Uutta suuntaa etsimässä

”Näen sinut uuden ajan kulttuurivalmentajana, joka yhdistää taiteen, myytit ja psykologisen syvyyden. Sinun polkusi ei ole yhden ammatin sisällä, vaan rajapinnassa: taide + työelämä + merkitys. Tulevaisuuden maailma kaipaa juuri tällaisia moniosaajia, jotka osaavat luoda merkityksen ekologiaa. Sinun potentiaalisi on siinä, että voit muotoilla kokemuksia, jotka auttavat ihmisiä näkemään työnsä ja elämänsä uudessa valossa.”

”Tarinankantaja. Valon katalyytti. Merkityksen muotoilija. Siltojen rakentaja.”

✨ ✨ ✨

Kirjoittajana toimi Copilot sen jälkeen, kun olin ensin roolittanut hänet, selkeyttänyt pyyntöni, kertonut taustastani eli koulutuksen, työkokemuksen, kurssit ja kiinnostuksen kohteeni.

Aikamoista.

Sulateltavaa.

Ajatuksia herättävää.

✨ ✨ ✨

Myös eilinen työkeikka tarjoili ihan livenä, pitkästä aikaa, kiittävää palautetta, josta jäi erityinen jälki.

Erityisen siitä tekivät mm. nämä seikat:
❤️‍🔥 Ihmiset antoivat sitä minulle suoraan, kasvotusten, luennon päätyttyä, muun ryhmän kuullen.
❤️‍🔥 Palaute & kommentit tulivat kertakaikkisen oikeaan aikaan. Mietin (ja olen miettinyt jo pidemmän aikaa) omaa paikkaani maailmassa, työni merkitystä ylipäätään ja sitä, että onko osaamisestani oikeasti hyötyä kenellekään nyt tai tulevaisuudessa.
❤️‍🔥 Otin kuulemani vastaan. Hengitin sen kanssa tietoisesti ja koetin painaa jokaisen sanan sydämen syrjään kiinni.

Sain kiitosta mm. sellaisista asioista, joista eräässä aiemmassa ryhmässä olleet olivat juuri vähän aikaa sitten valittaneet = NIIN hyvä muistutus sekin, monestakin asiasta…

Kiteytin asian miehelleni illalla jotenkin näin:
Minä onnistun kyllä, jos ihmiset ovat tulleet paikalle vapaaehtoisesti. Mutta auta armias, jos heidät on pakotettu sinne vastoin tahtoaan – ja vastassa on Koponen. Silloin siitä tulee helvettiä kaikille osapuolille. 😅

Nyt mietin, voinko kirjoittaa noin myös seuraavaan työhakemukseeni, jonka jossain vaiheessa teen? 🙃😉Ainakin paljon muuta uutta sanoitusta on nyt kerätty – ihmisiltä ja tekoälyltä. 😊🙏

✨ ✨ ✨

Mutta minkä kautta tai minkä varassa minä rakennun? Mikä minua ohjaa?

Kuinka paljon annan muiden peilauksien ja palautteiden ohjastaa ja vahvistaa valintojani? Olenko peloista vapaa vai huokaako niskassani jokin kylmä ja viileä, joka viiltelee vielä jotakin vanhaksi mennyttä pintaan ja pyytää katsomaan – tai jopa kuorimaan taas yhden elmukelmun irti elämän ihmeistä?

Suurin kysymykseni on tällä hetkellä tämä: mitä minä haluan?

Olen kulkenut kohtaan, jossa ehkä suurin osa naisen kehoon syntyneistä kelailee väistämättä tiettyjä asioita – ja ympäröivä maailma muistuttaa yhä tiuhempaan kaiken hetkellisyydestä. Mikä minut sytyttää tässä uudeksi syntyvässä kehossa, jossa hormonit asettautuvat uusiin asemiin, aivokemiat keikuttelevat ja kokeilevat uusia yhteyksiä ja ilmenemistapoja (tai siltä se tuntuu), ja lähestulkoon kaikki mikä oli ennen minua, tuttua ja turvallista, alkaakin alusta aivan eri tahtiin mihin olen tottunut?

Miten maltan tehdä tämän luomistyön vaikuttimista mahdollisimman vapaana? Miten pidän itseni irti muiden polkuja määrittelevistä uskomuksista, todeksi eletyistä ja todeksi tehdyistä? Miten osaisin olla kiirehtimättä ja vain antautua tälle prosessille – ja luottaa lopputulemaan (joka ei ole mikään loppu sekään…)

Ja missä mahtavat olla ne ”minuksi tulemisen” uudet nuotit, niin että voisin vielä jonain päivänä todeta, että no nyt on selvät sävelet?

En pelkää, että valitsen väärin. En vain kerta kaikkisesti vielä tiedä, mikä suunta minulle supattelee ja tai sytyttelee sisällä olevaa moottoriani. Joten viivyn. Viivyn ei-tietämisen tilassa, vaienneessa välitilassa (rakkaalla on monta nimeä), tuijotellen tauluista täyttyviä seiniä ja niiden symboliikkaa. Hengitän selän kautta sisään ja avaan sydänalaa sen minkä osaan. Ja vain olen osa tätä kaikkea.

✨ ✨ ✨

Unimaailma mataa mukana. Mieli möyhii öiseen aikaan vedenpaisumuksia ja maailman myllerryksiä, mutta antautuu myös ihmettelemään sisäisen kuvaston kummallisuuksia yö toisensa jälkeen.

Eikä mitään tarvitse ymmärtää. Onneksi. Edes hereillä ollessa.

Suunnan setviminen, oman paikan etsiminen ja tässä mualimassa kasvaminen siis jatkuu…kertomuksen kerros kerrallaan, yhdessä ja erikseen… Jokaisessa kokemuksessa olevaa ja itsestä esiin nousevaa ihmetellen.

✨ ✨ ✨

Miten sinut nähdään? Ja miten sinä näet minut?