntytarinaa. Miten minusta…
-
Valmentaminen on (pään sisäistä) tiimityötä
Se, että jokaisen valmennuskerran jälkeen kokee olevansa keltanokka, on varmaan (kierolla tavalla) se voima, joka pitää minut lajin parissa vuodesta toiseen. Ihmisten parissa tehtävä työ on peilitalo, ikuinen oppimisen polku, uusien ovien ja…
-
Ulkopuolisuuden tunne ja liittymisen tarve
Tuttavallinen tervehdys. Katson hymyileviä kasvoja ja ihmistä, joka kertoo, että ”mehän nyt on tunnettu vaikka kuinka kauan! Meillä on useita yhteisiä tuttavia!” Mielen sisäisen kovalevyni kirjastonhoitajat seisovat paikoillaan. Kukaan ei kipitä kansioiden perään,…
-
Sanojen sovituskopissa jälleen
”Visit me…”, sanoi aikoinaan Rainbow Eagle, amerikan alkuperäiskansaan kuuluva upea herra, tarinankertoja, joka minulla oli ilo tavata muutamia kertoja. Nuo sanat olivat kutsu kuulijoille tutustua häneen paremmin kysymällä kysymyksiä. Lähestymistavassa on edelleen suurta…
-
Kehoutettu oppi kantaa läpi Elämän
Kirjoitin kirjan ”Lupa mokata – improvisointi arjessa”, joka julkaistiin vuonna 2017. Sen punaisena lankana kieppui kysymys, miten siirtyä omalta mukavuusalueelta elämysalueelle ja pysyä siellä toimintakykyisenä. Siirtyminen olisi ja on tarpeen aina kun ihminen…
-
Rajoja ja rajattomuutta
”Hei kuulkaa kaikki tää on hullu maailma se hyrrän lailla pyörii galaksinsa laidalla ei tiedä kukaan, minne ollaan matkalla vain painovoima pitää meidät pinnalla” Noin laulaa Vili Mustalampi ihanalla ”Hullu maailma” -levyllään (jos…