Rakas, jo taajuuksille siirtynyt mummoni tokaisi minulle teinivuosina, ett\u00e4 \u201dei se maailma kuule tule tekem\u00e4ll\u00e4 valmiiksi.\u201d My\u00f6hemmin, noin 15 vuotta my\u00f6hemmin er\u00e4s opettajani totesi, ett\u00e4 \u201dsinussa on jo kaikki.\u201d Sen j\u00e4lkeen neuvoja onkin sadellut useammasta suunnasta.<\/p>\n
Luo rutiini. Pura rutiini.<\/p>\n
Sy\u00f6 v\u00e4hemm\u00e4n. Sy\u00f6 paremmin.<\/p>\n
Ole yksin. Liity ryhmiin.<\/p>\n
Pys\u00e4hdy. Pysy liikkeell\u00e4.<\/p>\n
Erilaisten ohjenuorien ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen viidakkoon voi eksy\u00e4, varsinkin jos yritt\u00e4\u00e4 olla kympin tytt\u00f6 ja suoriutua niist\u00e4 jokaisesta t\u00e4ydellisesti. P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t (ja v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4ysin p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4t) tiet viev\u00e4t lopulta saman tajuamisen taajamille, jossa ihmisen on pys\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 ja todettava, ett\u00e4 h\u00e4n on ainoa, joka tiet\u00e4\u00e4, miten asiat h\u00e4nen kohdallaan ovat. Tai n\u00e4in on k\u00e4ynyt minulle. Monta kertaa.<\/p>\n
Neuvojia riitt\u00e4\u00e4. <\/strong><\/p>\n Tieni varret pullistelevat tiet\u00e4jist\u00e4, p\u00e4tij\u00f6ist\u00e4 ja p\u00e4\u00e4llep\u00e4sm\u00e4reist\u00e4, joista jokainen myy samaa tuotetta: opastusta, joka vahvistaa puhujansa omaa mukavuusaluetta ja totuutta. Parhaimmillaan se toki tarjoaa pys\u00e4htymisen arvoisen peilipinnan, joka voi antaa ev\u00e4it\u00e4 kasvuun ja kehitykseen, sek\u00e4 houkuttelevan heijastuksen siit\u00e4, ett\u00e4 joku toinen olisi jo ratkaissut arvoituksen ja itse voisi vain huokaista ja toistaa saman per\u00e4ss\u00e4 ilman sen suurempia ponnisteluja.<\/p>\n Siksi min\u00e4 ostan self-help-kirjoja. Siksi osallistun luennoille ja kursseille vuodesta toiseen. Ett\u00e4 voisin istua valmiiseen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja valaistua. Muka.<\/p>\n Haluan olla perill\u00e4 ja lev\u00e4t\u00e4, vaikka samaan aikaan en meinaa malttaa pys\u00e4hty\u00e4 \u2013 enk\u00e4 varsinkaan meinaa kest\u00e4\u00e4 tyhjyyden tunnetta, sit\u00e4 \u201dsilleen j\u00e4tt\u00e4misen\u201d paikkaa. Lepattava levottomuus lenn\u00e4ht\u00e4\u00e4 olkap\u00e4ille alta aikayksik\u00f6n, sihisee suonissa ja pakottaa pakomatkalle. Se tekee minusta soturin ja selviytyj\u00e4n, jolle kaikesta tulee haasteita, jotka t\u00e4ytyy sel\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Tied\u00e4n paljon, mutta etsin silti lis\u00e4\u00e4 tietoa – itseni ulkopuolelta. Luotan tutkittuun tietoon, vaikka tied\u00e4n, ett\u00e4 tutkimuksen rahoittaja rajoittaa, valittu n\u00e4k\u00f6kulma vaikuttaa ja ett\u00e4 ihminen ei edes p\u00e4\u00e4se kaikkeen tietoon k\u00e4siksi vaillinaisten aistikanaviensa kautta.<\/p>\n Olen maksanut oppiakseni, oivaltaakseni ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni ratkaisuja. Olen maksanut, ett\u00e4 minulle sanotaan, ettei ratkaisuja ole. Olen maksanut siit\u00e4, ett\u00e4 minua kuunnellaan \u2013 ja minulle on maksettu, ett\u00e4 minua kuunnellaan. Olen tullut kuulluksi, n\u00e4hdyksi ja hyv\u00e4ksytyksi. Ja olen tullut torjutuksi, torutuksi ja ulosajetuksi.<\/p>\n Olen maksanut siit\u00e4, ett\u00e4 minun puolestani tiedet\u00e4\u00e4n ja n\u00e4hd\u00e4\u00e4n jopa tulevaan. Olen humaltunut huomiosta ja olen janonnut sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Olen n\u00e4hnyt vierest\u00e4, miten korokkeelle kiivet\u00e4\u00e4n ja kuinka sielt\u00e4 tullaan alas \u2013 kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti. Olen kokenut samanarvoisuutta ja eriarvoisuutta, hierarkioita ja hikisi\u00e4, arkisia aarioita.<\/p>\n Olen pys\u00e4htynyt ja minut on pys\u00e4ytetty. Olen lopettanut ja aloittanut alusta. Kipuilen ja kieriskelen keskener\u00e4isyydess\u00e4 vaikka tied\u00e4n, ettei valmista tule. Jokainen p\u00e4\u00e4tepiste on vain v\u00e4lietappi. Jokainen p\u00e4\u00e4t\u00f6s on uusi alku.<\/p>\n Tied\u00e4n lopulta kovin v\u00e4h\u00e4n. Olen tullut tutuiksi tiettyjen asioiden kanssa, ja se m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 muuta minuun voi ajallaan asettua.<\/p>\n Eri asiat ajavat eteenp\u00e4in eri aikoina. Ne sytytt\u00e4v\u00e4t, sammuttavat, sumentavat ja syleilev\u00e4t. Her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t tunteita ja tuntemuksia. K\u00e4til\u00f6iv\u00e4t kokemuksia, ajatuksia ja kasvun paikkoja. Ihmisen\u00e4 olemista.<\/p>\n Niin. Ent\u00e4 jos kaikki on jo sanottu?<\/strong><\/p>\n Ent\u00e4 jos kaikki on lopulta hyvin yksinkertaista, ja ihminen itse on tehnyt monista asioista \u2013 ja arjestaan monimutkaista erin\u00e4isill\u00e4 pyrinn\u00f6ill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rryksess\u00e4 ylemm\u00e4ksi kuin n\u00e4iss\u00e4 nahoissa on mahdollista?<\/p>\n Ent\u00e4 jos kaikkea ei ole tarkoituskaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 – ja tiet\u00e4\u00e4?<\/p>\n Ent\u00e4 jos olemme sivuuttaneet El\u00e4m\u00e4n mysteerin niin kauan, ett\u00e4 olemme eksyneet itselt\u00e4mme?<\/p>\n Ent\u00e4 jos kaikki on jo sanottu – mutta ei koettu?<\/p>\n ***<\/p>\n Leikin ajatuksella viel\u00e4 tovin.<\/p>\n Ent\u00e4 jos meiss\u00e4 on jo kaikki?<\/strong><\/p>\n Ent\u00e4 jos tuon n\u00e4k\u00f6kulman omaksi ottaminen ei tarkoittaisikaan passiiviseen paikkaan pys\u00e4htymist\u00e4 vaan uudenlaisen toimijuuden toteutumista? Jos se tarkoittaisikin olemisen tapaa, jossa villi vapaasukellus suuntautuu kehon kerroksiin, syviin sy\u00f6vereihin, ja niiss\u00e4 sykkiviin saagoihin? Jos se tarkoittaisikin tilaa, jossa tietoisuuden sallisi seikkailla sis\u00e4isess\u00e4 maailmassa, kuvissa ja ja kokemuksissa ja jossa jokainen solu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikki kaivatut vastaukset.<\/p>\n Ent\u00e4 jos onkin mahdollista hengitt\u00e4\u00e4 esiin ikiaikaista ja unohdettua, her\u00e4tell\u00e4 muistoja, joissa mieli ei muista olleensa paikalla? Ja tarjota syli sen kaiken kokemiselle – ns. tuntemiselle nahoissaan – jolle ei aiemmin ole ollut tilaa tai voimavaroja?<\/p>\n Matkustin t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 2024 Glastonburyyn ja Stonehengelle. Sulattelen kokemaani edelleen. Eli jos t\u00e4m\u00e4 teksti tuntuu hapuilevalta ja hataralta, se johtuu vain siit\u00e4, ett\u00e4 sanat eiv\u00e4t ole viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet paikoilleen. Jokin uusi on alkamassa, tekeytym\u00e4ss\u00e4, hautumassa.<\/p>\n Ja se on ihan okei niin.<\/p>\n ”Kesken kaiken” on hyv\u00e4 paikka.<\/p>\n Sill\u00e4 ”sinussa on jo kaikki.”<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Rakas, jo taajuuksille siirtynyt mummoni tokaisi minulle teinivuosina, ett\u00e4 \u201dei se maailma kuule tule tekem\u00e4ll\u00e4 valmiiksi.\u201d My\u00f6hemmin, noin 15 vuotta my\u00f6hemmin er\u00e4s opettajani totesi, ett\u00e4 \u201dsinussa on jo kaikki.\u201d Sen j\u00e4lkeen neuvoja onkin sadellut useammasta suunnasta. Luo rutiini. Pura rutiini. Sy\u00f6 v\u00e4hemm\u00e4n. Sy\u00f6 paremmin. Ole yksin. Liity ryhmiin. Pys\u00e4hdy. Pysy liikkeell\u00e4. Erilaisten ohjenuorien ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen viidakkoon voi eksy\u00e4, varsinkin jos yritt\u00e4\u00e4 olla kympin tytt\u00f6 ja suoriutua niist\u00e4 jokaisesta t\u00e4ydellisesti. P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t (ja v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4ysin p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4t) tiet viev\u00e4t lopulta saman tajuamisen taajamille, jossa ihmisen on pys\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 ja todettava, ett\u00e4 h\u00e4n on ainoa, joka tiet\u00e4\u00e4, miten asiat h\u00e4nen kohdallaan ovat. Tai n\u00e4in on k\u00e4ynyt minulle. Monta kertaa. Neuvojia riitt\u00e4\u00e4. Tieni varret pullistelevat tiet\u00e4jist\u00e4, p\u00e4tij\u00f6ist\u00e4 ja p\u00e4\u00e4llep\u00e4sm\u00e4reist\u00e4, joista jokainen myy samaa tuotetta: opastusta, joka vahvistaa puhujansa omaa mukavuusaluetta ja totuutta. Parhaimmillaan se toki tarjoaa pys\u00e4htymisen arvoisen peilipinnan, joka voi antaa ev\u00e4it\u00e4 kasvuun ja kehitykseen, sek\u00e4 houkuttelevan heijastuksen siit\u00e4, ett\u00e4 joku toinen olisi jo ratkaissut arvoituksen ja itse voisi vain huokaista ja toistaa saman per\u00e4ss\u00e4 ilman sen suurempia ponnisteluja. Siksi min\u00e4 ostan self-help-kirjoja. Siksi osallistun luennoille ja kursseille vuodesta toiseen. Ett\u00e4 voisin istua valmiiseen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja valaistua. Muka. Haluan olla perill\u00e4 ja lev\u00e4t\u00e4, vaikka samaan aikaan en meinaa malttaa pys\u00e4hty\u00e4 \u2013 enk\u00e4 varsinkaan meinaa kest\u00e4\u00e4 tyhjyyden tunnetta, sit\u00e4 \u201dsilleen j\u00e4tt\u00e4misen\u201d paikkaa. Lepattava levottomuus lenn\u00e4ht\u00e4\u00e4 olkap\u00e4ille alta aikayksik\u00f6n, sihisee suonissa ja pakottaa pakomatkalle. Se tekee minusta soturin ja selviytyj\u00e4n, jolle kaikesta tulee haasteita, jotka t\u00e4ytyy sel\u00e4tt\u00e4\u00e4. Tied\u00e4n paljon, mutta etsin silti lis\u00e4\u00e4 tietoa – itseni ulkopuolelta. Luotan tutkittuun tietoon, vaikka tied\u00e4n, ett\u00e4 tutkimuksen rahoittaja rajoittaa, valittu n\u00e4k\u00f6kulma vaikuttaa ja ett\u00e4 ihminen ei edes p\u00e4\u00e4se kaikkeen tietoon k\u00e4siksi vaillinaisten aistikanaviensa kautta. Olen maksanut oppiakseni, oivaltaakseni ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni ratkaisuja. Olen maksanut, ett\u00e4 minulle sanotaan, ettei ratkaisuja ole. Olen maksanut siit\u00e4, ett\u00e4 minua kuunnellaan \u2013 ja minulle on maksettu, ett\u00e4 minua kuunnellaan. Olen tullut kuulluksi, n\u00e4hdyksi ja hyv\u00e4ksytyksi. Ja olen tullut torjutuksi, torutuksi ja ulosajetuksi. Olen maksanut siit\u00e4, ett\u00e4 minun puolestani tiedet\u00e4\u00e4n ja n\u00e4hd\u00e4\u00e4n jopa tulevaan. Olen humaltunut huomiosta ja olen janonnut sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Olen n\u00e4hnyt vierest\u00e4, miten korokkeelle kiivet\u00e4\u00e4n ja kuinka sielt\u00e4 tullaan alas \u2013 kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti. Olen kokenut samanarvoisuutta ja eriarvoisuutta, hierarkioita ja hikisi\u00e4, arkisia aarioita. Olen pys\u00e4htynyt ja minut on pys\u00e4ytetty. Olen lopettanut ja aloittanut alusta. Kipuilen ja kieriskelen keskener\u00e4isyydess\u00e4 vaikka tied\u00e4n, ettei valmista tule. Jokainen p\u00e4\u00e4tepiste on vain v\u00e4lietappi. Jokainen p\u00e4\u00e4t\u00f6s on uusi alku. Tied\u00e4n lopulta kovin v\u00e4h\u00e4n. Olen tullut tutuiksi tiettyjen asioiden kanssa, ja se m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 muuta minuun voi ajallaan asettua. Eri asiat ajavat eteenp\u00e4in eri aikoina. Ne sytytt\u00e4v\u00e4t, sammuttavat, sumentavat ja syleilev\u00e4t. Her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t tunteita ja tuntemuksia. K\u00e4til\u00f6iv\u00e4t kokemuksia, ajatuksia ja kasvun paikkoja. Ihmisen\u00e4 olemista. Niin. Ent\u00e4 jos kaikki on jo sanottu? Ent\u00e4 jos kaikki on lopulta hyvin yksinkertaista, ja ihminen itse on tehnyt monista asioista \u2013 ja arjestaan monimutkaista erin\u00e4isill\u00e4 pyrinn\u00f6ill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rryksess\u00e4 ylemm\u00e4ksi kuin n\u00e4iss\u00e4 nahoissa on mahdollista? Ent\u00e4 jos kaikkea ei ole tarkoituskaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 – ja tiet\u00e4\u00e4? Ent\u00e4 jos olemme sivuuttaneet El\u00e4m\u00e4n mysteerin niin kauan, ett\u00e4 olemme eksyneet itselt\u00e4mme? Ent\u00e4 jos kaikki on jo sanottu – mutta ei koettu? *** Leikin ajatuksella viel\u00e4 tovin. Ent\u00e4 jos meiss\u00e4 on jo kaikki? Ent\u00e4 jos tuon n\u00e4k\u00f6kulman omaksi ottaminen ei tarkoittaisikaan passiiviseen paikkaan pys\u00e4htymist\u00e4 vaan uudenlaisen toimijuuden toteutumista? Jos se tarkoittaisikin olemisen tapaa, jossa villi vapaasukellus suuntautuu kehon kerroksiin, syviin sy\u00f6vereihin, ja niiss\u00e4 sykkiviin saagoihin? Jos se tarkoittaisikin tilaa, jossa tietoisuuden sallisi seikkailla sis\u00e4isess\u00e4 maailmassa, kuvissa ja ja kokemuksissa ja jossa jokainen solu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikki kaivatut vastaukset. Ent\u00e4 jos onkin mahdollista hengitt\u00e4\u00e4 esiin ikiaikaista ja unohdettua, her\u00e4tell\u00e4 muistoja, joissa mieli ei muista olleensa paikalla? Ja tarjota syli sen kaiken kokemiselle – ns. tuntemiselle nahoissaan – jolle ei aiemmin ole ollut tilaa tai voimavaroja? Matkustin t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 2024 Glastonburyyn ja Stonehengelle. Sulattelen kokemaani edelleen. Eli jos t\u00e4m\u00e4 teksti tuntuu hapuilevalta ja hataralta, se johtuu vain siit\u00e4, ett\u00e4 sanat eiv\u00e4t ole viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet paikoilleen. Jokin uusi on alkamassa, tekeytym\u00e4ss\u00e4, hautumassa. Ja se on ihan okei niin. ”Kesken kaiken” on hyv\u00e4 paikka. Sill\u00e4 ”sinussa on jo kaikki.”<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":459,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-457","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/457"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=457"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/457\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":460,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/457\/revisions\/460"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/459"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=457"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=457"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=457"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}