Lys\u00e4hd\u00e4n nojatuoliini ja kuuntelen.<\/p>\n
Sis\u00e4ll\u00e4ni laukkaa villihevosia muistuttava lauma suurella kedolla, vapaana ja vailla selke\u00e4\u00e4 suuntaa. Niiss\u00e4 on voimaa ja tahtotilaa. Niill\u00e4 on yhteys kerroksiin, joiden aavistan olevan olemassa, mutta joita en voi viel\u00e4 piirt\u00e4\u00e4 kuvaksi. Ne ovat kuin silpuksi menneit\u00e4 sanoja, jotka mieliv\u00e4t ulos mielipuolisesti ja vaativat huomiota ilman ideaa. Ja sallin niiden tulla \u2013 ja laukata. Sallin niiden supatella ja sihist\u00e4, sinkoilla ja sekoilla kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Mutta tarvitseeko kaikkea julkaista?\u00a0Siis mist\u00e4 kaikesta tarvitsee tehd\u00e4 julkista?<\/p>\n
Ja viel\u00e4 toinen ajatus siin\u00e4 rinnalla: mist\u00e4 kaikesta kannattaa tehd\u00e4 julkista?\u00a0Saako keskener\u00e4ist\u00e4 kielipeli\u00e4 ja puoliksi pureskeltua pist\u00e4\u00e4 jakoon?<\/p>\n
Miksip\u00e4 ei! Osa minua on totaalisen kyll\u00e4stynyt erilaisiin aitoihin ja aidan seip\u00e4isiin, muureihin ja muratteihin, jotka rajoittavat ja m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t erin\u00e4isi\u00e4 asioita. Kuten sit\u00e4, mit\u00e4 milloinkin muka kannattaa tehd\u00e4, sanoa \u2013 tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sanomatta.<\/p>\n
Kun eih\u00e4n meist\u00e4 kukaan lopulta tied\u00e4. Vai tied\u00e4tk\u00f6 Sin\u00e4? Ehk\u00e4.<\/p>\n
Min\u00e4 en tied\u00e4.<\/strong><\/p>\n En tied\u00e4, mist\u00e4 on kenellekin hy\u00f6ty\u00e4. En tied\u00e4, mik\u00e4 on kenellekin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, edes oleellista mill\u00e4\u00e4n tavalla. En tied\u00e4, miss\u00e4 kohdassa toinen on ja mit\u00e4 h\u00e4n tarvitsee tai kaipaa. En tied\u00e4, miten voisin palvella n\u00e4iss\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 verkostoissa, syy-seuraus-suhteiden n\u00e4enn\u00e4isiss\u00e4, kuvitelluissa ketjuissa. En tied\u00e4, mik\u00e4 johtuu mist\u00e4kin ja mik\u00e4 minun osani on t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n En tied\u00e4, joten p\u00e4\u00e4st\u00e4n irti tarpeestani edes tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n Jos yritt\u00e4isin arvailla, loisin vain uuden tarinan, joka ohjaisi valintojani, vahvistaisi jotain mihin uskon ja mit\u00e4 ep\u00e4ilen, ja joka ehk\u00e4 hetkeksi tyydytt\u00e4isi draaman kaipuuta ja sylkisi sis\u00e4eritykseni suloiseen coctailiin jotain sellaista, mihin se on tottunut.<\/p>\n Joten en edes arvaile, vaan annan sen jonkin tai jonkun itsess\u00e4 suoltaa sen mit\u00e4 se haluaa. Pist\u00e4n itseluomani sensuurin silppuriin ja annan kehoni niiden sanaparien palvelukseen, jotka tarvitsevat minua p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen paperille<\/p>\n \u2013 ja jakoon.<\/p>\n ***<\/p>\n Katson koko ajan l\u00e4hemp\u00e4\u00e4<\/strong> sit\u00e4, miten v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n valuu kentt\u00e4\u00e4ni ja tekee minut p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 tietoisemmaksi siit\u00e4 ainoasta rajasta, jolla pit\u00e4isi olla mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Puhun siirtymisist\u00e4 tuonilmaisiin. Hetkeen, jolloin kaikki pakerrus ja pyrint\u00f6 valuu tyhjiin, ja itsest\u00e4 j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen vain muutaman kymmenen vuoden mittainen kaiku.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4 on niin hauras ja lyhyt siihen, ett\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi el\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ett\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi sanomatta, tuntematta, kokematta. Suostumatta kosketetuksi \u2013 ja koetelluksi. Niin, koska sekin on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa t\u00e4t\u00e4 sielukasta ja soluisaa seikkailua. Matkaa, jonka aikana muisti palaa.<\/p>\n Ja sitten kun muistaa tarpeeksi, on aika j\u00e4lleen unohtaa.<\/p>\n Ja unohtua.<\/p>\n Puhun valmennuksissani sujuvasti kehomielest\u00e4<\/strong> ja sen yhteydest\u00e4, ja t\u00f6rm\u00e4\u00e4n toisinaan tilanteeseen, jossa asiakas, ohjattava tai tilanteeseen tullut ei ymm\u00e4rr\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tarkoitan \u2013 ja tunnen kiitollisuutta. Ne ovat niit\u00e4 hyvi\u00e4 havahtumisia omasta kuplastaan kuulemaan, kuinka toiset todistavat ymp\u00e4rilleen ilmestyvi\u00e4 ja itseen kietoutuvia!<\/p>\n Se, miten El\u00e4m\u00e4 kehoutuu ja ottaa lopulta m\u00e4\u00e4reiden muovaaman muodon, sellaisen, johon voi jotenkuten viitata suuhunsa eksyneill\u00e4 sanoilla \u2013 tietoisena siit\u00e4, ettei se koskaan tavoita kokemusta kaikkineen, on hyvin yksil\u00f6llist\u00e4, uniikkia ja intiimi\u00e4.<\/p>\n Ja se on ihan ok, ettei kuulija tavoita taajuuksiani. Totuttelen parhaillaan olemaan se, jonka koulumaailma ensivuosinani karsi pois ja sovitti sovinnaiseen muottiin. Ja min\u00e4 mukauduin. Koska kuvittelin saavani sit\u00e4 kautta paikkani piirist\u00e4.<\/p>\n Mutta vaikka kuinka my\u00f6t\u00e4ilin, jokin kohta aina hiersi pintani rikki ja sai sis\u00e4isyyden kipuilemaan. Nyt ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 niin tapahtui juuri siksi. Siis siksi, ett\u00e4 my\u00f6t\u00e4ilin. Siksi, ett\u00e4 luovuin siit\u00e4, mik\u00e4 ja miten olin. Pienensin. Suurensin. Kuorrutin. Korostin. Piilotin. Pakotin.<\/p>\n Enk\u00e4 koskaan oikein kokenut kuuluvani.<\/strong><\/p>\n Ja sen kaiken piti tapahtua, sill\u00e4 ilman niit\u00e4 ihooni iskeytyneit\u00e4, syd\u00e4nalaa sohineita, mielen huvipuistossa hullutelleita ja El\u00e4m\u00e4n Virrassa viipyneit\u00e4 en olisi t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4, t\u00e4llaisena ikuisesti porisevana patana katsomassa ja n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4 maailmaa niin kuin sen n\u00e4en ja koen.<\/p>\n Vasta nyt, kun pikkuhiljaa totuttelen ja opettelen olemaan yh\u00e4 vahvemmin omassa totuudessani \u2013 ja tavassani esimerkiksi ilmaista itse\u00e4ni (runsaasti, r\u00f6nsyillen, sanoilla leikkien, t\u00e4yteen ahtaen) \u2013 alan tavoittaa sit\u00e4, mit\u00e4 olen kutsunut liittymiseksi ja yhteydeksi muihin. Alan kuulua. <\/strong><\/p>\n Solukko kerrallaan annan kehoni muistaa sen, mink\u00e4 se on tiennyt koko ajan, mutta mink\u00e4 min\u00e4 olen – mieliksi olemisen tarvetta tyydytt\u00e4\u00e4kseni – lakaissut laidoille. Tai leimannut jollain tavalla v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi.<\/p>\n Ja keho vastaa.<\/strong><\/p>\n Mit\u00e4 enemm\u00e4n sallin kehoni aistia, sit\u00e4 enemm\u00e4n se \u201dpuhuu\u201d kanssani. Ja mit\u00e4 enemm\u00e4n se \u201dpuhuu\u201d, sit\u00e4 enemm\u00e4n muistan. Tai silt\u00e4 se tuntuu.<\/p>\n Jokin uusi kiipe\u00e4\u00e4 kinttujani pitkin ja vahvistaa varttani. Sen jykev\u00e4 kumu soi lihass\u00e4ikeiss\u00e4 ja saa suonissa virtaavan veden muistamaan sen, mik\u00e4 silt\u00e4 on ollut kielletty\u00e4 ehk\u00e4 vuosisatojen ellei vuosituhansien ajan.<\/p>\n Ei, en tied\u00e4. Viel\u00e4. Mutta tiedostan. Tunnistan. Ja sanon sille \u201dkyll\u00e4\u201d<\/strong>.<\/p>\n Niin, ett\u00e4 tarvitseeko \u2013 ja kannattaako \u2013 t\u00e4st\u00e4 tehd\u00e4 julkista?<\/p>\n Kyll\u00e4. Sillekin.<\/p>\n Sill\u00e4 haluan antaa \u00e4\u00e4neni sille voimalle, joka her\u00e4ilee yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monien jalkojen alla ja her\u00e4ttelee. Ja kenties, kenties \u00e4\u00e4neni on juuri se pieni aalto kaikkeudessa, joka kutsuu seuraavaa oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 laidoilla keinuvaa l\u00e4hemm\u00e4ksi keskikohtaa, sit\u00e4 paikkaa, jossa jokaisen meist\u00e4 ehk\u00e4 kuuluukin olla.<\/p>\n Ja jossa jokainen jo on,\u00a0mutta ei ehk\u00e4 tajua olevansa.<\/p>\n Ja ehk\u00e4 tajuaa, mutta viel\u00e4 ujostelee.<\/p>\n Tai tajuaa, mutta ei v\u00e4lit\u00e4.\u00a0Tai v\u00e4litt\u00e4\u00e4, mutta luulee olevansa ainoa, joten j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sikseen.<\/p>\n Min\u00e4 en en\u00e4\u00e4 j\u00e4t\u00e4. Enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 ujostele.<\/p>\n Eth\u00e4n sin\u00e4k\u00e4\u00e4n?<\/p>\n Eth\u00e4n en\u00e4\u00e4?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Lys\u00e4hd\u00e4n nojatuoliini ja kuuntelen. Sis\u00e4ll\u00e4ni laukkaa villihevosia muistuttava lauma suurella kedolla, vapaana ja vailla selke\u00e4\u00e4 suuntaa. Niiss\u00e4 on voimaa ja tahtotilaa. Niill\u00e4 on yhteys kerroksiin, joiden aavistan olevan olemassa, mutta joita en voi viel\u00e4 piirt\u00e4\u00e4 kuvaksi. Ne ovat kuin silpuksi menneit\u00e4 sanoja, jotka mieliv\u00e4t ulos mielipuolisesti ja vaativat huomiota ilman ideaa. Ja sallin niiden tulla \u2013 ja laukata. Sallin niiden supatella ja sihist\u00e4, sinkoilla ja sekoilla kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Mutta tarvitseeko kaikkea julkaista?\u00a0Siis mist\u00e4 kaikesta tarvitsee tehd\u00e4 julkista? Ja viel\u00e4 toinen ajatus siin\u00e4 rinnalla: mist\u00e4 kaikesta kannattaa tehd\u00e4 julkista?\u00a0Saako keskener\u00e4ist\u00e4 kielipeli\u00e4 ja puoliksi pureskeltua pist\u00e4\u00e4 jakoon? Miksip\u00e4 ei! Osa minua on totaalisen kyll\u00e4stynyt erilaisiin aitoihin ja aidan seip\u00e4isiin, muureihin ja muratteihin, jotka rajoittavat ja m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t erin\u00e4isi\u00e4 asioita. Kuten sit\u00e4, mit\u00e4 milloinkin muka kannattaa tehd\u00e4, sanoa \u2013 tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sanomatta. Kun eih\u00e4n meist\u00e4 kukaan lopulta tied\u00e4. Vai tied\u00e4tk\u00f6 Sin\u00e4? Ehk\u00e4. Min\u00e4 en tied\u00e4. En tied\u00e4, mist\u00e4 on kenellekin hy\u00f6ty\u00e4. En tied\u00e4, mik\u00e4 on kenellekin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, edes oleellista mill\u00e4\u00e4n tavalla. En tied\u00e4, miss\u00e4 kohdassa toinen on ja mit\u00e4 h\u00e4n tarvitsee tai kaipaa. En tied\u00e4, miten voisin palvella n\u00e4iss\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 verkostoissa, syy-seuraus-suhteiden n\u00e4enn\u00e4isiss\u00e4, kuvitelluissa ketjuissa. En tied\u00e4, mik\u00e4 johtuu mist\u00e4kin ja mik\u00e4 minun osani on t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4. En tied\u00e4, joten p\u00e4\u00e4st\u00e4n irti tarpeestani edes tiet\u00e4\u00e4. Jos yritt\u00e4isin arvailla, loisin vain uuden tarinan, joka ohjaisi valintojani, vahvistaisi jotain mihin uskon ja mit\u00e4 ep\u00e4ilen, ja joka ehk\u00e4 hetkeksi tyydytt\u00e4isi draaman kaipuuta ja sylkisi sis\u00e4eritykseni suloiseen coctailiin jotain sellaista, mihin se on tottunut. Joten en edes arvaile, vaan annan sen jonkin tai jonkun itsess\u00e4 suoltaa sen mit\u00e4 se haluaa. Pist\u00e4n itseluomani sensuurin silppuriin ja annan kehoni niiden sanaparien palvelukseen, jotka tarvitsevat minua p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen paperille \u2013 ja jakoon. *** Katson koko ajan l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 sit\u00e4, miten v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n valuu kentt\u00e4\u00e4ni ja tekee minut p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 tietoisemmaksi siit\u00e4 ainoasta rajasta, jolla pit\u00e4isi olla mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Puhun siirtymisist\u00e4 tuonilmaisiin. Hetkeen, jolloin kaikki pakerrus ja pyrint\u00f6 valuu tyhjiin, ja itsest\u00e4 j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen vain muutaman kymmenen vuoden mittainen kaiku. El\u00e4m\u00e4 on niin hauras ja lyhyt siihen, ett\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi el\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ett\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi sanomatta, tuntematta, kokematta. Suostumatta kosketetuksi \u2013 ja koetelluksi. Niin, koska sekin on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa t\u00e4t\u00e4 sielukasta ja soluisaa seikkailua. Matkaa, jonka aikana muisti palaa. Ja sitten kun muistaa tarpeeksi, on aika j\u00e4lleen unohtaa. Ja unohtua. Puhun valmennuksissani sujuvasti kehomielest\u00e4 ja sen yhteydest\u00e4, ja t\u00f6rm\u00e4\u00e4n toisinaan tilanteeseen, jossa asiakas, ohjattava tai tilanteeseen tullut ei ymm\u00e4rr\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tarkoitan \u2013 ja tunnen kiitollisuutta. Ne ovat niit\u00e4 hyvi\u00e4 havahtumisia omasta kuplastaan kuulemaan, kuinka toiset todistavat ymp\u00e4rilleen ilmestyvi\u00e4 ja itseen kietoutuvia! Se, miten El\u00e4m\u00e4 kehoutuu ja ottaa lopulta m\u00e4\u00e4reiden muovaaman muodon, sellaisen, johon voi jotenkuten viitata suuhunsa eksyneill\u00e4 sanoilla \u2013 tietoisena siit\u00e4, ettei se koskaan tavoita kokemusta kaikkineen, on hyvin yksil\u00f6llist\u00e4, uniikkia ja intiimi\u00e4. Ja se on ihan ok, ettei kuulija tavoita taajuuksiani. Totuttelen parhaillaan olemaan se, jonka koulumaailma ensivuosinani karsi pois ja sovitti sovinnaiseen muottiin. Ja min\u00e4 mukauduin. Koska kuvittelin saavani sit\u00e4 kautta paikkani piirist\u00e4. Mutta vaikka kuinka my\u00f6t\u00e4ilin, jokin kohta aina hiersi pintani rikki ja sai sis\u00e4isyyden kipuilemaan. Nyt ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 niin tapahtui juuri siksi. Siis siksi, ett\u00e4 my\u00f6t\u00e4ilin. Siksi, ett\u00e4 luovuin siit\u00e4, mik\u00e4 ja miten olin. Pienensin. Suurensin. Kuorrutin. Korostin. Piilotin. Pakotin. Enk\u00e4 koskaan oikein kokenut kuuluvani. Ja sen kaiken piti tapahtua, sill\u00e4 ilman niit\u00e4 ihooni iskeytyneit\u00e4, syd\u00e4nalaa sohineita, mielen huvipuistossa hullutelleita ja El\u00e4m\u00e4n Virrassa viipyneit\u00e4 en olisi t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4, t\u00e4llaisena ikuisesti porisevana patana katsomassa ja n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4 maailmaa niin kuin sen n\u00e4en ja koen. Vasta nyt, kun pikkuhiljaa totuttelen ja opettelen olemaan yh\u00e4 vahvemmin omassa totuudessani \u2013 ja tavassani esimerkiksi ilmaista itse\u00e4ni (runsaasti, r\u00f6nsyillen, sanoilla leikkien, t\u00e4yteen ahtaen) \u2013 alan tavoittaa sit\u00e4, mit\u00e4 olen kutsunut liittymiseksi ja yhteydeksi muihin. Alan kuulua. Solukko kerrallaan annan kehoni muistaa sen, mink\u00e4 se on tiennyt koko ajan, mutta mink\u00e4 min\u00e4 olen – mieliksi olemisen tarvetta tyydytt\u00e4\u00e4kseni – lakaissut laidoille. Tai leimannut jollain tavalla v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi. Ja keho vastaa. Mit\u00e4 enemm\u00e4n sallin kehoni aistia, sit\u00e4 enemm\u00e4n se \u201dpuhuu\u201d kanssani. Ja mit\u00e4 enemm\u00e4n se \u201dpuhuu\u201d, sit\u00e4 enemm\u00e4n muistan. Tai silt\u00e4 se tuntuu. Jokin uusi kiipe\u00e4\u00e4 kinttujani pitkin ja vahvistaa varttani. Sen jykev\u00e4 kumu soi lihass\u00e4ikeiss\u00e4 ja saa suonissa virtaavan veden muistamaan sen, mik\u00e4 silt\u00e4 on ollut kielletty\u00e4 ehk\u00e4 vuosisatojen ellei vuosituhansien ajan. Ei, en tied\u00e4. Viel\u00e4. Mutta tiedostan. Tunnistan. Ja sanon sille \u201dkyll\u00e4\u201d. Niin, ett\u00e4 tarvitseeko \u2013 ja kannattaako \u2013 t\u00e4st\u00e4 tehd\u00e4 julkista? Kyll\u00e4. Sillekin. Sill\u00e4 haluan antaa \u00e4\u00e4neni sille voimalle, joka her\u00e4ilee yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monien jalkojen alla ja her\u00e4ttelee. Ja kenties, kenties \u00e4\u00e4neni on juuri se pieni aalto kaikkeudessa, joka kutsuu seuraavaa oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 laidoilla keinuvaa l\u00e4hemm\u00e4ksi keskikohtaa, sit\u00e4 paikkaa, jossa jokaisen meist\u00e4 ehk\u00e4 kuuluukin olla. Ja jossa jokainen jo on,\u00a0mutta ei ehk\u00e4 tajua olevansa. Ja ehk\u00e4 tajuaa, mutta viel\u00e4 ujostelee. Tai tajuaa, mutta ei v\u00e4lit\u00e4.\u00a0Tai v\u00e4litt\u00e4\u00e4, mutta luulee olevansa ainoa, joten j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sikseen. Min\u00e4 en en\u00e4\u00e4 j\u00e4t\u00e4. Enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 ujostele. Eth\u00e4n sin\u00e4k\u00e4\u00e4n? Eth\u00e4n en\u00e4\u00e4?<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":467,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-468","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/468"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=468"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/468\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":470,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/468\/revisions\/470"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/467"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=468"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=468"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=468"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}