Min\u00e4keskeinen yhteiskunta. Mielens\u00e4pahoittajien paratiisi. S\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjojen ja ohjenuorien vanhaksi mennyt meri. Maailma, jossa jokainen haluaa tehd\u00e4 oikein ja samalla nousta ihan pikkuisen barrikadeille, koska… no, ehk\u00e4 joku toinen tekee sen(kin).<\/p>\n
P\u00e4\u00e4sen ty\u00f6ni kautta aika l\u00e4helle ihmisi\u00e4, erilaisia ryhmi\u00e4 ja ryhmittymi\u00e4, ilmi\u00f6it\u00e4, joissa heijastelee ajankuva, ajantaju, erilaiset ihmiskuvat ja kuvastot, kaikki se, mink\u00e4 keskell\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, ollaan ja toimitaan. L\u00e4hivuosien aikana (oma ajantajuni on hapertunut niin en pysty tarkkoihin aikam\u00e4\u00e4reisiin) sis\u00e4inen sinkoilu on lis\u00e4\u00e4ntynyt. Suista singahtelee milloin mink\u00e4kinlaisia parahduksia, sopiviin ja sopimattomiin hetkiin. Lepattava levottomuus hyppii hartialta toiselle, saa istujan vaihtamaan kankulta toiselle, laittamaan k\u00e4det puuskaan ja silm\u00e4t py\u00f6rim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Haviseva henki halajaa hallinnan tunnetta, jotakin selke\u00e4\u00e4 pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6\u00e4, jolla t\u00e4h\u00e4n kaikkeen tulisi jokin j\u00e4rki.<\/p>\n
Mutta Syd\u00e4n on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt astua ohjaksiin<\/strong>. Se sykkii tunneskaalaa auki kuin ty\u00f6lleen omistautunut nuohooja, joka sormet mustina, ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 rassaa joka ikisen r\u00f6\u00f6rin toimintavalmiuteen. Ja siin\u00e4 hommassa irtoaa muutakin. Pinnoilta kuoriutuu kuivunutta, kerran ravinnoksi kelvannutta kerrostumaa, jossa yksitt\u00e4isist\u00e4 tarinoista & tapahtumaketjuista on mahdotonta saada en\u00e4\u00e4 selv\u00e4\u00e4. Mutta tunne on niiss\u00e4 silti vahvana kuin p\u00f6nt\u00f6n pieleen juuttunut haju.<\/p>\n T\u00e4lt\u00e4 se tuntuu, kehoon tuleminen ja kehomieli- ja (ihmis)luontoyhteyden avautuminen ja jopa tietoinen avaaminen. Sylett\u00e4\u00e4. Sattuu. Kiukuttaa. Ketuttaa. \u00c4rsytt\u00e4\u00e4. V\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Vanhat viillot alkavat vuotaa. Arvet rasahtelevat, kiinnikkeet kitisev\u00e4t. Ranka rutisee ja alkaa laulaa virttyneit\u00e4 viisuja vuosien varrelta. ”Oi muistatko viel\u00e4 sen…”<\/p>\n Kun sosiaalisen median ketjuihini alkaa kerty\u00e4 yh\u00e4 useammin ”min\u00e4 olen oikeassa” -tyyppisi\u00e4, samanmielisten huhuiluja, sis\u00e4ll\u00e4ni liikahtaa. Hmm… Eik\u00f6s nuo kaikki, joista pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon ja mit\u00e4 pit\u00e4isi olla enemm\u00e4n, ja mik\u00e4 on mennyt vikaan, ja mit\u00e4 ihmisten pit\u00e4isi nyt tehd\u00e4 -toteamukset kuvaakin ihmiseksi (ja aikuiseksi) kasvamisen erilaisia vaiheita? (Ja en v\u00e4it\u00e4 olevani oikeassa…) Turtuneen kehon on havahduttava. Tunteiden on tultava pintaan. Tunteiden on tunnuttava. Sanomatta j\u00e4\u00e4neiden on saatava parrasvalonsa. Surun on saatava muuttua vihaksi, ennen kuin tulenkatkuinen purkaus voi transformoitua kaivatuksi muutosvoimaksi jne.<\/p>\n Mieleni alkaa muikistella, ja muistella oman polun vaiheita.<\/p>\n Ensin se pieni ihminen oppi nielem\u00e4\u00e4n itkunsa, nauramaan ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4, olemaan hajuton, mauton ja l\u00e4hes n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, tekem\u00e4\u00e4n mieliksi, olemaan mieliksi. Kiltti tytt\u00f6. Se meni teatteriin oppiakseen enemm\u00e4n, saadakseen ohjausta ihmisen\u00e4 olemiseen, esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 (el\u00e4m\u00e4n) teatteria.<\/p>\n Se tytt\u00f6 oppi suorittamisen salat, t\u00e4ydellisyyteen pyrkimisen ja valmiiksi saattamisen. Siit\u00e4 palkittiin. Sill\u00e4 sai huomiota. Mutta se ei riitt\u00e4nyt – ei ohjaajalle, eik\u00e4 itselle. Ei ainakaan itselle. Kiltti tytt\u00f6.<\/p>\n Sis\u00e4lle kasvoi raipparadion toimitus, joka hioi teurastavan tekstins\u00e4 timanttisen ter\u00e4v\u00e4ksi. Mik\u00e4\u00e4n ei ollut tarpeeksi. Mik\u00e4\u00e4n ei kelvannut. Tytt\u00f6 teki parhaansa mahtuakseen muottiin, H&M:n vaatteisiin, pikeepaitoihin, Leviksen farkkuihin – menestyjien porukoihin. Mutta jotain puuttui.<\/p>\n Parisuhteissa vika oli aina toisessa. Kaikki olisi ollut hyvin, jos se toinen olisi ollut toisenlainen (vaikka nyt j\u00e4lkeenp\u00e4in ajateltuna: huh miten hienojen ihmisten rinnalla olen saanut olla! Kiitollisuus heist\u00e4 jokaisesta. Ja ei, ei heit\u00e4 lopulta ole ollut kovin montaa.).<\/p>\n Yksinollessa peilikuva sai kuulla saatanalliset s\u00e4keet yh\u00e4 uudelleen. Teki mieli lopettaa koko leikki kesken. Tytt\u00f6 oli varma, ett\u00e4 luomisty\u00f6ss\u00e4 oli tapahtunut virhe. H\u00e4nen ei olisi kuulunut olla olemassa.<\/p>\n Ys\u00e4ri toi lohtulient\u00e4, koukutti kitker\u00e4\u00e4n ja katkeraan. Tanssilattiasta tuli paras paikka maailmassa, kunhan veress\u00e4 virtasi viini. Irtoripset. Hiuslis\u00e4kkeet. Kuvasto oli helppo korkata. Pime\u00e4ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4si. Tummista vesist\u00e4 oli jo tullut tuttu kumppani. Sinne osasi sukeltaa. Siell\u00e4 osasi uida.<\/p>\n Hihoissa ja jokaisessa hengenvedossa huokaili ihmetys, millainen minun pit\u00e4isi olla, miten t\u00e4t\u00e4 peli\u00e4 pelataan ja miten t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4. Vierest\u00e4 vietiin. Olin jotenkin kummalla tavalla aina paikalla kun joku ponkaisi julkisuuden ja suosion valokeilaan ihan siit\u00e4 l\u00e4helt\u00e4… Mittareiksi olivat muodostuneet suoritukset, saavutukset ja ennen kaikkea muilta saatu hyv\u00e4ksynt\u00e4 – jota ei tietenk\u00e4\u00e4n osannut omakseen ottaa, koska sis\u00e4inen saaga laittoi hanttiin, raipparadion vakkarihenkil\u00f6kunta vakuutti muuta. Menestys oli muita varten.<\/p>\n Ja lopulta<\/strong> siit\u00e4 muiden miellytt\u00e4misen mustasta merest\u00e4 oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 pois. Apuk\u00e4siksi ja avaimiksi tulivat toisesta \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyneet itsekkyyden lis\u00e4\u00e4minen, henkiset harjoitukset, self help-kirjat, toisin toimiminen (, joka menee v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 \u00f6veriksi kun on niin monia patoja purkamatta) ja kiltin tyt\u00f6n roolista irti riuhtoutuminen. (Tasapaino l\u00f6ytynee lautaa keikuttamalla…)<\/p>\n Paskamyrskyh\u00e4n siit\u00e4 syntyi yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen. Saatu palaute piiskasi r\u00e4\u00e4n poskille useita kertoja, mutta muina biisoneina puskin l\u00e4pi – itkin ja puskin. Tein ylily\u00f6ntej\u00e4. Pahoitin mieli\u00e4. Mokasin ja nousin. Konttasin ja nousin. Kaaduin naamalleni – ja nousin.<\/p>\n Se kaikki tarvittiin(?), ja kun aikaa kului, laineet laantuivat, kanssani kulkeneet vaihtuivat. Osa j\u00e4i, osa jatkoi. Kaikki alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erilaiselta. N\u00e4k\u00f6kyky kehittyi, tarkentui. Kun en ollut niin kiireinen p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4isen supinan suorittamisessa ja sille ny\u00f6kyttelyss\u00e4, ehdin olla enemm\u00e4n sen kanssa mit\u00e4 muuta maailmassa on.<\/p>\n Eik\u00e4 avautuminen olisi voinut alkaa hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n aiemmin…<\/p>\n Opettelin konkreettisesti pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n ja huokaamaan. Opettelin katsomaan kohti ja kannattelemaan sit\u00e4 kaikkea, mit\u00e4 milloinkin oli ilmoilla. Opettelin erottelemaan jyv\u00e4t akanoista, omat muiden mutinoista. Opettelin siirtym\u00e4\u00e4n tunteesta toiseen, uimaan El\u00e4m\u00e4n virrassa.<\/p>\n Sukelsin entist\u00e4 syvemm\u00e4lle. Sidoin itseni sormivoimin tuoliin hetkiss\u00e4, joissa aiemmin olisin juossut pakoon, sulkenut silm\u00e4ni, suojannut kehoni henkisill\u00e4 haarniskoilla.<\/p>\n Olin sen kanssa, mit\u00e4 olin v\u00e4istellyt. Annoin itseni tuntea omat ja muiden, minua ennen olleiden ja t\u00e4ss\u00e4 ajassa kanssani kulkeneiden kivut ja kiviset reet. Tulin tutuiksi varjoihin vangittujen kanssa. Matkasin sinne mihin kuvittelin, ett\u00e4 minun ei olisi mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Ja supert\u00e4rke\u00e4 pointti: mit\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 en tehnyt yksin (ja se on mahdollista kenelle tahansa).<\/p>\n Matka on tehnyt todeksi sen, mink\u00e4 Kaisa Peltola kerran sanoi: tulee mahdolliseksi kannatella enemm\u00e4n, laventaa sylins\u00e4 laitoja, nousta nopeammin syvist\u00e4 soista<\/em>.<\/p>\n Minun maailmaani mahtuu nyky\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n totuuksia samaan aikaan. Mik\u00e4\u00e4n tarina tai p\u00e4rin\u00e4 ei vaadi minua vaihtamaan omaani joksikin muuksi – ja voin niin tehd\u00e4, jos se yht\u00e4kki\u00e4 tuntuukin silt\u00e4. Olen saanut liikkumavaraa, vaikka varjojen kansa ei olekaan kadonnut kartaltani.<\/p>\n Ajassa kiinni olevat ilmi\u00f6t<\/strong> esitt\u00e4ytyv\u00e4t mit\u00e4 erilaisimmissa asusteissa, nahoissa ja naamatauluissa, monenkirjavin keinoin, tehd\u00e4kseen meid\u00e4t Telluksen tallaajat tietoiseksi siit\u00e4, mink\u00e4 aika on.<\/p>\n Joillekin se on barrikadeille puskemista, \u00e4\u00e4nen avaamiselle. Joillekin se on oman navan ymp\u00e4rille sulkeutumista ja sis\u00e4\u00e4n hengittely\u00e4. Joillekin se on kukoistusta, nautinnollista hyrin\u00e4\u00e4, hymyn aiheita, vapaata virtaa. Joillekin se on kiltin tyt\u00f6n viitasta luopumista, topakan ”ein” sanomista, rajojen laittamista, miellytt\u00e4j\u00e4n paikasta muuttamista laveammille laitumille. Joillekin se on yleisell\u00e4 tasolla l\u00e4hes kaiken totaalista uudelleen m\u00e4\u00e4rittely\u00e4, uskomusten tuunausta ja niist\u00e4 luopumista, itsen uudelleen luomista. Joillekin se on heimon per\u00e4\u00e4n huhuilua, oman lauman l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 & liittymist\u00e4, yhteyksien vahvistamista ja yhdess\u00e4 tekemist\u00e4.<\/p>\n Ja se kaikki tarvitaan.<\/p>\n Er\u00e4s viisas sanoi, ett\u00e4 olemme soluja suuressa kehossa. Joku sykkii syd\u00e4nalassa, toinen tuuppaa tavaraa suoliston mutkissa. Jokaiselle on paikkansa & t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Suoliston soluista ei koskaan tule syd\u00e4nsoluja. Syd\u00e4nsoluista ei koskaan tule aivosoluja. Ja jokaisen tulee saada hoitaa omaa tonttiaan sill\u00e4 viisaudella, joka h\u00e4nelle on annettu.<\/p>\n Niin kauan kuin valittu viritys ruokkii ja ravitsee, siin\u00e4 lienee hyv\u00e4 viipyill\u00e4. Mutta kun selviytymiskeinosta tuleekin imuri, jumi ja jarrupala, on aika kokeilla jotakin muuta…l\u00f6yt\u00e4\u00e4 El\u00e4m\u00e4n virtaan palauttavat palikat ja polun p\u00e4\u00e4t. Ehk\u00e4.<\/p>\n Yhden Totuuden aika on taaksej\u00e4\u00e4nytt\u00e4 tarinaa<\/strong>. Se on ollut tarpeellinen era sekin, mutta nyt tuntuu luissa ja ytimiss\u00e4, ett\u00e4 on alkanut tai alkamassa jokin aivan Uusi. Ja sep\u00e4 onkin ihmeellinen seikkailu se, sill\u00e4 siin\u00e4 sanoilta sulavat siimat ja \u00e4\u00e4riviivat. Tutut jutunjuuret tuntuvat tyhjilt\u00e4. Keholliset kokemukset ja kokemisen paikat ottavat aivan uusia asemia, uudet piuhat & puolet her\u00e4\u00e4v\u00e4t, h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t, huojentavat – ja kutsuvat toimimaan.<\/p>\n Muiden armoilla olemisen kokemus vaatii saada vaihtua vastuunkantajan rooliin, toimijuuteen ja syd\u00e4men totuudesta k\u00e4sin katsomiseen. Se mit\u00e4 tiesimme vuorovaikutuksesta, yhdess\u00e4 toimimisesta, ihmisen\u00e4 el\u00e4misest\u00e4, menee uusiksi. Se luodaan uudelleen. Alusta. Halusi tai ei.<\/p>\n Ja se tapahtuu yksi vaihe kerrallaan. Omassa tahdissa. Omalla tavalla.<\/p>\n Ja se on todella ok.<\/p>\n Joten miten paljon olen valmis<\/strong> antamaan tilaa ihmettelylle, uteliaisuudelle, useille erilaisille totuuksille – ja ihmeille, joita El\u00e4m\u00e4 tulee tarjoilemaan tulevien vuosikymmenten aikana?<\/p>\n Kuinka valmis olen kuorimaan loputkin Disney-kuvastoista, Grimmin saduista, Komisario Palmuista, Uuno Turhapuroista, mainoslauseista, uutispuuroista, opetussuunnitelmista, historian kirjoista ja niihin painetuista, valmiista kaavoista, kartoista ja navigaattoreista? ja antautumaan, sallimaan jonkin sellaisen tulla todeksi, joka ei oikeasti ennen t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4 ole voinut viel\u00e4 olla, n\u00e4ky\u00e4 ja kuulua, tuntua – ja tulla tutuksi? Kuinka valmis olen puhumaan omasta uudesta k\u00e4sin, uusin sanoin, uusin tavoin, s\u00e4kein ja soinnuin, viivoin ja pensselinvedoin?<\/p>\n Kuinka valmis olen uskomaan, ettei ole olemassa yht\u00e4 ainoaa oikeaa tapaa olla olemassa t\u00e4ss\u00e4 sekop\u00e4iselt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 vaikuttavassa maailmassa?<\/p>\n Maailmassa, joka synnytt\u00e4\u00e4, luo ja loitsii vimmaisesti seuraavaa taideteostaan.<\/p>\n Sivu on jo k\u00e4\u00e4ntynyt. Ja jokainen vaikuttaa siihen, millainen t\u00e4st\u00e4 luomuksesta tulee.<\/p>\n Vai vaikuttaako?<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Min\u00e4keskeinen yhteiskunta. Mielens\u00e4pahoittajien paratiisi. S\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjojen ja ohjenuorien vanhaksi mennyt meri. Maailma, jossa jokainen haluaa tehd\u00e4 oikein ja samalla nousta ihan pikkuisen barrikadeille, koska… no, ehk\u00e4 joku toinen tekee sen(kin). P\u00e4\u00e4sen ty\u00f6ni kautta aika l\u00e4helle ihmisi\u00e4, erilaisia ryhmi\u00e4 ja ryhmittymi\u00e4, ilmi\u00f6it\u00e4, joissa heijastelee ajankuva, ajantaju, erilaiset ihmiskuvat ja kuvastot, kaikki se, mink\u00e4 keskell\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, ollaan ja toimitaan. L\u00e4hivuosien aikana (oma ajantajuni on hapertunut niin en pysty tarkkoihin aikam\u00e4\u00e4reisiin) sis\u00e4inen sinkoilu on lis\u00e4\u00e4ntynyt. Suista singahtelee milloin mink\u00e4kinlaisia parahduksia, sopiviin ja sopimattomiin hetkiin. Lepattava levottomuus hyppii hartialta toiselle, saa istujan vaihtamaan kankulta toiselle, laittamaan k\u00e4det puuskaan ja silm\u00e4t py\u00f6rim\u00e4\u00e4n. Haviseva henki halajaa hallinnan tunnetta, jotakin selke\u00e4\u00e4 pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6\u00e4, jolla t\u00e4h\u00e4n kaikkeen tulisi jokin j\u00e4rki. Mutta Syd\u00e4n on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt astua ohjaksiin. Se sykkii tunneskaalaa auki kuin ty\u00f6lleen omistautunut nuohooja, joka sormet mustina, ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 rassaa joka ikisen r\u00f6\u00f6rin toimintavalmiuteen. Ja siin\u00e4 hommassa irtoaa muutakin. Pinnoilta kuoriutuu kuivunutta, kerran ravinnoksi kelvannutta kerrostumaa, jossa yksitt\u00e4isist\u00e4 tarinoista & tapahtumaketjuista on mahdotonta saada en\u00e4\u00e4 selv\u00e4\u00e4. Mutta tunne on niiss\u00e4 silti vahvana kuin p\u00f6nt\u00f6n pieleen juuttunut haju. T\u00e4lt\u00e4 se tuntuu, kehoon tuleminen ja kehomieli- ja (ihmis)luontoyhteyden avautuminen ja jopa tietoinen avaaminen. Sylett\u00e4\u00e4. Sattuu. Kiukuttaa. Ketuttaa. \u00c4rsytt\u00e4\u00e4. V\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Vanhat viillot alkavat vuotaa. Arvet rasahtelevat, kiinnikkeet kitisev\u00e4t. Ranka rutisee ja alkaa laulaa virttyneit\u00e4 viisuja vuosien varrelta. ”Oi muistatko viel\u00e4 sen…” Kun sosiaalisen median ketjuihini alkaa kerty\u00e4 yh\u00e4 useammin ”min\u00e4 olen oikeassa” -tyyppisi\u00e4, samanmielisten huhuiluja, sis\u00e4ll\u00e4ni liikahtaa. Hmm… Eik\u00f6s nuo kaikki, joista pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon ja mit\u00e4 pit\u00e4isi olla enemm\u00e4n, ja mik\u00e4 on mennyt vikaan, ja mit\u00e4 ihmisten pit\u00e4isi nyt tehd\u00e4 -toteamukset kuvaakin ihmiseksi (ja aikuiseksi) kasvamisen erilaisia vaiheita? (Ja en v\u00e4it\u00e4 olevani oikeassa…) Turtuneen kehon on havahduttava. Tunteiden on tultava pintaan. Tunteiden on tunnuttava. Sanomatta j\u00e4\u00e4neiden on saatava parrasvalonsa. Surun on saatava muuttua vihaksi, ennen kuin tulenkatkuinen purkaus voi transformoitua kaivatuksi muutosvoimaksi jne. Mieleni alkaa muikistella, ja muistella oman polun vaiheita. Ensin se pieni ihminen oppi nielem\u00e4\u00e4n itkunsa, nauramaan ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4, olemaan hajuton, mauton ja l\u00e4hes n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, tekem\u00e4\u00e4n mieliksi, olemaan mieliksi. Kiltti tytt\u00f6. Se meni teatteriin oppiakseen enemm\u00e4n, saadakseen ohjausta ihmisen\u00e4 olemiseen, esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 (el\u00e4m\u00e4n) teatteria. Se tytt\u00f6 oppi suorittamisen salat, t\u00e4ydellisyyteen pyrkimisen ja valmiiksi saattamisen. Siit\u00e4 palkittiin. Sill\u00e4 sai huomiota. Mutta se ei riitt\u00e4nyt – ei ohjaajalle, eik\u00e4 itselle. Ei ainakaan itselle. Kiltti tytt\u00f6. Sis\u00e4lle kasvoi raipparadion toimitus, joka hioi teurastavan tekstins\u00e4 timanttisen ter\u00e4v\u00e4ksi. Mik\u00e4\u00e4n ei ollut tarpeeksi. Mik\u00e4\u00e4n ei kelvannut. Tytt\u00f6 teki parhaansa mahtuakseen muottiin, H&M:n vaatteisiin, pikeepaitoihin, Leviksen farkkuihin – menestyjien porukoihin. Mutta jotain puuttui. Parisuhteissa vika oli aina toisessa. Kaikki olisi ollut hyvin, jos se toinen olisi ollut toisenlainen (vaikka nyt j\u00e4lkeenp\u00e4in ajateltuna: huh miten hienojen ihmisten rinnalla olen saanut olla! Kiitollisuus heist\u00e4 jokaisesta. Ja ei, ei heit\u00e4 lopulta ole ollut kovin montaa.). Yksinollessa peilikuva sai kuulla saatanalliset s\u00e4keet yh\u00e4 uudelleen. Teki mieli lopettaa koko leikki kesken. Tytt\u00f6 oli varma, ett\u00e4 luomisty\u00f6ss\u00e4 oli tapahtunut virhe. H\u00e4nen ei olisi kuulunut olla olemassa. Ys\u00e4ri toi lohtulient\u00e4, koukutti kitker\u00e4\u00e4n ja katkeraan. Tanssilattiasta tuli paras paikka maailmassa, kunhan veress\u00e4 virtasi viini. Irtoripset. Hiuslis\u00e4kkeet. Kuvasto oli helppo korkata. Pime\u00e4ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4si. Tummista vesist\u00e4 oli jo tullut tuttu kumppani. Sinne osasi sukeltaa. Siell\u00e4 osasi uida. Hihoissa ja jokaisessa hengenvedossa huokaili ihmetys, millainen minun pit\u00e4isi olla, miten t\u00e4t\u00e4 peli\u00e4 pelataan ja miten t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4. Vierest\u00e4 vietiin. Olin jotenkin kummalla tavalla aina paikalla kun joku ponkaisi julkisuuden ja suosion valokeilaan ihan siit\u00e4 l\u00e4helt\u00e4… Mittareiksi olivat muodostuneet suoritukset, saavutukset ja ennen kaikkea muilta saatu hyv\u00e4ksynt\u00e4 – jota ei tietenk\u00e4\u00e4n osannut omakseen ottaa, koska sis\u00e4inen saaga laittoi hanttiin, raipparadion vakkarihenkil\u00f6kunta vakuutti muuta. Menestys oli muita varten. Ja lopulta siit\u00e4 muiden miellytt\u00e4misen mustasta merest\u00e4 oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 pois. Apuk\u00e4siksi ja avaimiksi tulivat toisesta \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyneet itsekkyyden lis\u00e4\u00e4minen, henkiset harjoitukset, self help-kirjat, toisin toimiminen (, joka menee v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 \u00f6veriksi kun on niin monia patoja purkamatta) ja kiltin tyt\u00f6n roolista irti riuhtoutuminen. (Tasapaino l\u00f6ytynee lautaa keikuttamalla…) Paskamyrskyh\u00e4n siit\u00e4 syntyi yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen. Saatu palaute piiskasi r\u00e4\u00e4n poskille useita kertoja, mutta muina biisoneina puskin l\u00e4pi – itkin ja puskin. Tein ylily\u00f6ntej\u00e4. Pahoitin mieli\u00e4. Mokasin ja nousin. Konttasin ja nousin. Kaaduin naamalleni – ja nousin. Se kaikki tarvittiin(?), ja kun aikaa kului, laineet laantuivat, kanssani kulkeneet vaihtuivat. Osa j\u00e4i, osa jatkoi. Kaikki alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erilaiselta. N\u00e4k\u00f6kyky kehittyi, tarkentui. Kun en ollut niin kiireinen p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4isen supinan suorittamisessa ja sille ny\u00f6kyttelyss\u00e4, ehdin olla enemm\u00e4n sen kanssa mit\u00e4 muuta maailmassa on. Eik\u00e4 avautuminen olisi voinut alkaa hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n aiemmin… Opettelin konkreettisesti pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n ja huokaamaan. Opettelin katsomaan kohti ja kannattelemaan sit\u00e4 kaikkea, mit\u00e4 milloinkin oli ilmoilla. Opettelin erottelemaan jyv\u00e4t akanoista, omat muiden mutinoista. Opettelin siirtym\u00e4\u00e4n tunteesta toiseen, uimaan El\u00e4m\u00e4n virrassa. Sukelsin entist\u00e4 syvemm\u00e4lle. Sidoin itseni sormivoimin tuoliin hetkiss\u00e4, joissa aiemmin olisin juossut pakoon, sulkenut silm\u00e4ni, suojannut kehoni henkisill\u00e4 haarniskoilla. Olin sen kanssa, mit\u00e4 olin v\u00e4istellyt. Annoin itseni tuntea omat ja muiden, minua ennen olleiden ja t\u00e4ss\u00e4 ajassa kanssani kulkeneiden kivut ja kiviset reet. Tulin tutuiksi varjoihin vangittujen kanssa. Matkasin sinne mihin kuvittelin, ett\u00e4 minun ei olisi mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4. Ja supert\u00e4rke\u00e4 pointti: mit\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 en tehnyt yksin (ja se on mahdollista kenelle tahansa). Ja mik\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 ei ole viel\u00e4 tullut valmiiksi – sill\u00e4 sellaista ei ole olemassakaan. Matka on tehnyt todeksi sen, mink\u00e4 Kaisa Peltola kerran sanoi: tulee mahdolliseksi kannatella enemm\u00e4n, laventaa sylins\u00e4 laitoja, nousta nopeammin syvist\u00e4 soista. Minun maailmaani mahtuu nyky\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n totuuksia samaan aikaan. Mik\u00e4\u00e4n tarina tai p\u00e4rin\u00e4 ei vaadi minua vaihtamaan omaani joksikin muuksi – ja voin niin tehd\u00e4, jos se yht\u00e4kki\u00e4 tuntuukin silt\u00e4. Olen saanut liikkumavaraa, vaikka varjojen kansa ei olekaan kadonnut kartaltani. Ajassa kiinni olevat ilmi\u00f6t esitt\u00e4ytyv\u00e4t mit\u00e4 erilaisimmissa asusteissa, nahoissa ja naamatauluissa, monenkirjavin keinoin, tehd\u00e4kseen meid\u00e4t Telluksen tallaajat tietoiseksi siit\u00e4, mink\u00e4 aika on. Joillekin se on barrikadeille puskemista, \u00e4\u00e4nen avaamiselle. Joillekin se on oman navan ymp\u00e4rille sulkeutumista ja sis\u00e4\u00e4n hengittely\u00e4. Joillekin se on kukoistusta, nautinnollista hyrin\u00e4\u00e4, hymyn aiheita, vapaata virtaa. Joillekin se on kiltin tyt\u00f6n viitasta luopumista, topakan ”ein” sanomista, rajojen laittamista, miellytt\u00e4j\u00e4n paikasta muuttamista laveammille laitumille. Joillekin se on yleisell\u00e4 tasolla l\u00e4hes kaiken totaalista uudelleen m\u00e4\u00e4rittely\u00e4, uskomusten tuunausta ja niist\u00e4 luopumista, itsen uudelleen luomista. Joillekin se on heimon per\u00e4\u00e4n huhuilua, oman lauman l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 & liittymist\u00e4, yhteyksien vahvistamista ja yhdess\u00e4 tekemist\u00e4. Ja se kaikki tarvitaan. Er\u00e4s viisas sanoi, ett\u00e4 olemme soluja suuressa kehossa. Joku sykkii syd\u00e4nalassa, toinen tuuppaa tavaraa suoliston mutkissa. Jokaiselle on paikkansa & t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Suoliston soluista ei koskaan tule syd\u00e4nsoluja. Syd\u00e4nsoluista ei koskaan tule aivosoluja. Ja jokaisen tulee saada hoitaa omaa tonttiaan sill\u00e4 viisaudella, joka h\u00e4nelle on annettu. Niin kauan kuin valittu viritys ruokkii ja ravitsee, siin\u00e4 lienee hyv\u00e4 viipyill\u00e4. Mutta kun selviytymiskeinosta tuleekin imuri, jumi ja jarrupala, on aika kokeilla jotakin muuta…l\u00f6yt\u00e4\u00e4 El\u00e4m\u00e4n virtaan palauttavat palikat ja polun p\u00e4\u00e4t. Ehk\u00e4. Yhden Totuuden aika on taaksej\u00e4\u00e4nytt\u00e4 tarinaa. Se on ollut tarpeellinen era sekin, mutta nyt tuntuu luissa ja ytimiss\u00e4, ett\u00e4 on alkanut tai alkamassa jokin aivan Uusi. Ja sep\u00e4 onkin ihmeellinen seikkailu se, sill\u00e4 siin\u00e4 sanoilta sulavat siimat ja \u00e4\u00e4riviivat. Tutut jutunjuuret tuntuvat tyhjilt\u00e4. Keholliset kokemukset ja kokemisen paikat ottavat aivan uusia asemia, uudet piuhat & puolet her\u00e4\u00e4v\u00e4t, h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t, huojentavat – ja kutsuvat toimimaan. Muiden armoilla olemisen kokemus vaatii saada vaihtua vastuunkantajan rooliin, toimijuuteen ja syd\u00e4men totuudesta k\u00e4sin katsomiseen. Se mit\u00e4 tiesimme vuorovaikutuksesta, yhdess\u00e4 toimimisesta, ihmisen\u00e4 el\u00e4misest\u00e4, menee uusiksi. Se luodaan uudelleen. Alusta. Halusi tai ei. Ja se tapahtuu yksi vaihe kerrallaan. Omassa tahdissa. Omalla tavalla. Ja se on todella ok. Joten miten paljon olen valmis antamaan tilaa ihmettelylle, uteliaisuudelle, useille erilaisille totuuksille – ja ihmeille, joita El\u00e4m\u00e4 tulee tarjoilemaan tulevien vuosikymmenten aikana? Kuinka valmis olen kuorimaan loputkin Disney-kuvastoista, Grimmin saduista, Komisario Palmuista, Uuno Turhapuroista, mainoslauseista, uutispuuroista, opetussuunnitelmista, historian kirjoista ja niihin painetuista, valmiista kaavoista, kartoista ja navigaattoreista? ja antautumaan, sallimaan jonkin sellaisen tulla todeksi, joka ei oikeasti ennen t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4 ole voinut viel\u00e4 olla, n\u00e4ky\u00e4 ja kuulua, tuntua – ja tulla tutuksi? Kuinka valmis olen puhumaan omasta uudesta k\u00e4sin, uusin sanoin, uusin tavoin, s\u00e4kein ja soinnuin, viivoin ja pensselinvedoin? Kuinka valmis olen uskomaan, ettei ole olemassa yht\u00e4 ainoaa oikeaa tapaa olla olemassa t\u00e4ss\u00e4 sekop\u00e4iselt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 vaikuttavassa maailmassa? Maailmassa, joka synnytt\u00e4\u00e4, luo ja loitsii vimmaisesti seuraavaa taideteostaan. Sivu on jo k\u00e4\u00e4ntynyt. Ja jokainen vaikuttaa siihen, millainen t\u00e4st\u00e4 luomuksesta tulee. Vai vaikuttaako? <\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":539,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-541","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/541"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=541"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/541\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":543,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/541\/revisions\/543"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/539"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=541"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=541"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=541"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Ja mik\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 ei ole viel\u00e4 tullut valmiiksi <\/strong><\/h5>\n
– sill\u00e4 sellaista ei ole olemassakaan.<\/strong><\/h5>\n