”Se, mit\u00e4 ja miten kirjoitat, ei ole LinkedIn-kamaa…”<\/p>\n
Joten kirjoitan ihan sen uhalla. Kirjoitan, koska haluan, voin, saan ja pystyn.<\/p>\n
Kirjoitan, koska kirjoittaminen on valinnut minut ja min\u00e4 sen.<\/p>\n
Kirjoitan, koska silloin ajattelen.<\/p>\n
Ja nyt mietin t\u00e4llaista (vaikka kukaan ei lukisi)…ja laitan sen kokonaisuudessaan t\u00e4nne Sinulle, sivuilleni sattuneelle silm\u00e4ilt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n
Ihmisen eri roolit oman ja toisen kasvun tukijana (tai todistajana). <\/strong><\/p>\n Kun asiaa yht\u00e4\u00e4n pohtii, p\u00e4\u00e4tyy jossain vaiheessa kysym\u00e4\u00e4n: mit\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tarkoittaa eteenp\u00e4in meneminen? Ja mit\u00e4 enemm\u00e4n ik\u00e4\u00e4 (ja ns. kilsoja, my\u00f6s kiloja) kertyy, alan olla yh\u00e4 vakuuttuneempi siit\u00e4 (kuten moni muukin), ett\u00e4 kyse on syklisest\u00e4 liikkeest\u00e4, jossa on erilaisia vaiheita. Liikkeen suunta on kokemuksellinen keh\u00e4, ja mieli sanoittaa havaintojaan itselle sopivilla saduilla, sepitteill\u00e4, tulkinnoilla, mielikuvituksensa tuotteilla.<\/p>\n Tuorein tajuaminen liittyy kohtiin, jossa menopeli ”suistuu” vesiliirtoon eli niin sanottuihin v\u00e4li- ja\/tai liminaalitiloihin (m\u00e4\u00e4reiss\u00e4 on hieman eroa, joka inspiroi t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 paljon) – ei siis varsinaisiin suvantovaiheisiin, vaan kohtiin, jossa menneeseen ei voi palata sill\u00e4 sit\u00e4 ei ole, eik\u00e4 tuleva ole viel\u00e4 avannut ovea ja kutsunut nimelt\u00e4.<\/p>\n Eli siirtym\u00e4t, joille annetaan mielest\u00e4ni nyky\u00e4\u00e4n aivan liian v\u00e4h\u00e4n arvoa ja aikaa…<\/p>\n Varsinkin urheilijat tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 palautuminen tapahtuu treenien v\u00e4leiss\u00e4 silloin kun keho ja mieli lep\u00e4\u00e4v\u00e4t. Ja ne samat ikiliikkujat, joille treenaaminen on henki ja el\u00e4m\u00e4 (meill\u00e4 saattaa kotona asua muutama, ja min\u00e4 en ole kumpikaan niist\u00e4), tiet\u00e4v\u00e4t tuskallisen hyvin, miten piiiitki\u00e4 ja piinaavia nuo t\u00e4yden levon hetket ovat – tai voivat olla. ”Jotain kevytt\u00e4 voi tehd\u00e4”. Juurikin niin.<\/p>\n Mutta mutta…<\/p>\n (ja humps, nyt jokin itsess\u00e4 laskeutuu sellaiseen satojen sinkoilevien aihioiden mekkaan, mun oma mielen ”temppeli”, ett\u00e4 katsotaanpa, onko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n viel\u00e4 valmista jaettavaa…Tervetuloa totaaliseen vapaaseen pudotukseen…)<\/em><\/p>\n Pystyyk\u00f6 ihminen \u201dlep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d ja lataamaan liminaalitiloissa, liikkumattomalta tuntuvissa hetkiss\u00e4, tuskallisissa tuokioissa, joissa jokin itsess\u00e4 on onnistunut houkuttelemaan mielen tyhji\u00f6lt\u00e4 tuntuvaan tilaan ja painanut pause-nappulaa? Malttaako siin\u00e4 n\u00f6k\u00f6tt\u00e4\u00e4 ja napittaa itseluomiaan kliinisi\u00e4 seini\u00e4, odotushuoneen tunnelman omaksunutta paikkaa ja lukuisia erin\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ovia? Saako siell\u00e4 suostuteltua itsens\u00e4 luottamaan sokeasti ilmassa leijuvaan lupaukseen, ett\u00e4 tuolla jossain, jonkin oven takana \u201dse jokin\u201d tekeytyy kera siihen liittyvien tapahtumasarjojen, ihmisketjujen ja sattumien?<\/p>\n Tai siis ett\u00e4 miten se tehd\u00e4\u00e4n? Miten se tapahtuu?<\/p>\n Ja t\u00e4rkein: mit\u00e4 silloin tapahtuu?<\/p>\n <\/p>\n Kylv\u00e4j\u00e4t<\/strong><\/p>\n Keskustelin er\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni kanssa kylv\u00e4j\u00e4n kinkkisest\u00e4 roolista. Kaikki, jotka ovat toimineet valmentajina, ohjaajina, opettajina jne. tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 tarkoitan. Ihmisen opinpolulla, oivallusten pitkospuilla kulkee lukuisia henkil\u00f6it\u00e4, jotka osaltaan peilaavat, puntaroivat, pohtivat ja putsailevat kulkijan vaiheita eri kohdissa. Jokainen heist\u00e4 \u2013 ihmisi\u00e4 kun ollaan \u2013 kaipaisi palautetta omasta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n. Mutta mik\u00e4li oma paikka on pelata tuota peli\u00e4 siementen viskojana tai mullan m\u00f6yhij\u00e4n\u00e4, on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ettei kiitos koskaan kulkeudu h\u00e4nen korviinsa. Sit\u00e4 eiv\u00e4t saa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n he, jotka ovat olleen el\u00e4m\u00e4n varjopuolien palveluksessa vauhdittamassa tarvittavia t\u00f6rm\u00e4ytyksi\u00e4, l\u00e4ikytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 lasiin kaadettua vett\u00e4 ja laittamassa valoja p\u00e4\u00e4lle v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4kisin. Ja silti jokaista heist\u00e4 tarvitaan.<\/p>\n Ja mit\u00e4 mielt\u00e4 siin\u00e4 olisikaan joka kerta kiitell\u00e4 kaikkia tielleen osuneita, kadulla kohdattuja ja ohikulkeneita? Tai silt\u00e4 se tuntuu. Mutta v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4k\u00f6 mahdollinen hehkutus, mainospuheet ja valotaulut sen kohteena olevan omaa osuutta? sill\u00e4 h\u00e4nh\u00e4n on vain sattunut olemaan paikalla, kun sato on ollut valmista korjattavaksi? Jos v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4, niin mill\u00e4 tavalla? Ja onko sill\u00e4k\u00e4\u00e4n lopulta mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 pyh\u00e4ss\u00e4, syv\u00e4ss\u00e4, monikerroksisessa kudelmassa, jossa jokainen kuitenkin vuorollaan p\u00e4\u00e4see testaamaan eri tuoleja, hattuja ja porrasaskelmia?<\/p>\n Vastaanottamisen vaikeus<\/strong><\/p>\n Vastaanottamisen vaikeuteni liittyy usein juuri t\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 tied\u00e4n monien muiden tehneen tilanteen mahdolliseksi, siis sen josta minua ehk\u00e4 kiitet\u00e4\u00e4n, enemm\u00e4n kuin oma osuuteni antaisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Tai toisaalta, voisinko jatkossa ajatella, ett\u00e4 se mahdollinen kiitos (saan my\u00f6s paljon muunlaista palautetta) olisikin yhteenveto ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n niist\u00e4 eri pelipaikoista, kylv\u00f6ist\u00e4 ja ovien availuista, joita olen jossain toisissa tilanteissa tehnyt todeksi?<\/p>\n Ja niin pikkuinen olen viel\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kirpaisee kun joku toinen ker\u00e4\u00e4 glorian jonkun toisen puolesta. Joku pokkaa pokaalit, paistattelee parrasvaloissa ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mainitsematta, ett\u00e4 hommassa on ollut useampia k\u00e4sipareja tekem\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 kaikkea mahdolliseksi. Ja olen my\u00f6s niin kesken, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kipuilen sen kanssa, miten ketter\u00e4sti joidenkin polku tuntemattomien riveist\u00e4 kaiken kansan tietoisuuteen tapahtuukaan, sill\u00e4 kyll\u00e4, minussa asui vuosikymmenet h\u00e4n, joka halusi tulla huomatuksi, n\u00e4hdyksi ja kiitetyksi.<\/p>\n Keh\u00e4t ja kiertokulut<\/strong><\/p>\n No, nyt kun suurin osa h\u00e4nest\u00e4, tuosta huomion ja mieliksi olemisen per\u00e4ss\u00e4 py\u00f6rineest\u00e4 osasestani on tuhkattu, tuulessa huuhdottu ja uudelleen muotoilu aloitettu, on silti hassua, miten tietyt asiat ty\u00f6ntyv\u00e4t tietoisuuden kehille s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Aivan kuin jokaisella minut muovaavalla s\u00e4ikeell\u00e4 olisi omat kiertoratansa aurinkoni ymp\u00e4rill\u00e4 ja ne tulisivat tarkistamaan, onko oppi mennyt perille, muutos edennyt mihink\u00e4\u00e4n vai viel\u00e4k\u00f6 luuppaan tyhjien tilitysteni tilikirjan ensilehdill\u00e4 lukemassa kuvastoista sinne kopioituja ohjelmistoja ja niiden ohjenuoria.<\/p>\n Havaintoni n\u00e4iden lukuisien kiertojen jatkuessa onkin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se, ett\u00e4 kun El\u00e4m\u00e4 ohjaa v\u00e4litilaan, sys\u00e4\u00e4 vesiliirtoon tai laskee liminaalitilaan (koska ah, ne ovat hienoja kohtia, harmaita, kipeit\u00e4 ja sileit\u00e4, mutta suloisia), n\u00e4m\u00e4 vanhaksi menneet luupit odottavat odotushuoneen p\u00f6ydill\u00e4 kuin oikeissakin paikoissa olevat ikivanhat Anna-lehdet. Joten olen muuttanut l\u00e4hestymistapaani. Tyhjyydess\u00e4 meditoinnin sijaan olenkin alkanut siivoamaan n\u00e4it\u00e4 v\u00e4litilaani viskattuja aikakausilehti\u00e4.<\/p>\n Olen harjoitellut olemisen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kokemusta sinnikk\u00e4\u00e4sti ja periksi antamatta. Olen istunut kasvokkain keskener\u00e4isyyteni, kitukasvuisten toiveideni, harhaisten haaveideni ja sis\u00e4\u00e4ni sulkemieni sylkikuppien kanssa. Olen kuorinut itselleni, muille ja El\u00e4m\u00e4lle asettamiani kummallisia vaateita, purkanut punaisia lankoja, palastellut pintaani j\u00e4\u00e4neit\u00e4, muille kuuluvia mutta minun itseeni iskemi\u00e4, katsellut haavaista pintaa ja v\u00e4\u00e4ristyneiden virsien viiltoja siell\u00e4 jossakin syv\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4isyydess\u00e4.<\/p>\n Ja silti olen tavallaan tismalleen samassa paikassa kuin aiemminkin. En ole edennyt El\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni mihink\u00e4\u00e4n mahtavaan ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4n. Suustani tulee edelleen samoja sanoja kuin 10, 15 tai 20 vuotta sitten (lueskelin vanhoja p\u00e4iv\u00e4kirjojani ja sain sielt\u00e4 todistusaineistoa), mutta<\/strong> nyt ne ovat kiinni kehossani. Ne eiv\u00e4t supattele en\u00e4\u00e4 solujeni pinnalla tai sovita itse\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n muotteihin, vaan ovat tumatasolla totta ja viestittelev\u00e4t hermostoni hienoissa kierteiss\u00e4 aivan omalla tavallaan, omalla kielell\u00e4\u00e4n, omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n. Mielen tasolla tankatut, muilta lainatut, l\u00e4hes mantroina hoetut ja joidenkin tahojen toimesta totuuksiksi todetut ovatkin l\u00f6yt\u00e4neet nyt (vihdoin) kotiin \u2013 tai vastaavasti j\u00e4\u00e4neet kokonaan kelkasta (onneksi), sammuttaneet s\u00e4ttiv\u00e4t s\u00e4vyns\u00e4, siirtyneet sivuun, tehneet tilaa (t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 sekin).<\/p>\n Olen yh\u00e4 vakuuttuneempi siit\u00e4, ett\u00e4 se sanojen takana, ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4kin l\u00e4sn\u00e4oleva vaikuttaa enemm\u00e4n kuin pakolla p\u00e4\u00e4h\u00e4n pistetyt, ulkoa opetellut, valmiista p\u00f6ydist\u00e4 poimitut. Ja tohdin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se my\u00f6s n\u00e4kyy. Okei, jos ei viel\u00e4, niin kenties kymmenen(+) vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 kun j\u00e4lleen yksi kasvukierre, el\u00e4m\u00e4n py\u00f6rre ja ajan kampaviineri on py\u00f6r\u00e4ht\u00e4nyt yhden piirilevyn ymp\u00e4ri tai singahtanut seuraavalle askelmalle. Ja se tapahtuu, vaikka sill\u00e4 ei olisi yht\u00e4\u00e4n todistajaa, yht\u00e4\u00e4n kylv\u00f6st\u00e4 kiitt\u00e4v\u00e4\u00e4, tai edes kupeella kiit\u00e4v\u00e4\u00e4 kanssasisarta seuranaan.<\/p>\n Sill\u00e4 niin El\u00e4m\u00e4 kulkee. Se seuraa sanatonta, ikiaikaista, ytimen ymp\u00e4rille solmittua ja tuonne kaikkeuteen viskattua s\u00e4hk\u00f6nsinist\u00e4 siimaa, joka l\u00e4vist\u00e4\u00e4 kaiken ja huolehtii, ett\u00e4 jokainen toisiinsa osuva hiukkanen on aina oikeassa paikassa, omine setteineen ja shitteineen. Ja ett\u00e4 liike jatkuu, sill\u00e4 vain sill\u00e4 on merkityst\u00e4.<\/p>\n Ihminen palaa<\/strong><\/p>\n Olen tajunnut my\u00f6s sen, ett\u00e4 ihmisen t\u00e4ytyy palaa (poroksi) itseens\u00e4 ennen kuin h\u00e4n voi palata itseens\u00e4. Enk\u00e4 tarkoita nyt tulta, joka tuhoaa. Tarkoitan tulta, joka transformoi. Ja siksi ne sis\u00e4iset X-filesit t\u00e4ytyy (tai ne saa) k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi, suodatella sielt\u00e4 tiedon jyv\u00e4t ja tummiin vesiin s\u00e4il\u00f6tyt salaisuudet, h\u00e4mmennell\u00e4 ja huokailla, kehouttaa ja kannatella, katsoa kohti ja sopia, mik\u00e4 on minun ja mik\u00e4 jonkun muun. Ja parasta koko prosessissa n\u00e4ytt\u00e4isi olevan se, ett\u00e4 se tapahtuu silti, omalla tavallaan, omassa ajassaan, vaikka ihminen ei itse pyristelisi, pakottaisi, ponnistelisi ja puskisi niin maan perkeleesti tullakseen joksikin. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen.<\/p>\n Ja se \u201dtapahtuminen\u201d voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 HYVIN erilaiselta eri ihmisten kesken, joten vertailu vie t\u00e4ss\u00e4 sellaisiin vuorovesiin, ett\u00e4 oksat pois\u2026<\/p>\n Ja sill\u00e4 v\u00e4lin kun tuo \u201dtapahtuu\u201d, ihminen voi itsens\u00e4 kurittamisen ja kiusaamisen, kasvun pakottamisen, ylilannoittamisen ja hitauden s\u00e4ttimisen sijaan tehd\u00e4 asioita, joissa sielu lep\u00e4\u00e4, henki kulkee ja suupieliss\u00e4 lep\u00e4\u00e4 hymyntapainen, silm\u00e4kulmassa tuikkii ja syd\u00e4n sulaa. Koska \u201dse\u201d tapahtuu my\u00f6s silloin.<\/p>\n Ja kenties silloin itse asiassa tapahtuu enemm\u00e4n.<\/p>\n Kenties silloin muistaminen voi alkaa.<\/p>\n ***<\/p>\n Oma muistilistani, osa siit\u00e4…<\/strong> (jonka syntyyn ovat vaikuttaneet useat kymmenet eri ihmiset, kiitos heille jokaiselle – kenties tunnistatte minua inspiroineet sananne n\u00e4ist\u00e4):<\/p>\n Joten kysymys lienee: kuinka t\u00e4n\u00e4\u00e4n(kin) kytkeydyn minulle sopivalla tavalla El\u00e4m\u00e4n ikuiseen virtaan ja sallin itseni olla osa sit\u00e4 niin kuin on parhaaksi?<\/p>\n Sallinko itseni olla se osa, joka on minulle luonnollisinta, lempeint\u00e4 \u2013 ja jonka kautta minussa soi niin, ett\u00e4 muutkin sen kuulevat? Ja jonka soidessa voin palvella paremmin sit\u00e4 kokonaisuutta, josta minulla on vain pienen pieni aavistus, mutta jonka syd\u00e4meni tunnistaa ja todeksi tuntee?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" ”Se, mit\u00e4 ja miten kirjoitat, ei ole LinkedIn-kamaa…” Joten kirjoitan ihan sen uhalla. Kirjoitan, koska haluan, voin, saan ja pystyn. Kirjoitan, koska kirjoittaminen on valinnut minut ja min\u00e4 sen. Kirjoitan, koska silloin ajattelen. Ja nyt mietin t\u00e4llaista (vaikka kukaan ei lukisi)…ja laitan sen kokonaisuudessaan t\u00e4nne Sinulle, sivuilleni sattuneelle silm\u00e4ilt\u00e4v\u00e4ksi. Ihmisen eri roolit oman ja toisen kasvun tukijana (tai todistajana). Kun asiaa yht\u00e4\u00e4n pohtii, p\u00e4\u00e4tyy jossain vaiheessa kysym\u00e4\u00e4n: mit\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tarkoittaa eteenp\u00e4in meneminen? Ja mit\u00e4 enemm\u00e4n ik\u00e4\u00e4 (ja ns. kilsoja, my\u00f6s kiloja) kertyy, alan olla yh\u00e4 vakuuttuneempi siit\u00e4 (kuten moni muukin), ett\u00e4 kyse on syklisest\u00e4 liikkeest\u00e4, jossa on erilaisia vaiheita. Liikkeen suunta on kokemuksellinen keh\u00e4, ja mieli sanoittaa havaintojaan itselle sopivilla saduilla, sepitteill\u00e4, tulkinnoilla, mielikuvituksensa tuotteilla. Tuorein tajuaminen liittyy kohtiin, jossa menopeli ”suistuu” vesiliirtoon eli niin sanottuihin v\u00e4li- ja\/tai liminaalitiloihin (m\u00e4\u00e4reiss\u00e4 on hieman eroa, joka inspiroi t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 paljon) – ei siis varsinaisiin suvantovaiheisiin, vaan kohtiin, jossa menneeseen ei voi palata sill\u00e4 sit\u00e4 ei ole, eik\u00e4 tuleva ole viel\u00e4 avannut ovea ja kutsunut nimelt\u00e4. Eli siirtym\u00e4t, joille annetaan mielest\u00e4ni nyky\u00e4\u00e4n aivan liian v\u00e4h\u00e4n arvoa ja aikaa… Varsinkin urheilijat tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 palautuminen tapahtuu treenien v\u00e4leiss\u00e4 silloin kun keho ja mieli lep\u00e4\u00e4v\u00e4t. Ja ne samat ikiliikkujat, joille treenaaminen on henki ja el\u00e4m\u00e4 (meill\u00e4 saattaa kotona asua muutama, ja min\u00e4 en ole kumpikaan niist\u00e4), tiet\u00e4v\u00e4t tuskallisen hyvin, miten piiiitki\u00e4 ja piinaavia nuo t\u00e4yden levon hetket ovat – tai voivat olla. ”Jotain kevytt\u00e4 voi tehd\u00e4”. Juurikin niin. Mutta mutta… (ja humps, nyt jokin itsess\u00e4 laskeutuu sellaiseen satojen sinkoilevien aihioiden mekkaan, mun oma mielen ”temppeli”, ett\u00e4 katsotaanpa, onko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n viel\u00e4 valmista jaettavaa…Tervetuloa totaaliseen vapaaseen pudotukseen…) Pystyyk\u00f6 ihminen \u201dlep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d ja lataamaan liminaalitiloissa, liikkumattomalta tuntuvissa hetkiss\u00e4, tuskallisissa tuokioissa, joissa jokin itsess\u00e4 on onnistunut houkuttelemaan mielen tyhji\u00f6lt\u00e4 tuntuvaan tilaan ja painanut pause-nappulaa? Malttaako siin\u00e4 n\u00f6k\u00f6tt\u00e4\u00e4 ja napittaa itseluomiaan kliinisi\u00e4 seini\u00e4, odotushuoneen tunnelman omaksunutta paikkaa ja lukuisia erin\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ovia? Saako siell\u00e4 suostuteltua itsens\u00e4 luottamaan sokeasti ilmassa leijuvaan lupaukseen, ett\u00e4 tuolla jossain, jonkin oven takana \u201dse jokin\u201d tekeytyy kera siihen liittyvien tapahtumasarjojen, ihmisketjujen ja sattumien? Tai siis ett\u00e4 miten se tehd\u00e4\u00e4n? Miten se tapahtuu? Ja t\u00e4rkein: mit\u00e4 silloin tapahtuu? Kylv\u00e4j\u00e4t Keskustelin er\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni kanssa kylv\u00e4j\u00e4n kinkkisest\u00e4 roolista. Kaikki, jotka ovat toimineet valmentajina, ohjaajina, opettajina jne. tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 tarkoitan. Ihmisen opinpolulla, oivallusten pitkospuilla kulkee lukuisia henkil\u00f6it\u00e4, jotka osaltaan peilaavat, puntaroivat, pohtivat ja putsailevat kulkijan vaiheita eri kohdissa. Jokainen heist\u00e4 \u2013 ihmisi\u00e4 kun ollaan \u2013 kaipaisi palautetta omasta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n. Mutta mik\u00e4li oma paikka on pelata tuota peli\u00e4 siementen viskojana tai mullan m\u00f6yhij\u00e4n\u00e4, on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ettei kiitos koskaan kulkeudu h\u00e4nen korviinsa. Sit\u00e4 eiv\u00e4t saa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n he, jotka ovat olleen el\u00e4m\u00e4n varjopuolien palveluksessa vauhdittamassa tarvittavia t\u00f6rm\u00e4ytyksi\u00e4, l\u00e4ikytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 lasiin kaadettua vett\u00e4 ja laittamassa valoja p\u00e4\u00e4lle v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4kisin. Ja silti jokaista heist\u00e4 tarvitaan. Ja mit\u00e4 mielt\u00e4 siin\u00e4 olisikaan joka kerta kiitell\u00e4 kaikkia tielleen osuneita, kadulla kohdattuja ja ohikulkeneita? Tai silt\u00e4 se tuntuu. Mutta v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4k\u00f6 mahdollinen hehkutus, mainospuheet ja valotaulut sen kohteena olevan omaa osuutta? sill\u00e4 h\u00e4nh\u00e4n on vain sattunut olemaan paikalla, kun sato on ollut valmista korjattavaksi? Jos v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4, niin mill\u00e4 tavalla? Ja onko sill\u00e4k\u00e4\u00e4n lopulta mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 pyh\u00e4ss\u00e4, syv\u00e4ss\u00e4, monikerroksisessa kudelmassa, jossa jokainen kuitenkin vuorollaan p\u00e4\u00e4see testaamaan eri tuoleja, hattuja ja porrasaskelmia? Vastaanottamisen vaikeus Vastaanottamisen vaikeuteni liittyy usein juuri t\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 tied\u00e4n monien muiden tehneen tilanteen mahdolliseksi, siis sen josta minua ehk\u00e4 kiitet\u00e4\u00e4n, enemm\u00e4n kuin oma osuuteni antaisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Tai toisaalta, voisinko jatkossa ajatella, ett\u00e4 se mahdollinen kiitos (saan my\u00f6s paljon muunlaista palautetta) olisikin yhteenveto ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n niist\u00e4 eri pelipaikoista, kylv\u00f6ist\u00e4 ja ovien availuista, joita olen jossain toisissa tilanteissa tehnyt todeksi? Ja niin pikkuinen olen viel\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kirpaisee kun joku toinen ker\u00e4\u00e4 glorian jonkun toisen puolesta. Joku pokkaa pokaalit, paistattelee parrasvaloissa ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mainitsematta, ett\u00e4 hommassa on ollut useampia k\u00e4sipareja tekem\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 kaikkea mahdolliseksi. Ja olen my\u00f6s niin kesken, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 kipuilen sen kanssa, miten ketter\u00e4sti joidenkin polku tuntemattomien riveist\u00e4 kaiken kansan tietoisuuteen tapahtuukaan, sill\u00e4 kyll\u00e4, minussa asui vuosikymmenet h\u00e4n, joka halusi tulla huomatuksi, n\u00e4hdyksi ja kiitetyksi. Keh\u00e4t ja kiertokulut No, nyt kun suurin osa h\u00e4nest\u00e4, tuosta huomion ja mieliksi olemisen per\u00e4ss\u00e4 py\u00f6rineest\u00e4 osasestani on tuhkattu, tuulessa huuhdottu ja uudelleen muotoilu aloitettu, on silti hassua, miten tietyt asiat ty\u00f6ntyv\u00e4t tietoisuuden kehille s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Aivan kuin jokaisella minut muovaavalla s\u00e4ikeell\u00e4 olisi omat kiertoratansa aurinkoni ymp\u00e4rill\u00e4 ja ne tulisivat tarkistamaan, onko oppi mennyt perille, muutos edennyt mihink\u00e4\u00e4n vai viel\u00e4k\u00f6 luuppaan tyhjien tilitysteni tilikirjan ensilehdill\u00e4 lukemassa kuvastoista sinne kopioituja ohjelmistoja ja niiden ohjenuoria. Havaintoni n\u00e4iden lukuisien kiertojen jatkuessa onkin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se, ett\u00e4 kun El\u00e4m\u00e4 ohjaa v\u00e4litilaan, sys\u00e4\u00e4 vesiliirtoon tai laskee liminaalitilaan (koska ah, ne ovat hienoja kohtia, harmaita, kipeit\u00e4 ja sileit\u00e4, mutta suloisia), n\u00e4m\u00e4 vanhaksi menneet luupit odottavat odotushuoneen p\u00f6ydill\u00e4 kuin oikeissakin paikoissa olevat ikivanhat Anna-lehdet. Joten olen muuttanut l\u00e4hestymistapaani. Tyhjyydess\u00e4 meditoinnin sijaan olenkin alkanut siivoamaan n\u00e4it\u00e4 v\u00e4litilaani viskattuja aikakausilehti\u00e4. Olen harjoitellut olemisen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kokemusta sinnikk\u00e4\u00e4sti ja periksi antamatta. Olen istunut kasvokkain keskener\u00e4isyyteni, kitukasvuisten toiveideni, harhaisten haaveideni ja sis\u00e4\u00e4ni sulkemieni sylkikuppien kanssa. Olen kuorinut itselleni, muille ja El\u00e4m\u00e4lle asettamiani kummallisia vaateita, purkanut punaisia lankoja, palastellut pintaani j\u00e4\u00e4neit\u00e4, muille kuuluvia mutta minun itseeni iskemi\u00e4, katsellut haavaista pintaa ja v\u00e4\u00e4ristyneiden virsien viiltoja siell\u00e4 jossakin syv\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4isyydess\u00e4. Ja silti olen tavallaan tismalleen samassa paikassa kuin aiemminkin. En ole edennyt El\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni mihink\u00e4\u00e4n mahtavaan ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4n. Suustani tulee edelleen samoja sanoja kuin 10, 15 tai 20 vuotta sitten (lueskelin vanhoja p\u00e4iv\u00e4kirjojani ja sain sielt\u00e4 todistusaineistoa), mutta nyt ne ovat kiinni kehossani. Ne eiv\u00e4t supattele en\u00e4\u00e4 solujeni pinnalla tai sovita itse\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n muotteihin, vaan ovat tumatasolla totta ja viestittelev\u00e4t hermostoni hienoissa kierteiss\u00e4 aivan omalla tavallaan, omalla kielell\u00e4\u00e4n, omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n. Mielen tasolla tankatut, muilta lainatut, l\u00e4hes mantroina hoetut ja joidenkin tahojen toimesta totuuksiksi todetut ovatkin l\u00f6yt\u00e4neet nyt (vihdoin) kotiin \u2013 tai vastaavasti j\u00e4\u00e4neet kokonaan kelkasta (onneksi), sammuttaneet s\u00e4ttiv\u00e4t s\u00e4vyns\u00e4, siirtyneet sivuun, tehneet tilaa (t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 sekin). Olen yh\u00e4 vakuuttuneempi siit\u00e4, ett\u00e4 se sanojen takana, ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4kin l\u00e4sn\u00e4oleva vaikuttaa enemm\u00e4n kuin pakolla p\u00e4\u00e4h\u00e4n pistetyt, ulkoa opetellut, valmiista p\u00f6ydist\u00e4 poimitut. Ja tohdin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se my\u00f6s n\u00e4kyy. Okei, jos ei viel\u00e4, niin kenties kymmenen(+) vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 kun j\u00e4lleen yksi kasvukierre, el\u00e4m\u00e4n py\u00f6rre ja ajan kampaviineri on py\u00f6r\u00e4ht\u00e4nyt yhden piirilevyn ymp\u00e4ri tai singahtanut seuraavalle askelmalle. Ja se tapahtuu, vaikka sill\u00e4 ei olisi yht\u00e4\u00e4n todistajaa, yht\u00e4\u00e4n kylv\u00f6st\u00e4 kiitt\u00e4v\u00e4\u00e4, tai edes kupeella kiit\u00e4v\u00e4\u00e4 kanssasisarta seuranaan. Sill\u00e4 niin El\u00e4m\u00e4 kulkee. Se seuraa sanatonta, ikiaikaista, ytimen ymp\u00e4rille solmittua ja tuonne kaikkeuteen viskattua s\u00e4hk\u00f6nsinist\u00e4 siimaa, joka l\u00e4vist\u00e4\u00e4 kaiken ja huolehtii, ett\u00e4 jokainen toisiinsa osuva hiukkanen on aina oikeassa paikassa, omine setteineen ja shitteineen. Ja ett\u00e4 liike jatkuu, sill\u00e4 vain sill\u00e4 on merkityst\u00e4. Ihminen palaa Olen tajunnut my\u00f6s sen, ett\u00e4 ihmisen t\u00e4ytyy palaa (poroksi) itseens\u00e4 ennen kuin h\u00e4n voi palata itseens\u00e4. Enk\u00e4 tarkoita nyt tulta, joka tuhoaa. Tarkoitan tulta, joka transformoi. Ja siksi ne sis\u00e4iset X-filesit t\u00e4ytyy (tai ne saa) k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi, suodatella sielt\u00e4 tiedon jyv\u00e4t ja tummiin vesiin s\u00e4il\u00f6tyt salaisuudet, h\u00e4mmennell\u00e4 ja huokailla, kehouttaa ja kannatella, katsoa kohti ja sopia, mik\u00e4 on minun ja mik\u00e4 jonkun muun. Ja parasta koko prosessissa n\u00e4ytt\u00e4isi olevan se, ett\u00e4 se tapahtuu silti, omalla tavallaan, omassa ajassaan, vaikka ihminen ei itse pyristelisi, pakottaisi, ponnistelisi ja puskisi niin maan perkeleesti tullakseen joksikin. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Ja se \u201dtapahtuminen\u201d voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 HYVIN erilaiselta eri ihmisten kesken, joten vertailu vie t\u00e4ss\u00e4 sellaisiin vuorovesiin, ett\u00e4 oksat pois\u2026 Ja sill\u00e4 v\u00e4lin kun tuo \u201dtapahtuu\u201d, ihminen voi itsens\u00e4 kurittamisen ja kiusaamisen, kasvun pakottamisen, ylilannoittamisen ja hitauden s\u00e4ttimisen sijaan tehd\u00e4 asioita, joissa sielu lep\u00e4\u00e4, henki kulkee ja suupieliss\u00e4 lep\u00e4\u00e4 hymyntapainen, silm\u00e4kulmassa tuikkii ja syd\u00e4n sulaa. Koska \u201dse\u201d tapahtuu my\u00f6s silloin. Ja kenties silloin itse asiassa tapahtuu enemm\u00e4n. Kenties silloin muistaminen voi alkaa. *** Oma muistilistani, osa siit\u00e4… (jonka syntyyn ovat vaikuttaneet useat kymmenet eri ihmiset, kiitos heille jokaiselle – kenties tunnistatte minua inspiroineet sananne n\u00e4ist\u00e4): Hallinnasta sallintaan ja sallivaan hallintaan. Kontrollista kontaktiin. Erillisyydest\u00e4 yhteyteen ja yhteiseen hengitykseen. Tuputtamisesta ja valmiiden palikoiden tuomisesta vapaaseen luomiseen. Itsen hutkimisesta itsen tutkimiseen. Omasta navasta ylisukupolviseen. Pakottamisesta paljastamiseen, paljaaksi tulemiseen, turhan tunnistamiseen. Rupien repimisest\u00e4 tuuleen luottamiseen – kaarna irtoaa kun se on siihen valmis, suomut siirtyv\u00e4t silmien p\u00e4\u00e4lt\u00e4, kun kulkija on valmis n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Maailma n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 joka hetki sen, mink\u00e4 min\u00e4 olen valmis n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, omakseni ottamaan – ja mihin mieleni ymm\u00e4rrys milloinkin ylt\u00e4\u00e4. Mielet\u00f6n muistaminen, kehoon luottaminen, on uuden luomisty\u00f6n alku (ja juuri). Joten kysymys lienee: kuinka t\u00e4n\u00e4\u00e4n(kin) kytkeydyn minulle sopivalla tavalla El\u00e4m\u00e4n ikuiseen virtaan ja sallin itseni olla osa sit\u00e4 niin kuin on parhaaksi? Sallinko itseni olla se osa, joka on minulle luonnollisinta, lempeint\u00e4 \u2013 ja jonka kautta minussa soi niin, ett\u00e4 muutkin sen kuulevat? Ja jonka soidessa voin palvella paremmin sit\u00e4 kokonaisuutta, josta minulla on vain pienen pieni aavistus, mutta jonka syd\u00e4meni tunnistaa ja todeksi tuntee?<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":583,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-584","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/584"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=584"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/584\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":587,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/584\/revisions\/587"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/583"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=584"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=584"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=584"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n