Palopuhe palautumistaitojen puolesta
Kävin eilen katsomassa tuon kuvassa mainitun teatteriesityksen (kuva käsiohjelmasta). Nauroin paikoitellen ääneen, mutta koin myös surua. Palasia loksahti paikoilleen ja ymmärrys selkeytyi. Oli kuin olisi katsonut oman elämänsä tai itsen syntytarinaa. Miten minusta tuli tällainen. Kuvastojen sisäänajamat raamit ja ohjelmoinnit, jotka olen (muiden lailla) ottanut omakseni ilman suodattimia. Kyseenalaistamatta mitään. Ja kuinka kapea lokero se onkaan johon on koettanut itseään sulloa, ja yäk vielä MILLAISISTA aineksista lokero on luotu.
Ja niin Elämä halusi mennä.
Tehokas tapa havahduttaa toimijuuteen.
Haastava tapa tulla siksi joka on,
kun todellakaan MIKÄÄN omaa totuutta ilmentävä ei ole itsen ulkopuolella ENNEN KUIN on itse sen sinne luonut.
Ja SIKSI luovien alojen ihmiset ovat jopa vastuussa uuden maailman luomisesta enemmän kuin muut, sillä heillä on kyvyt, keinot ja väylät LUODA kuvastoja, lokeroita, raameja… Heillä on VALTA osoittaa valokeilaa sinne mitä halutaan tehdä näkyväksi ja ymmärretyksi. Heillä on VOIMA tehdä yhdessä muiden kanssa näkymättömästä näkyvää!
Haistan tässä vallankumouksen alun.
***
Inspiroiduin jo vuosia sitten Minna Salamin kirjasta ”Aistien viisaus” (S&S 2020), jossa hän kirjoittaa samaisesta asiasta: luovan alan toimijat ovat tulevaisuuden tekijöitä. Indeed. Isosti.
Vallan kahvassa keikkuvat, ja rahavirtoja ohjailevat ihmiset ovat hekin kuvastojen kurittamia MUTTA väitän, heidän tietävän oikein hyvin (tekisi mieli kirjoittaa ”vallan hyvin”) mitä he suitsivat. Ja syystä.
Sillä hetkellä kun riittävän moni ihminen saa silmänsä auki ja (ehkä tärkein:) suostuu katsomaan ja näkemään, nöyrtymään ja synnyttämään itsensä uudelleen, moni asia on toisin.
Ja teatterin (myös elokuvien ja tv:n) tekijöillä on tässä avainasema. Koen, että tätä to-del-la voimallista välinettä on käytetty jo vuosia väärin – ja samaan aikaan kaikki on mennyt oikein. Ilman äärilaidoille roiskimista tämä hetki ei olisi mahdollinen, eli hetki, jossa tasapaino ja keskipiste alkavat tulla näkyville.
Valo siiloutuu oikeaan kohtaan kuin aurinkokellossa.
Ja siksi mm. PALAUTUMIS- ja palauttamistaidot ovat NIIN ytimessä juuri nyt.
Kysymys kuuluukin: kuinka voimauttaa luovan alan osaajat tässä ajassa, jossa heiltä on viety selkänahat, ja nilkkaruuvia kiristetään edelleen? Kuinka palauttaa se tuli, joka tekijänsä sisään jäädessä sairastuttaa kantajansa – koska se on tarkoitettu ravitsemaan, valaisemaan ja lämmittämään muita?
JA samasta syystä: kuinka tukea muidenkin ihmisten palautumistaitoja niin, että he astuvat toimijuuteen ja vastuunottajan paikkaan, ja pääsevät käsiksi OMAAN luovuuden kieleensä eli tapaansa ilmaista itseään?
Tarvitsemme jokaisen, jolla väylä ja väline on jo hallussa.
Tarvitsemme jokaisen, joka on.
