Palautuminen
Stressinhallinnasta puhutaan paljon. Minä en halua opettaa sitä. En enää. Liian moni kiskoo itsensä jaksamisensa rajojen yli ja uupuu työssään, josta on joskus nauttinut.
Havahduin palautumisen ja roolin purkamisen tematiikkaan todenteolla ensimmäisen kerran kun opiskelin teatterin ja draaman tutkimusta Tampereen yliopistossa. Tajusin, että on olemassa monia metodeja roolien rakentamiseen – mutta en löytänyt yhtään teosta, joka olisi käsitellyt roolin purkamista. Kun suoritin itseni ensimmäisen kerran/version loppuun, oli pakko ottaa asia haltuun uudella tavalla. Miten palautua pitkittyneestä kuormitustilasta? Ja mihin palaan? Siihen samaan toiminnan tilaan ja tapaan, jolla piiputin itseni täysin? Kuka olen ja miten olen kun olen palautunut? Mistä tunnistan sen?
Polku vei NLP:n (neurolingvistisen prosessoinnin), narratiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisen työnohjauksen pariin, joista ammensin ymmärrystä ihmisenä olemisesta. Samaan aikaan treenasin improvisaatioteatteria, joka syvensi samaa aihetta ja siihen liittyvää osaamista. Kaikki alkoi kiertyä kohtaamisen teemoihin – sen haasteisiin ja mahdollisuuksiin, sen tasoihin ja niihin kerroksiin, joihin se voi vaikuttaa. Kun sattuma(?) ohjasi minut sairaalaklovnin nenän taa kohtaamaan pieniä potilaita ja heidän vanhempiaan, kokonaisuus täydentyi jälleen uudella tavalla. Kaiken hienovaraisuus ja herkkyys, aito & autenttinen läsnäolo ja sen mahdollistamat asiat tulivat entistä kirkkaammin näkyviksi.
Sen kaiken rinnalla lähdin sukeltamaan radikaalin rehellisyyden maailmaan ja sain työkalupakkiini jälleen lisää arvokkaita työkaluja, joiden avulla saatoin treenata – ja treenauttaa – juuri niitä lihaksia, joita onnistunut kohtaaminen edellyttää. Puheeksiottamisen taito, rohkeus ja herkkyys – mutta myös salliva läsnäolo, kehollinen kuuntelu ja rehellisyys.
Tämä kaikki täydentyi Palautumisvalmentajan opinnoissa vuosina 2020-2021, joista imin itseeni yhä spesifimpää ymmärrystä ihmisen stressitilasta, sen rakentumisesta ja sen purkamisesta, elpymisestä ja kehomielen elvyttämisestä. Tämä kaikki on oleellinen osa sitä taitojen rypästä, mitä tulevaisuus (jo tänään) edellyttää ihmisiltä jatkuvien muutosten keskellä.
Tarvitsemme yhteistyötä ja tarvitsemme yhteistyöhön kykeneviä, hyvinvoivia, tasapainoisia ihmisiä – jotka suostuvat olemaan keskeneräisiä ja ihmettelemään ääneen toistensa kuullen, yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Heitä, jotka sopeutuvat ja joustavat itseään pienentämättä, toisiaan kunnioittaen. Heitä, jotka uskaltavat sanoa ja toimia sydäntään kuunnellen.
Joten jos olet kiinnostunut ottamaan omat voimavarat käyttöösi, hiomaan palautumistaitojasi ja kehittämään edellä kuvattuja lihaksia edelleen – ota yhteyttä! Kootaan juuri Sinulle (ja työyhteisöllesi) sopiva kokonaisuus!