Lunta tupruttaa. \u00c4sken selke\u00e4n\u00e4 n\u00e4kynyt tie katoaa kokonaan lumiaallokkoa muistuttavaan myr\u00e4kk\u00e4\u00e4n kun edess\u00e4 ajavat autot p\u00f6llytt\u00e4v\u00e4t pientareilla lev\u00e4nnytt\u00e4 puuterilunta ilmaan. Muutaman auton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kiit\u00e4\u00e4 suuri rekka, jonka takavaloilla vuorattu per\u00e4 toimii kuin majakka. Ilman sit\u00e4 en hahmottaisi laisinkaan, miss\u00e4 kohdassa tie menee. Kun v\u00e4liss\u00e4 olleet autot sitten uskaltautuvat ohituskaistalle, p\u00e4\u00e4sen l\u00e4hemm\u00e4ksi tuota enkeliksi nime\u00e4m\u00e4\u00e4ni menopeli\u00e4. Sen takaovessa lukee: el\u00e4inkuljetus.<\/p>\n
Annan muiden ohitella ja ajan hissukseen ”majakan” vanavedess\u00e4 – kunnes se laittaa vilkun p\u00e4\u00e4lle, ja pys\u00e4htyy jollekin seisakkeelle, ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4kseen pitk\u00e4ksi ehtineen letkan edelleen.<\/p>\n
Pienen hetken ajan tuntuu turvattomalta. Sitten tajuan, ettei lumi p\u00f6lly\u00e4 yht\u00e4\u00e4n niin paljon ilman rekkaa (paitsi Himoksen kohdalla, jossa lumitykit ovat saaneet ilman sakeaksi) ja ajokeli onkin aika mainio – pimeydest\u00e4 huolimatta.<\/p>\n
***<\/p>\n
Huomaan aika ajoin kaipaavani selkeytt\u00e4. Sellaista, jossa tie n\u00e4kyy eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n sumenna silmi\u00e4 (eik\u00e4 ajatusta). Sellaista, jossa olisi turvalliselta ja vakaalta tuntuvat ”per\u00e4valot”, joiden per\u00e4ss\u00e4 huristella y\u00f6n keskell\u00e4. Ja joskus niin k\u00e4ykin. Useammin ei. Kaivattu tienraivaaja ei tule, toiveista huolimatta, itsen ulkopuolelta. Se saattaa kenties hetken matkaa, mutta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sitten vilkkua ja vet\u00e4ytyy sivuun kuten eilinen rekka, jolla on omat reittins\u00e4 ja aikataulunsa.<\/p>\n
Huomaan my\u00f6s ladanneeni useaan vuodenvaihteeseen ihmeellisen vaateen, jonka mukaan siin\u00e4 kohdassa, keskell\u00e4 pimeytt\u00e4 ja jonkin asteista raukeutta & kohmeutta pit\u00e4isi kyet\u00e4 asettamaan itselleen selke\u00e4t intentiot alkaneelle uudelle vuodelle. Ep\u00e4onnistun joka kerta – koska raukeus, pimeys ja kohmeus – mutta teen sen silti. Paitsi t\u00e4n\u00e4 vuonna.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 vuonna lupasin leikki\u00e4 todeksi tarinan, ett\u00e4 jokaisen ihmisen uusi vuosi alkaa eri aikoina eli jokaisen omana syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Silt\u00e4 minusta on tuntunut pitk\u00e4\u00e4n – ja silti olen toiminut toisin. Toisin sanoen t\u00e4n\u00e4 vuonna sallin t\u00e4m\u00e4n huuruisen hutun ja p\u00e4iv\u00e4 kerrallaan etenev\u00e4n el\u00e4m\u00e4n sellaisena kuin se on ilman painetta tietoisesti luoda juuri nyt, tammikuun pakkasissa jotain step-by-step -karttaa t\u00e4m\u00e4n vuoden virraksi.<\/p>\n
Luotan kuin hullu, ett\u00e4 El\u00e4m\u00e4 kantaa ja t\u00e4st\u00e4kin selvit\u00e4\u00e4n. Toistuva toteamukseni on se, ett\u00e4 kaikki j\u00e4rjestyy – jotenkin. Koska niin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4y. Joka kerta. Lopputulos voi olla eri mink\u00e4 onnistuin maalata ennalta mieleni kankaille, mutta jotenkin kaikki lutviutuu, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikoilleen ja porskuttaa siit\u00e4 seuraavaan paikkaan. Joka tapauksessa.<\/p>\n
Se ei tarkoita, ett\u00e4 lillun ja ”sluipailen” (kuten poikani sanoo). Kannan vastuuni ja s\u00e4ilyt\u00e4n toimijuuteni. Kuulostelen herk\u00e4ll\u00e4 korvalla, mink\u00e4 aika on milloinkin – mutta en puske en\u00e4\u00e4 v\u00e4kisin. En suorita kuvastojen kuorikerroksia. En sovita itse\u00e4ni johonkin sellaiseen, joka ei tunnu en\u00e4\u00e4 omalta. Tutkin uutta. Ihmettelen maailmaa ja sen ilmi\u00f6it\u00e4, ihmisten luomia systeemej\u00e4… Pyrin linjautumaan yh\u00e4 tietoisemmin kaiken sen kanssa, jonka koen t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 omaksi syd\u00e4men tasolla. Koska muuten vain kompensoin. Muuten annan sopeutumisohjelmiston tehd\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, jolloin jokin itsess\u00e4 turtuu ja siirryn autopilotin armoille. Ei kiitos.<\/p>\n
En sovita itse\u00e4ni muottiin – mutta sovittelen ”muotteja” ja muotokieli\u00e4. Kokeilen, havainnoin, herkistelen ja heitt\u00e4ydyn. Tarjoilen tajuntaan erilaisia tarinoita, ja seuraan, miten siin\u00e4 lausutut laskeutuvat – tai ovat laskeutumatta – minuun ja minussa.<\/p>\n
Ja ehk\u00e4 kev\u00e4\u00e4n tullen, oman ”syntym\u00e4kiertoni” alkupisteess\u00e4, voin sitten ladata niiden pohjalta uusin voimin intentioita, suunnistuskarttoja ja ohjenuoria seuraavalle vuodelle… (jos tarpeen)<\/p>\n
***<\/p>\n
Lumip\u00f6llyn piilottama tie sopi my\u00f6s hyvin n\u00e4kyv\u00e4ksi tulemisen teemaan, jota olen py\u00f6ritellyt – ja jolle olen ehk\u00e4 tulossa allergiseksi. Tai koen, ett\u00e4 se on saanut kummallisia muotoja. Ihmisill\u00e4 on paine tulla n\u00e4kyv\u00e4ksi – ja usein se tarkoittaa jonkinlaista ulostuloa sosiaalisessa mediassa. Voihan se olla sit\u00e4kin… ja ent\u00e4 jos t\u00e4rkeint\u00e4 olisi tulla itselleen n\u00e4hdyksi? Siis ett\u00e4 se tai ne osat itse\u00e4, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet vaille huomiota, saisivatkin muotoja ja m\u00e4\u00e4reit\u00e4, \u00e4\u00e4riviivoja, oikeuden olla. Ja toki se voi tapahtua some-postauksen avulla. Miksip\u00e4 ei.<\/p>\n
Sis\u00e4\u00e4nhengitykselle on paikkansa. Samoin syville huokaisuille. Hellitt\u00e4miselle. Yhteyden vaalimiselle. Kotiin palaamiselle. Laskeutumiselle. Lempeydelle.<\/p>\n
Sanoille, joiden kanssa on helppo olla – ja asettua samoille linjoille.<\/p>\n
<\/p>\n
***<\/p>\n
Asetumme ”samoille linjoille” Tuomiston Kartanossa 11.-13.4.2025(!) kun noin kymmenen upeaa kulkijaa saapuu saman katon alle!<\/p>\n
Luvassa on ainakin sis\u00e4isen turvan ruokkimista, tarinoiden kesytt\u00e4mist\u00e4, luottamuksen lis\u00e4\u00e4mist\u00e4 (itseen ja muihin), tietoisuuden laajentamista sille sopivissa rajoissa, liittym\u00e4pinnoille painuneiden esteiden mahdollista purkamista, ei-tiet\u00e4misen tilan luomista, siihen tilaan laskeutumista – ja sille avautumista, mik\u00e4 tulee mahdolliseksi juuri niiden kesken, jotka asettuvat samaan tilaan sill\u00e4 kerralla… (Tai sitten jotain aivan muuta!) Tutkitaan luovuutta ja luomista uudella tavalla, uudesta kulmasta – ja tehd\u00e4\u00e4n pieni\u00e4 ihmeit\u00e4 yhdess\u00e4.<\/p>\n