Rakkautta ja anarkiaa – kurssi- & palvelutarjotin päivitystyön alla

Pahoittelut kuvan huonosta laadusta, mutta oli aivan pakko jakaa juuri tämä versio**!

Kuva on kymmenen vuoden takaa. Se toimi silloin työn alla olleen Lupa mokata – improvisointi arjessa -kirjani käsikirjoituksen kansikuvana. Ja työnimenä oli kuin olikin yhdessä vaiheessa juuri tuo: ”Rakkautta ja anarkiaa”, jonka olin jo unohtanut – ja josta erityisesti nyt ilahduin kun se ”sattumalta” tuli eteeni.

Sisäinen tarinankertojani hykertelee ja aavistelee, että Elämä on kaikessa syklisyydessään juuri tätä. Erilaisia kylvöjä tehdään samalla tavalla kuin kevätaurinko pirstoo ikkunakoruista kimpoavia prisman paloja pitkin seiniä. Tapahtuu jokin oivalluksen tapainen, joka painaa pienen jäljen sisäiseen pirtanauhaan – ja sitten kuluu vuosia (nykyään kaikesta on kymmenen vuotta…) – ja jälleen kuin puskista, nauha nytkähtää ja sama kohta aktivoituu uudella tavalla.

Ja niin jatkuu kunnes jonain päivänä siitä pienestä painalluksesta on tullut selkää työntävä & rintaa avaava voima. Seuraava askel otetaan kuin itsekseen, ehkä hieman haparoiden mutta suuntaan luottaen.

Joskus synnytys on ”ennenaikainen” ja luomus nuupahtaa alkumetreille. Mutta Elämä ei luovuta. Se lietsoo ja liekittää, herättelee kipinän jälleen kun sitä vähiten osaisi odottaa – ja kappas, kulkija onkin entistä valmiimpi tarttumaan toimeen.

Juuri eilen tajusin, että esimerkiksi se minkä kanssa kompuroin vuosi sitten, lepääkin tällä hetkellä uudenlaisessa selkeydessä. Edelleen keskeneräisenä se alkaa olla valmis hivuttautumaan kevääseen, uuteen tulemiseensa.

Rakkautta ja anarkiaa indeed!❤️‍🔥

Uneni katkesi viime yönä klo 3.30 kuin seinään. Olin juuri kävellyt sateenkaaren läpi useita kertoja ja kokenut hienoja asioita – niin naps, mieli heitti valvetilaan ja virkeyteen. Noin tunnin valvomisen jälkeen päätin puuduttaa päätäni kuuntelemalla Joe Dispenzan luentoa. (Mitä Sinä teet öisin? 😂) Tuttujen lauseiden seasta tärkeimmältä tuntui tämä, joka on tainnut tulla aiemmin sanotuksi Einsteinin suulla:

”We cannot solve our problems with the same thinking we used when we created them.”

Joten keikauttelen ja kääntelen tällä hetkellä monia asioita omassa ajattelussa päälaelleen, kellistän kyljelleen ja kurkistelen eri etäisyyksiltä. Uutta ei voi syntyä vanhoilla kaavoilla. Tietyt rutiinit on pakko rikkoa.

Ja senkin voi tehdä maltilla. Ei riekkuen ja repien, vaan sulatellen ja suostutellen, silmää iskien…

*❤️‍🔥*❤️‍🔥*❤️‍🔥*

Polkuja PÄÄSTÄ KEHOON -paketti hahmottuu pala kerrallaan, oikeasti minun näköisekseni kokonaisuudeksi, ja vastaa niihin osasiin, jotka vuorovaikutus-, ilmaisu- ja asiakastyön koulutuksissa sivuutetaan tai ohitetaan kepeästi.

Ja ehkä tärkeintä: tekemisen tapa tulee olemaan jotain aivan muuta kuin mitä olen aiemmin toteuttanut.

Emme mene ”perse edellä puuhun”, en kaada tietoa ulkopuolelta. Ei ole mitään yhtä menetelmää tai metodia, jolle pysyisimme ehdottoman uskollisena. Kaadamme kuvitteelliset raja-aidat ja toivotamme tervetulleeksi sen, minkä aika on.

Pääroolissa on osallistuja. Oikeasti. Lähdemme liikkeelle turvallisen tilan luomisen jälkeen jokaisen kehosta ja siellä olevan viisauden esiin kutsumisesta. Rakennamme yhdessä jokaiselle ”tiekartan” (kyllä, etsin parempaa nimeä…), jonka avulla tunnistamme PÄÄväylät mutta myös ne umpeen kasvaneet mökkitiet, ja aktivoimme jokaiselle ne osa-alueet, jotka nyt tuntuvat tärkeimmiltä.

Punaisena lankana on SANOJEN SOVITUSKOPPI, joka avautuu tekemisen kautta.❤️‍🔥

Joten mitään ei tarvitse tietää. Täytyy vain malttaa pysähtyä (keinoja on monia) ja asettua kuulemaan ne vastaukset, jotka ovat jokaisen mukana jo nyt. Ja se tulee mahdolliseksi ja on moninkerroin helpompaa yhdessä tekemällä, turvalliseen yhteiseen tilaan asettumalla, mahdollisuuksille avautumalla ja toisiamme tukemalla.

Seuraavia steppejä ei luoda soolona. Ne synnytetään yhdessä.❤️‍🔥

Eteenpäin vievänä voimana on YHTEYS, sanan kaikissa merkityksissä.

Ja kyllä, tajuan nyt aiempaa selkeämmin, miten tiedostamaton tuodaan tietoisuuteen, näkymätön näkyväksi – ja ennen kaikkea, miten sitä voi kätilöidä rinnalla kulkien niin, että se vahvistaa osallistujan pystyvyyden kokemusta eikä tee ohjaajasta ihmeiden tekijää.

Oikeasti jopa vähän naurattaa, koska kaikki on ollut edessäni koko ajan! Ihan tyrkyllä!😂

Minä olen valmis astumaan tämän kanssa esille, ja haluan uskoa, että aika on nyt kypsä ottamaan tämän vastaan:

Polkuja PÄÄSTÄ KEHOON on toiminnallinen ja moniosainen kokonaisuus, joka on suunnattu kaikille ihmistyötä tekeville ja heille, jotka kaipaavat vahvistusta yhteyden luomiseen ja yhteydessä olemiseen, omien mielipiteiden rohkeampaan ilmaisemiseen, puheeksi ottamiseen ja toisen kohtaamiseen.

Setti rakentuu pala kerrallaan…

Hyödynnän toteutuksessa monipuolisesti eri tekniikoita ja menetelmiä, joita minulle ovat tarjoilleet mm. NLP, improvisaatio, perhekonstellaatiot, työnohjausopinnot, palautumisvalmennus, taide (teatteri, kuvataide, musiikki, kirjoittaminen, tanssi), klovneria, radikaali rehellisyys, narratiivinen psykologia ja useat eri kurssit ja koulutukset, joista olen saanut ammentaa aihioita elämäni aikana.

(Konkretiaa tulossa ihan pian… 😉)

 

** Tuosta kuvasta vielä. Harmillisesti en löydä sen tekijän tietoja. Yleinen haku johtaa iPhone-taustakuvan äärelle? Ja samaa kuvaa on käytetty näköjään aika monessakin eri paikassa…