{"id":462,"date":"2024-07-23T10:44:58","date_gmt":"2024-07-23T07:44:58","guid":{"rendered":"https:\/\/piakoponen.fi\/?p=462"},"modified":"2024-07-23T10:50:47","modified_gmt":"2024-07-23T07:50:47","slug":"rakas-toinen-ihminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/piakoponen.fi\/?p=462","title":{"rendered":"”Rakas toinen ihminen…”"},"content":{"rendered":"

Ole sellainen kuin min\u00e4 haluan. Silloin minun on helpompi el\u00e4\u00e4 ja olla. Saan olla omalla mukavuusalueellani, ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 harhaa muuttumattomuudesta. Sovi kuvastooni. Sovi itsekeksimiini s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin ja raameihin, jotta voin leikki\u00e4, ett\u00e4 tied\u00e4n. Jotta voin kokea sis\u00e4ist\u00e4 rauhaa ja levollisuutta. Tuntemukseni pysyv\u00e4t tuttuina, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n uusi ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 sy\u00f6ksy tajuntaani silloin kun en ole siihen valmis.<\/em><\/p>\n

Kysy vain asioita, joihin minulla on vastaus. Her\u00e4t\u00e4 minussa ajatuksia, jotka ovat minulle turvallisia ja linjassa sis\u00e4isen tarinani kautta.<\/em><\/p>\n

Auta minua kasvamaan, mutta \u00e4l\u00e4 vauhdita kasvuani. Opeta minua, mutta vain niin kuin minulle milloinkin sopii. Suojaa minua niilt\u00e4 sanoilta, jotka liikuttaisivat vett\u00e4ni, sys\u00e4isiv\u00e4t solukkoni villiin tanssiin ja vaatisivat toimimaan toisin. S\u00e4\u00e4st\u00e4 minut tunteilta, joita en voi hallita ja jotka sy\u00f6ksev\u00e4t syviin vesiin.\u00a0<\/em><\/p>\n

Tuo eteeni ainoastaan tilanteita, jotka tukevat hyv\u00e4\u00e4 oloani. Sellaisia, joissa voin hymyill\u00e4 ja nauraa, tanssia ja olla hiljaa. Tuo vain kivoja kokemuksia. Monta. Per\u00e4kk\u00e4in. Koko ajan.<\/em><\/p>\n

Jep.<\/p>\n

On hetki\u00e4<\/strong>, jolloin olen toivonut noin ihan syd\u00e4meni kyllyydest\u00e4. Kirjoittanut p\u00e4iv\u00e4kirjat pullolleen erilaisia rukouksia, joissa pyyd\u00e4n El\u00e4m\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n minut Elossa olemiselta kuvitellen, ett\u00e4 en kest\u00e4isi sit\u00e4. Siis el\u00e4m\u00e4\u00e4 itsess\u00e4. Olen k\u00e4ynyt kursseilla kasvattaakseni kykyj\u00e4ni pysy\u00e4 rauhallisena, ettei El\u00e4m\u00e4 tuntuisi niin kovasti ja paljon. Olen opiskellut saadakseni sel\u00e4n kaarelle kaikenlaisista menetelmist\u00e4, joiden avulla minusta tulee entist\u00e4 taitavampi v\u00e4istelem\u00e4\u00e4n El\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Mutta onneksi El\u00e4m\u00e4 on viisas ja vahva<\/strong>. Se on sitke\u00e4sti viskannut minut milloin mihinkin tilanteeseen. Se on seisottanut v\u00e4kisin tuulettimen edess\u00e4 kun maailma tuuppaa tuotoksiaan p\u00e4in naamaa. Se on laittanut ohikulkijoita kertomaan, neuvomaan, ripitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja repim\u00e4\u00e4n. Se on vet\u00e4nyt mattoa jalkojen alta ja kuiskannut korvaan: ”kyll\u00e4 sin\u00e4 kest\u00e4t” ja ”aina ei tarvitse olla niin reipas ja vahva”.<\/p>\n

Niin h\u00e4n muovaantui selviytyj\u00e4st\u00e4 soturiksi, jonka haarniska kasvoi paksummaksi kuin kivinen muuri. Itkujen nieleminen, sanojen s\u00e4il\u00f6minen, tunteiden tuntematta j\u00e4tt\u00e4minen, toisten mieliksi tekeminen – itselt\u00e4 eksyminen. Ja sis\u00e4ll\u00e4 huuto: haluan olla Elossa.<\/p>\n

Miten hieno onkaan se k\u00e4sikirjoitus, joka keng\u00e4nk\u00e4rki\u00e4ni ohjaa ja k\u00e4sist\u00e4ni pit\u00e4\u00e4. Tuuppii selk\u00e4\u00e4n ja silitt\u00e4\u00e4, seisoo tukena vaikka h\u00e4m\u00e4\u00e4kin toisinaan hiljaisuudella ja tyhjyyden tunteella.<\/p>\n

Ja min\u00e4 hengit\u00e4n.<\/strong><\/p>\n

”En osaa ottaa vastaan… Haluaisin oppia ottamaan vastaan…”<\/p>\n

”Mutta sin\u00e4h\u00e4n hengit\u00e4t. Jokaisella sis\u00e4\u00e4nhengityksell\u00e4 Sin\u00e4 otat vastaan. Sin\u00e4 osaat kyll\u00e4.”<\/p>\n

Ja min\u00e4 hengit\u00e4n.<\/p>\n

Min\u00e4 hengit\u00e4n sen kaikkeuden kanssa, johon kulkuni v\u00e4lill\u00e4 vie. Hengit\u00e4n sen sis\u00e4\u00e4n ja l\u00e4pi lapojen alta. Annan tuntua ja olla tuntumatta. Annan olla ja viipyilen viel\u00e4 hetken, kunnes huomaan jonkin olevan toisin. Ja sitten lepatan levottomana sen uuden \u00e4\u00e4rell\u00e4, hengit\u00e4n, todistan, katson kohti – kunnes kuvastus on j\u00e4lleen jotain muuta.<\/p>\n

Loputon virta. Keho sen kokemisen kanavana. Min\u00e4 ja mieleni tietoiseksi tulijana, l\u00e4sn\u00e4 olevina, kanssaluojina.<\/p>\n

Joten olisi hulluutta toivoa ja pyyt\u00e4\u00e4 muita muuttumaan<\/strong>. Sen sijaan kiit\u00e4n kohdalleni osuneista, helpoista ja vaikeista. En itse ylet\u00e4 jokaiseen kohtaan, joka kaipaa lannoitusta kasvulleen ja valokeilaa n\u00e4hdyksi tullakseen. En huomaa mill\u00e4\u00e4n jokaista mutkaa, varjoa ja laidoille lakaistua, jotka kaikki haluaisivat kuulua ja olla olemassa. Siihen(kin) tarvitaan toista ihmist\u00e4 ja erilaisia el\u00e4m\u00e4ntilanteita.<\/p>\n

Min\u00e4 olen keskener\u00e4inen. Olen kesken voidakseni toimia peilipintana kanssakulkijalle. Olen kesken voidakseni joskus olla se rosoinen kallio, jota p\u00e4in on turvallista huutaa. Olen kesken sattuakseni sopivasti paikalle, kun jonkun tekee mieli neuvoa ja kertoa omaa totuuttaan, siivuja omasta todellisuudestaan ja tulkintojen saavistaan.<\/p>\n

Annan sen tuntua. Ved\u00e4n rajat ja vaadin, kun en juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 kest\u00e4 isompaa lastia – tai kun huomaan, ett\u00e4 olen sille kaikelle t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4 osoite. Jos haaviini tarttuu hankala hauki, soluihini sylkee kitker\u00e4 ja katkera, otan sille hetken ja katson l\u00e4hemp\u00e4\u00e4: mihin osui, mihin tarttui? Ja kysyn sen oleellisen: onko t\u00e4m\u00e4 minun vai jonkun toisen?<\/p>\n

Palatkoon takaisin kaikki se, joka on jonkun toisen.<\/p>\n

Kiitos, ett\u00e4 k\u00e4vit.<\/p>\n

Sill\u00e4 jokaisessa k\u00e4yneess\u00e4, p\u00e4iv\u00e4yksen ylitt\u00e4neess\u00e4 ja uutta kasvustoa ja rihmastoa luoneessa on jotakin minulle kuuluvaa. Jotakin, joka jollain tavalla kaikuu minussa, soittaa kelloja ja haluaa huomiota. Ja toisten taakkoja ei tarvitse omia.<\/p>\n

Ja minun teht\u00e4v\u00e4ni on seikkailla sis\u00e4isess\u00e4 ja kokeilla erilaisia tapoja kannatella sit\u00e4 kaikkeutta, joka kohtaamisissa aukeaa. Harjoittaa rohkeutta todistaa sit\u00e4 rikkautta, joka sis\u00e4ll\u00e4ni rempoilee ja riuhtoo, lempe\u00e4sti ja lujasti. Olla auki kaikilla aisteilla todellisuudelle, joka on t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 – juuri sellaisena kuin se on, syyst\u00e4 taikka toisesta.<\/p>\n

Toisten puolesta ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4, eik\u00e4 edes ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 puhki.<\/p>\n

Joten…<\/p>\n

Rakas toinen ihminen,<\/em><\/strong><\/p>\n

ole juuri sellainen ja siin\u00e4 kohdassa, miss\u00e4 nyt olet. Jos kipuilet kanssani, kiit\u00e4n luottamuksesta. Jos kiukuttelet juuri minulle, et ehk\u00e4 voinut tehd\u00e4 sit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n muualla. Jos neuvot minua, julistat ja koetat muuttaa minua – anna minun ottaa vastuu siit\u00e4, mit\u00e4 sanoillasi teen. <\/em><\/p>\n

Voi olla, ett\u00e4 puhurisi piilottaakin sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 jotakin oleellista, joka minun olisi hyv\u00e4 huomata – sinusta, minusta tai maailmasta. Luota, ett\u00e4 tutkin sit\u00e4 kyll\u00e4, mit\u00e4 toit eteeni vaikka en juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 pystyisik\u00e4\u00e4n tarttumaan toimeen ja tekem\u00e4\u00e4n toisin.<\/em><\/p>\n

Kenties omat tulkintojeni tunkkaiset linssit ja kuluneet korvatulpat, joihin tukeudun silloin kun en jaksa, muuttavat lauseesi linjat, v\u00e4\u00e4rist\u00e4v\u00e4t viestisi ja sotkevat sit\u00e4 miten n\u00e4en ja koen.<\/em><\/p>\n

Joten el\u00e4 ja ole elossa. Tunne. Hengit\u00e4. \u00c4l\u00e4 muuta itse\u00e4si minun vuokseni, ja toki saat niin tehd\u00e4, jos tahdot. <\/em><\/p>\n

Kiitos my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 saan pysy\u00e4 totena itselleni sinun kanssasi. Saan olla omalla puolellani, huolehtia rajoistani ja kyvyst\u00e4ni kannatella. Saan olla kesken ja harjoitella itsekin sit\u00e4 Elossa olemista.<\/em><\/p>\n

Saan olla huomenna – tai jo vartin p\u00e4\u00e4st\u00e4 jotain muuta mielt\u00e4, jos sikseen.\u00a0<\/em><\/p>\n

Kiitos rehellisyydest\u00e4si, avoimmuudestasi, rohkeudestasi – ja siit\u00e4, ett\u00e4 satuit polulleni.\u00a0<\/em><\/p>\n

N\u00e4in sen piti menn\u00e4.<\/em><\/p>\n

Kiitos, ett\u00e4 olet.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ole sellainen kuin min\u00e4 haluan. Silloin minun on helpompi el\u00e4\u00e4 ja olla. Saan olla omalla mukavuusalueellani, ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 harhaa muuttumattomuudesta. Sovi kuvastooni. Sovi itsekeksimiini s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin ja raameihin, jotta voin leikki\u00e4, ett\u00e4 tied\u00e4n. Jotta voin kokea sis\u00e4ist\u00e4 rauhaa ja levollisuutta. Tuntemukseni pysyv\u00e4t tuttuina, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n uusi ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 sy\u00f6ksy tajuntaani silloin kun en ole siihen valmis. Kysy vain asioita, joihin minulla on vastaus. Her\u00e4t\u00e4 minussa ajatuksia, jotka ovat minulle turvallisia ja linjassa sis\u00e4isen tarinani kautta. Auta minua kasvamaan, mutta \u00e4l\u00e4 vauhdita kasvuani. Opeta minua, mutta vain niin kuin minulle milloinkin sopii. Suojaa minua niilt\u00e4 sanoilta, jotka liikuttaisivat vett\u00e4ni, sys\u00e4isiv\u00e4t solukkoni villiin tanssiin ja vaatisivat toimimaan toisin. S\u00e4\u00e4st\u00e4 minut tunteilta, joita en voi hallita ja jotka sy\u00f6ksev\u00e4t syviin vesiin.\u00a0 Tuo eteeni ainoastaan tilanteita, jotka tukevat hyv\u00e4\u00e4 oloani. Sellaisia, joissa voin hymyill\u00e4 ja nauraa, tanssia ja olla hiljaa. Tuo vain kivoja kokemuksia. Monta. Per\u00e4kk\u00e4in. Koko ajan. Jep. On hetki\u00e4, jolloin olen toivonut noin ihan syd\u00e4meni kyllyydest\u00e4. Kirjoittanut p\u00e4iv\u00e4kirjat pullolleen erilaisia rukouksia, joissa pyyd\u00e4n El\u00e4m\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n minut Elossa olemiselta kuvitellen, ett\u00e4 en kest\u00e4isi sit\u00e4. Siis el\u00e4m\u00e4\u00e4 itsess\u00e4. Olen k\u00e4ynyt kursseilla kasvattaakseni kykyj\u00e4ni pysy\u00e4 rauhallisena, ettei El\u00e4m\u00e4 tuntuisi niin kovasti ja paljon. Olen opiskellut saadakseni sel\u00e4n kaarelle kaikenlaisista menetelmist\u00e4, joiden avulla minusta tulee entist\u00e4 taitavampi v\u00e4istelem\u00e4\u00e4n El\u00e4m\u00e4\u00e4. Mutta onneksi El\u00e4m\u00e4 on viisas ja vahva. Se on sitke\u00e4sti viskannut minut milloin mihinkin tilanteeseen. Se on seisottanut v\u00e4kisin tuulettimen edess\u00e4 kun maailma tuuppaa tuotoksiaan p\u00e4in naamaa. Se on laittanut ohikulkijoita kertomaan, neuvomaan, ripitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja repim\u00e4\u00e4n. Se on vet\u00e4nyt mattoa jalkojen alta ja kuiskannut korvaan: ”kyll\u00e4 sin\u00e4 kest\u00e4t” ja ”aina ei tarvitse olla niin reipas ja vahva”. Niin h\u00e4n muovaantui selviytyj\u00e4st\u00e4 soturiksi, jonka haarniska kasvoi paksummaksi kuin kivinen muuri. Itkujen nieleminen, sanojen s\u00e4il\u00f6minen, tunteiden tuntematta j\u00e4tt\u00e4minen, toisten mieliksi tekeminen – itselt\u00e4 eksyminen. Ja sis\u00e4ll\u00e4 huuto: haluan olla Elossa. Miten hieno onkaan se k\u00e4sikirjoitus, joka keng\u00e4nk\u00e4rki\u00e4ni ohjaa ja k\u00e4sist\u00e4ni pit\u00e4\u00e4. Tuuppii selk\u00e4\u00e4n ja silitt\u00e4\u00e4, seisoo tukena vaikka h\u00e4m\u00e4\u00e4kin toisinaan hiljaisuudella ja tyhjyyden tunteella. Ja min\u00e4 hengit\u00e4n. ”En osaa ottaa vastaan… Haluaisin oppia ottamaan vastaan…” ”Mutta sin\u00e4h\u00e4n hengit\u00e4t. Jokaisella sis\u00e4\u00e4nhengityksell\u00e4 Sin\u00e4 otat vastaan. Sin\u00e4 osaat kyll\u00e4.” Ja min\u00e4 hengit\u00e4n. Min\u00e4 hengit\u00e4n sen kaikkeuden kanssa, johon kulkuni v\u00e4lill\u00e4 vie. Hengit\u00e4n sen sis\u00e4\u00e4n ja l\u00e4pi lapojen alta. Annan tuntua ja olla tuntumatta. Annan olla ja viipyilen viel\u00e4 hetken, kunnes huomaan jonkin olevan toisin. Ja sitten lepatan levottomana sen uuden \u00e4\u00e4rell\u00e4, hengit\u00e4n, todistan, katson kohti – kunnes kuvastus on j\u00e4lleen jotain muuta. Loputon virta. Keho sen kokemisen kanavana. Min\u00e4 ja mieleni tietoiseksi tulijana, l\u00e4sn\u00e4 olevina, kanssaluojina. Joten olisi hulluutta toivoa ja pyyt\u00e4\u00e4 muita muuttumaan. Sen sijaan kiit\u00e4n kohdalleni osuneista, helpoista ja vaikeista. En itse ylet\u00e4 jokaiseen kohtaan, joka kaipaa lannoitusta kasvulleen ja valokeilaa n\u00e4hdyksi tullakseen. En huomaa mill\u00e4\u00e4n jokaista mutkaa, varjoa ja laidoille lakaistua, jotka kaikki haluaisivat kuulua ja olla olemassa. Siihen(kin) tarvitaan toista ihmist\u00e4 ja erilaisia el\u00e4m\u00e4ntilanteita. Min\u00e4 olen keskener\u00e4inen. Olen kesken voidakseni toimia peilipintana kanssakulkijalle. Olen kesken voidakseni joskus olla se rosoinen kallio, jota p\u00e4in on turvallista huutaa. Olen kesken sattuakseni sopivasti paikalle, kun jonkun tekee mieli neuvoa ja kertoa omaa totuuttaan, siivuja omasta todellisuudestaan ja tulkintojen saavistaan. Annan sen tuntua. Ved\u00e4n rajat ja vaadin, kun en juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 kest\u00e4 isompaa lastia – tai kun huomaan, ett\u00e4 olen sille kaikelle t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4 osoite. Jos haaviini tarttuu hankala hauki, soluihini sylkee kitker\u00e4 ja katkera, otan sille hetken ja katson l\u00e4hemp\u00e4\u00e4: mihin osui, mihin tarttui? Ja kysyn sen oleellisen: onko t\u00e4m\u00e4 minun vai jonkun toisen? Palatkoon takaisin kaikki se, joka on jonkun toisen. Kiitos, ett\u00e4 k\u00e4vit. Sill\u00e4 jokaisessa k\u00e4yneess\u00e4, p\u00e4iv\u00e4yksen ylitt\u00e4neess\u00e4 ja uutta kasvustoa ja rihmastoa luoneessa on jotakin minulle kuuluvaa. Jotakin, joka jollain tavalla kaikuu minussa, soittaa kelloja ja haluaa huomiota. Ja toisten taakkoja ei tarvitse omia. Ja minun teht\u00e4v\u00e4ni on seikkailla sis\u00e4isess\u00e4 ja kokeilla erilaisia tapoja kannatella sit\u00e4 kaikkeutta, joka kohtaamisissa aukeaa. Harjoittaa rohkeutta todistaa sit\u00e4 rikkautta, joka sis\u00e4ll\u00e4ni rempoilee ja riuhtoo, lempe\u00e4sti ja lujasti. Olla auki kaikilla aisteilla todellisuudelle, joka on t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 – juuri sellaisena kuin se on, syyst\u00e4 taikka toisesta. Toisten puolesta ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4, eik\u00e4 edes ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 puhki. Joten… Rakas toinen ihminen, ole juuri sellainen ja siin\u00e4 kohdassa, miss\u00e4 nyt olet. Jos kipuilet kanssani, kiit\u00e4n luottamuksesta. Jos kiukuttelet juuri minulle, et ehk\u00e4 voinut tehd\u00e4 sit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n muualla. Jos neuvot minua, julistat ja koetat muuttaa minua – anna minun ottaa vastuu siit\u00e4, mit\u00e4 sanoillasi teen. Voi olla, ett\u00e4 puhurisi piilottaakin sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 jotakin oleellista, joka minun olisi hyv\u00e4 huomata – sinusta, minusta tai maailmasta. Luota, ett\u00e4 tutkin sit\u00e4 kyll\u00e4, mit\u00e4 toit eteeni vaikka en juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 pystyisik\u00e4\u00e4n tarttumaan toimeen ja tekem\u00e4\u00e4n toisin. Kenties omat tulkintojeni tunkkaiset linssit ja kuluneet korvatulpat, joihin tukeudun silloin kun en jaksa, muuttavat lauseesi linjat, v\u00e4\u00e4rist\u00e4v\u00e4t viestisi ja sotkevat sit\u00e4 miten n\u00e4en ja koen. Joten el\u00e4 ja ole elossa. Tunne. Hengit\u00e4. \u00c4l\u00e4 muuta itse\u00e4si minun vuokseni, ja toki saat niin tehd\u00e4, jos tahdot. Kiitos my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 saan pysy\u00e4 totena itselleni sinun kanssasi. Saan olla omalla puolellani, huolehtia rajoistani ja kyvyst\u00e4ni kannatella. Saan olla kesken ja harjoitella itsekin sit\u00e4 Elossa olemista. Saan olla huomenna – tai jo vartin p\u00e4\u00e4st\u00e4 jotain muuta mielt\u00e4, jos sikseen.\u00a0 Kiitos rehellisyydest\u00e4si, avoimmuudestasi, rohkeudestasi – ja siit\u00e4, ett\u00e4 satuit polulleni.\u00a0 N\u00e4in sen piti menn\u00e4. Kiitos, ett\u00e4 olet.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":461,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-462","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/462"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=462"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/462\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":466,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/462\/revisions\/466"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/461"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=462"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=462"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=462"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}