T\u00e4m\u00e4 kirjoitus liittyy tulossa olevaan SPRING-viikonloppuun, jonka j\u00e4rjest\u00e4n Tuomiston Kartanolla t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 11.-13.4.2025.<\/p>\n
Er\u00e4s henkil\u00f6 kommentoi LinkedIn:ss\u00e4 tekem\u00e4\u00e4ni postausta n\u00e4in:<\/p>\n
”Kuinka rohkeasti viel\u00e4 voisi avata sit\u00e4, mihin kaikkeen sinun fasilitoiman tilan kautta voi p\u00e4\u00e4st\u00e4. Kuinka sinun kauttasi itse olen p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4siksi omaan intuitiooni ja sielun puheeseen. Miten sin\u00e4 olet johdatellut minua sen \u00e4\u00e4relle, mit\u00e4 kaikkea el\u00e4m\u00e4 voi olla pintaa syvemm\u00e4ll\u00e4.<\/em> \u2764\ufe0f\ud83d\ude4f\ud83c\udffb T\u00e4m\u00e4n kaiken soisin my\u00f6s muiden koettavaksi<\/em>. \ud83d\udd25”<\/p><\/blockquote>\n
Kirjoitus pys\u00e4ytti. Ensimm\u00e4inen kysymys oli osuva, ja rehellisin vastaus on: en tied\u00e4.<\/strong><\/p>\n
Tied\u00e4n, mihin se on vienyt aiemmilla kerroilla – my\u00f6s muiden ohjauksessa – ja tied\u00e4n, ett\u00e4 jokainen kerta on ainutlaatuinen, erityinen, syv\u00e4, pyh\u00e4 ja hyv\u00e4. Tied\u00e4n, mik\u00e4 voi olla mahdollista, kun ihmiset kohtaavat pelotta, sis\u00e4ist\u00e4 turvaansa ruokkien, itsen\u00e4\u00e4n pysyen, toista kunnioittaen, syd\u00e4mell\u00e4\u00e4n katsoen ja kuunnellen, kaikkeen siin\u00e4 hetkess\u00e4 olevaan linjautuen.<\/p>\n
Mutta ei, en tied\u00e4, mit\u00e4 kaikkea t\u00e4ll\u00e4 kertaa aukeaa Tuomiston Kartanon tiluksilla – sill\u00e4 siihen vaikuttaa jokainen paikalle saapuva.<\/p>\n
Jokainen tuo mukanaan paljon, ja usein enemm\u00e4n kuin he itse tiet\u00e4v\u00e4t. <\/strong><\/p>\n
Ja siin\u00e4 se jutun juju onkin! T\u00e4ss\u00e4 viikonlopussa erityisesti keskitymme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja tulemaan n\u00e4hdyiksi niilt\u00e4 osiltamme, jotka ovat syyst\u00e4 taikka toisesta uinuneet, uumoilleet ja odottaneet juuri t\u00e4t\u00e4 kohtaamista.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n tied\u00e4mme: jokainen ihminen nostaa toisissaan pintaan eri asioita. Tietty katse voi kiepauttaa itsess\u00e4 olleen yl\u00f6salaisin, toinen taas maadoittaa ja johdattaa t\u00e4ysin uuteen paikkaan itsess\u00e4 samalla kun toinen her\u00e4ttelee, sohii ja sytytt\u00e4\u00e4. Mutta ent\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 kaikki tapahtuu yhteisen intention tukemana, kannateltuna ja turvallisesti? Ent\u00e4 jos toisiaan katsovat asettuvat siihen tilaan, aikaan ja paikkaan himpun verran tietoisempina v\u00e4lill\u00e4\u00e4n v\u00e4reilev\u00e4st\u00e4 kera yhdess\u00e4 sovitun ihmettelyn kohteen ja keholla katsomisen kutsun?<\/p>\n
Voinko min\u00e4 johdatella n\u00e4iden \u00e4\u00e4relle? Siihen uskon ja siihen luotan. Mutta jatkan aiheen parissa, koska kysymys alkoi sanoilla: ”Kuinka rohkeasti viel\u00e4 voisi avata sit\u00e4..<\/em>.”<\/p>\n
***<\/p>\n
Alun kysymyksen esitt\u00e4nyt henkil\u00f6 sanoitti omaa kokemustaan, mutta miten min\u00e4 siis vastaisin?<\/strong><\/p>\n
Palaan j\u00e4lleen sen er\u00e4\u00e4n kohtaamani Rosen-terapeutin tokaisuun:<\/p>\n
”Kai sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 jokainen voi vied\u00e4 toista vain sen matkan, <\/em>jonka h\u00e4n on itse kulkenut?”<\/em><\/p><\/blockquote>\n
Oma polkuni on poljettu t\u00e4h\u00e4n hetkeen Suomessa ja ulkomailla. Se on syntynyt kaikissa kohtaamisissa, niin kuin toki meill\u00e4 kaikilla. Olen saanut ty\u00f6skennell\u00e4 kaikkien ik\u00e4ryhmien kanssa (kliseisesti vauvasta vaariin). Olen ohjannut lapsia, nuoria, aikuisia… laidoille lakaistuja, maahan muuttaneita, rikostaustaisia, huumeista eroon p\u00e4\u00e4sseit\u00e4, eri aloilla ty\u00f6skentelevi\u00e4, el\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4hneit\u00e4, py\u00f6r\u00e4tuolilla ja ilman kulkeneita. Olen ohjannut erilaisia ihmisi\u00e4 mm. ilmaisun, lattaritanssien, taiteen, teatterin, vuorovaikutuksen, tiimity\u00f6n, asiakaspalvelun ja viimeisimp\u00e4n\u00e4 (ty\u00f6)hyvinvoinnin saroilla.<\/p>\n
Oma sis\u00e4inen kutsuni on kuljettanut minua kerros kerrokselta yh\u00e4 syvemm\u00e4lle ja tihe\u00e4mp\u00e4\u00e4n maastoon. Pienin versioni, jonka muistan t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kaipasi ihmisten eteen. Siit\u00e4 teinimpi versio ohjattiin ohjaajan paikalle. Muutaman vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 virta vei improvisaatioteatterin maailmaan, ja luulin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 siin\u00e4 menn\u00e4\u00e4n ihmisen ytimeen vahvemmin kuin miss\u00e4\u00e4n muualla (ja tarvittavan p\u00e4tk\u00e4n verran niin onkin…).<\/p>\n
Sattumien sanelemana l\u00f6ysin neurolingvistisen prosessoinnin pariin, joka availi ajatusta, mielt\u00e4 ja kehoa uudesta suunnasta. Mutta vasta kun sairaalaklovnerian kiehtova maailma pakotti ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kehomieleen j\u00e4\u00e4neen trauman ja kuin palkintona siit\u00e4, toivotti minut lopulta tervetulleeksi. Ja huikea opettaja Pedro Fabiao sulatti ”esteen” sellaisesta kohdasta itse\u00e4 mink\u00e4 en edes tiennyt olevan olemassa, tajusin, ett\u00e4 matkani on vasta alussa. Vaan eip\u00e4 l\u00f6ytynyt ”onni” sielt\u00e4k\u00e4\u00e4n. Aavistelin, ett\u00e4 kehomielt\u00e4 voi kuoria viel\u00e4 himpun verran l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 ydint\u00e4…<\/p>\n
Ja niin maailma vei radikaalin rehellisyyden rinkeihin, ja sielt\u00e4 Kaisa Peltolan luo penkomaan h\u00e4pe\u00e4n alkemiaa, heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n johonkin sellaiseen, mik\u00e4 oli todella tuttua ja kerrankin luvallista katsoa. Portugalissa toteutettu Kaisa Peltolan & Kirsti Kuosmasen retriitti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2023 avasivat oman kehoyhteyden ja \u00e4\u00e4nen uudella tavalla. Meri antoi omia oppejaan, ja Maa lauloi. Aloin aavistella ihmis\u00e4\u00e4nen paikkaa ja mahdollisuuksia itselleni uudella tavalla.<\/p>\n
Ajattelen nyt, ett\u00e4 indeed, meid\u00e4n on tarkoitus muistaa. Siksi hymyillytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aloin puhua kehostani menopelin\u00e4 ja muistitikkuna jo kauan ennen kuin l\u00e4hdin tietoisesti henkisen kasvun teille.<\/p>\n
Nuo kaikki syv\u00e4sukellukset johdattivat perhekonstellaation ja huikean Amita Riikka Lehden oppiin vuodeksi (n\u00e4in aluksi, ja jatkoa varmaan on luvassa viel\u00e4 jossain vaiheessa…) – ja sep\u00e4s oli t\u00e4rke\u00e4 kokemus, monella tavalla. En ollut nimitt\u00e4in miss\u00e4\u00e4n aiemmin saanut kokea samalla tavalla, kuinka El\u00e4m\u00e4 virtaa ihmisen l\u00e4pi – kiinnittym\u00e4tt\u00e4, voimaksi k\u00e4\u00e4ntyen, solmuja availlen ja n\u00f6yr\u00e4ksi pist\u00e4en – silloin kun se ei j\u00e4\u00e4 tarinoihin kiinni. Kuinka keho tiet\u00e4\u00e4 ja kertoo, kun sen \u00e4\u00e4rell\u00e4 malttaa ja viipyy.<\/p>\n
Tai ehk\u00e4 siihen oli ollut mahdollisuus, mutta min\u00e4 en ollut sille valmis ennen tuota kohtaa<\/strong>.<\/p>\n
Viime kes\u00e4n\u00e4 murtui j\u00e4lleen uusi sis\u00e4inen kerrostuma – vanha umpisolmu raukesi, oma voima l\u00f6ysi uomaansa, ja jokin t\u00e4ysin uusi alkoi synty\u00e4, kun osallistuin Cissi Williamsin luotsaamalle retriitille Glastonburyssa. Ja kokemus oli jotakin aivan muuta kuin mihin mielikuvitukseni ylsi ennalta. Se oli raadollisempi, maanl\u00e4heisempi ja riisuvampi kuin odotin nimen ”Wise Woman Shaman Retreat” perusteella. Juuri hyv\u00e4. Paluu maanpinnalle. Mutta j\u00e4lleen uudella tavalla.<\/p>\n
Ja ei ole ollut helppoa, kevytt\u00e4 ja selke\u00e4\u00e4. Kaikkea muuta. Mutta kaiken maailman m\u00f6yrimiset, mustaan tervaan juuttumiset, kehoa ja mielt\u00e4 riepotelleet, rikki repineet ja vanhoja haavoja suolanneet ja niihin sohineet ovat opettaneet (ja opettavat edelleen) – eiv\u00e4tk\u00e4 ne ojan pohjien kynt\u00e4miset kest\u00e4 en\u00e4\u00e4 niin kauan kuin joskus taannoin. Kuten Kaisa Peltola er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kurssillaan lupasikin: kokemaan suostuminen on lis\u00e4nnyt kyky\u00e4 kannatella kaikenlaista.<\/strong> Ja nousta yl\u00f6s nopeammin kun El\u00e4m\u00e4 pist\u00e4\u00e4 polvilleen.<\/p>\n
En\u00e4\u00e4 en edes kuvittele, ett\u00e4 El\u00e4m\u00e4 voisi olla ikuista possujunailua. Koskenlaskut, vuoristoradat ja erilaiset sirkukset tulevat jatkumaan t\u00e4st\u00e4 hamaan tulevaan – mutta niiss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4 paremmin kuin ennen kun on suostunut – ja katsonut kohti, ja tehnyt ”taikoja” sen kanssa, mik\u00e4 tulee n\u00e4kyv\u00e4ksi. Arkisemmin: moni et\u00e4\u00e4lle tyrkkim\u00e4ni, jopa pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ni asia ja vaikeus onkin ollut muunnettavissa osaksi omaa voimaani. Ja se on lopulta auttanut tajuamaan oleellisia asioita itsest\u00e4 – ”tiili kerrallaan”, kuten er\u00e4s asiakkaani sanoi. Ja sen kautta esimerkiksi omien rajojen ymm\u00e4rt\u00e4minen ja niiden kunnioittaminen ovat nousseet nekin (nyt hieman toistan itse\u00e4ni…) uudelle tasolle.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 vuonna tulee t\u00e4yteen 32 vuotta siit\u00e4, kun osallistuin el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4iselle ohjaajakurssille. Siit\u00e4 l\u00e4htien tekemiseni, ty\u00f6ni ja vapaa-aikani on kiertynyt jollakin tavalla ihmisen ohjaamisen maailmoihin. Minulle se on tarkoittanut loputonta itseni tutkiskelua, ihmisyyden ihmettely\u00e4 ja kyll\u00e4 – erilaisiin kinkkisiinkin tilanteisiin p\u00e4\u00e4tymist\u00e4.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4n aaltoliike on keinuttanut ja keinuttelee edelleen sit\u00e4 kohti, mik\u00e4 on milloinkin totta – mik\u00e4 ohjaa valintojani, sanojani – ja mit\u00e4 kaikkea kehoni viel\u00e4 voikaan kertoa ja paljastaa t\u00e4st\u00e4 kaikkeudesta, jossa tietoinen mieleni tavoittaa (yksin ollessa) vain murto-osan siit\u00e4 kaikesta, mik\u00e4 on.<\/p>\n
En ole perill\u00e4. En ole valmis.<\/p>\n
Mutta uskallan olla kesken.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 puran rintapanssaria, ter\u00e4ksisen\u00e4 kiiltelev\u00e4\u00e4 esirippua ja erin\u00e4isi\u00e4 muita rakennelmia syd\u00e4meni edest\u00e4. Josko pikkuhiljaa t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4inen immeinen uskaltaisi luopua vuosien aikana kyh\u00e4tyist\u00e4 suojistaan – j\u00e4lleen kerran: tiili kerrallaan, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti & puskematta. Rakkaudella ja rauhassa. Uteliaana, mit\u00e4 sielt\u00e4 alta lopulta paljastuukaan…<\/p>\n
Er\u00e4s n\u00e4kij\u00e4 sanoi minulle kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2018:<\/p>\n
”Sin\u00e4 olet kehon\u00e4kij\u00e4.”<\/strong><\/em><\/p><\/blockquote>\n
Koska sanat resonoivat ja tuntuivat todelta, otin ne omakseni ja viivyin niiden kanssa. Joten siit\u00e4 l\u00e4htien olen tietoisemmin tutkinut, mit\u00e4 se kehon\u00e4kijyys minun kohdallani voisi merkit\u00e4. Ja kyll\u00e4, n\u00e4m\u00e4 seitsem\u00e4n vuotta ovat antaneet vastauksia, avanneet uusia n\u00e4kymi\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4 – meist\u00e4 ihmisist\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n hetken ajatukseni on, ett\u00e4 me kaikki olemme kehon\u00e4kij\u00f6it\u00e4 – ja ettei siin\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n eriskummallista. P\u00e4invastoin.<\/p>\n
Gurujen aika on ohi. Nyt olisi yhteentulemisen vuoro ja siihen kollektiiviseen tietoon kytkeytymisen paikka – yhdess\u00e4. Ja siihen min\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 kutsun sit\u00e4 joukkoa, jolle t\u00e4m\u00e4 tuntuu todelta ja omalta. Tied\u00e4n, ettei heit\u00e4 ole montaa – mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 he ovat. Ja heist\u00e4 moni on jo l\u00f6yt\u00e4nyt t\u00e4lle l\u00e4hteelle…<\/p>\n
Oletko Sin\u00e4 yksi heist\u00e4?<\/p>\n
Ja niin, vastasikohan t\u00e4m\u00e4 yht\u00e4\u00e4n tuohon alun kysymykseen siit\u00e4, mihin minun fasilitoimani tilan kautta voi p\u00e4\u00e4st\u00e4…? Saa kommentoida. \ud83d\ude42<\/p>\n
*** *** ***<\/p>\n