”There is no such a thing as now”, totesi Shaman Durek er\u00e4\u00e4ss\u00e4 podcast-haastattelussa.<\/p>\n
Echart Tollea lukeneena ja seuranneena tuo oli pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 lause. Mutustelun arvoinen maistiainen. Herkullinen her\u00e4ttelij\u00e4.<\/p>\n
”Aikaa ei voi hallita,” tokaisi puolestaan Harri Gustafsberg verkkokurssinsa videolla.<\/p>\n
Ja tuolle jatkona lauseet: ”Aikaa ei ole” tai ”Aikaa tulee koko ajan lis\u00e4\u00e4.” (J\u00e4lkimm\u00e4isen olen kuullut er\u00e4\u00e4n Amerikan alkuper\u00e4iskansan edustajan suusta.)<\/p>\n
Kun on l\u00e4sn\u00e4 sille mik\u00e4 on, hengitt\u00e4\u00e4 sen kaiken kanssa – tulee pys\u00e4htyneeksi \u2013 mutta ei perinteisell\u00e4 tavalla. Silloin pys\u00e4htyy muutoksen virtaan. Tai olisiko parempi sanoa, ett\u00e4 tulee antautuneeksi el\u00e4m\u00e4n virtaan. Suostuminen siihen mik\u00e4 on ja mit\u00e4 ei voi muuttaa, vapauttaa ajattomuuden tilaan ja palauttaa voimavaroja.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4 on pist\u00e4nyt minut moneen kertaan polvilleen (ja se tekee sit\u00e4 edelleen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti), joten on ollut useita tilaisuuksia tutkia itse\u00e4\u00e4n haastavissa (ja v\u00e4hemm\u00e4n haastavissa) tilanteissa ja ammentaa niist\u00e4 milloin mit\u00e4kin oppia. Esimerkiksi parikymment\u00e4 vuotta sitten aloin opetella itkem\u00e4\u00e4n ilman p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 tarinaa ja l\u00f6ysin tuntemisen toisen puolen: sen, jonka voi valjastaa voimaksi.<\/p>\n
Kohta kymmenen vuotta sitten Virpi Koskela<\/strong> t\u00e4r\u00e4ytti tajuntaani ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sanaparin:<\/p>\n Sen j\u00e4lkeen (ja varmasti my\u00f6s ennen sit\u00e4) useampi on puhunut minulle eri tavoin, eri konteksteissa sis\u00e4isen lapsen kuuntelusta ja kunnioittamisesta – jopa lapseksi palaamisesta (ei konkreettisesti, mutta mielen tasolla, lapselle luontaisten taitojen palauttamisesta – ja toisaalta lapsen paikkaan luisumisesta). Ja nyt se kaikki kiertyy ylleni uudelleen…<\/p>\n Olen kuullut ihmisten huolen siit\u00e4, ett\u00e4 lapset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 leiki. Kuulin saman lausahduksen ensimm\u00e4isen kerran kun olin aikoinaan nuoremman poikani ”vasu”-keskustelussa p\u00e4iv\u00e4kodissa. J\u00e4rkytyin. Miten niin lapset eiv\u00e4t leiki? Mit\u00e4 he sitten tekev\u00e4t?<\/p>\n Koulutuksissani (jos se tukee valittua aihetta) laitan ihmiset leikkim\u00e4\u00e4n. Laitan heid\u00e4t kuvittelemaan, heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n, hulluttelemaan \u2013 huomaamaan asioita itsest\u00e4 ja muista ja maailmasta leikin varjolla. Parhaimmillaan tuo yhteinen, toiminnallinen, arjesta irti oleva hetki saa osallistujat rentoutumaan. Kohtaaminen humahtaa uudelle tasolle. Asioista tulee asteen verran helpompia. Jokin itsess\u00e4 h\u00f6ll\u00e4\u00e4 otettaan. Ja viimeksi t\u00e4ll\u00e4 viikolla muutama huokaisi er\u00e4\u00e4n harjoituksen j\u00e4lkeen ja totesi hymyillen: ”t\u00e4t\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4 useammin.”<\/p>\n Klovneria-koulutuksissa harjoiteltiin aikoinaan kannattelemaan sis\u00e4ist\u00e4 tilaa, jossa mik\u00e4\u00e4n tunne ei niin sanotusti leikkaa kiinni ja j\u00e4\u00e4 jumiin. Ja jos j\u00e4i, sen kanssa oltiin \u2013 se k\u00e4ytettiin osana kohtausta tai kohtaamista. Harjoittelun edetess\u00e4 erilaiset tuntemukset saattoivat risteill\u00e4, vaihtua hetkess\u00e4 joksikin aivan muuksi kevyesti ja helposti. Ilosta suruun – vihasta rakkauteen… ”Tunneputkien” puhdistus & nuohous ei tosin ollut t\u00e4ysin kivutonta, mutta se kannatti.<\/p>\n Ja sen voimalla uskallan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4<\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, perhekonstellaatiot ohjaavat saman olemisen tavan pariin. On huikea kokemus virtauttaa (jopa jollekin toiselle kuulunutta) el\u00e4m\u00e4\u00e4 kaikkine tunteineen, s\u00e4vyineen ja voimineen oman kehonsa l\u00e4pi ilman, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 kiinni. Kokemuksen j\u00e4lkeen jokainen solu on kuin pesty puhtaaksi ja t\u00e4ytetty jollain uudella tiedolla – ja ennen kaikkea my\u00f6t\u00e4tunnolla. Sen j\u00e4lkeen on asteen verran helpompi olla l\u00e4sn\u00e4 sille kaikelle mik\u00e4 on.<\/p>\n Kun tunne saa toteuttaa itse\u00e4\u00e4n ilman tarinaa, El\u00e4m\u00e4 virtaa l\u00e4pi ja tarjoutuu palvelukseen kaikessa rikkaudessaan.<\/p>\n Eli mit\u00e4 haluan sanoa t\u00e4ll\u00e4 kaikella?<\/p>\n Ja se ei olisi ollut samalla tavalla mahdollista ilman kyky\u00e4 (ja halua) leikki\u00e4. Toivon, ett\u00e4 onnistun vaalimaan sit\u00e4 hetkest\u00e4 hullaantuvaa ja pikkuruisista asioista inspiroituvaa osaa itsess\u00e4 hamaan hautaan saakka – ja siit\u00e4 eteenp\u00e4in. Leikki – jota teatteri, impro ja klovneria ovat edustaneet vahvasti – on her\u00e4tellyt ja herkistellyt kokemaan, n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja aistimaan. Se on kutsunut El\u00e4mysalueelle l\u00f6yt\u00f6retkeilem\u00e4\u00e4n ja totuttanut tuntemattomaan, ennalta arvaamattomaan ja vahvistanut luottamusta, ett\u00e4 kaikki j\u00e4rjestyy ja kaikesta selvi\u00e4\u00e4, jotenkin.<\/p>\n Toisen kirjani julkaisun j\u00e4lkeen ajauduin paikkaan, jossa olin lyps\u00e4nyt suorittavan maailman unelmani loppuun. Olin asettanut tavoitteita ja saavuttanut ne. Ja kun unelmaan liitetyt lis\u00e4tarinat eiv\u00e4t tulleetkaan todeksi, vajosin johonkin v\u00e4litilaan. Huusin hongille, kipuilin ja kieriskelin ns. pime\u00e4ss\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 ilman suuntaa.<\/p>\n Ja El\u00e4m\u00e4lle tuli tilaa tapahtua.<\/p>\n Aloin saamaan kokemuksia, joissa sis\u00e4inen hissikuiluni humahteli kerros kerrokselta kohti kellaria, ja sen alla oleviin viem\u00e4riverkostoihin. Vuosi vuodelta yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tuli itseni ulkopuolelta. Oli \u201dpakko\u201d sukeltaa syviin vesiin \u2013 ja pysy\u00e4 siell\u00e4. Enk\u00e4 puhu nyt masennuksesta, vaan sis\u00e4isyyksist\u00e4 l\u00f6ytyneist\u00e4, vanhaksi menneist\u00e4 lentolehtisist\u00e4, uskomusten tunkkaisista kudelmista, kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 olin tullut ker\u00e4nneeksi ja mukanani kantaneeksi l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n Jokaisen kerroksen l\u00e4pikahlaamisen j\u00e4lkeen sis\u00e4lle aukesi uusi tila. Ihan kuin sis\u00e4iseen linnaan olisi tullut lis\u00e4siipi. Apuna kulkeneet k\u00e4til\u00f6t, opettajat ja suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t vaihtuivat tasaisin v\u00e4liajoin. L\u00e4hes jokainen heist\u00e4 viipyi rinnallani kunnes nostin heid\u00e4t jostain syyst\u00e4 jalustalle. Ja joka kerta se koroke koki kovia. Olipa mieleni kasaama lava kuinka korkea tahansa, sielt\u00e4 tultiin rytin\u00e4ll\u00e4 alas. Selke\u00e4\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in voin asettaa asioita aikajanalle, mutta todellisuudessa taitaa olla ennemmin niin, ett\u00e4 kaikki kiert\u00e4\u00e4 keh\u00e4\u00e4. Ja n\u00e4iss\u00e4 El\u00e4m\u00e4n py\u00f6rteiss\u00e4 en voi olla miettim\u00e4tt\u00e4, mit\u00e4 mahtaa tapahtua, kun lapsi ei en\u00e4\u00e4 leiki? Tai saatika sitten, kun lapset meiss\u00e4 eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 leiki yhdess\u00e4?<\/p>\n Spiraalin kierteet kieppuvat kaikkeudessa ja h\u00e4\u00e4riv\u00e4t toistuvasti jo tutuiksi tulleiden teemojen parissa\u2026<\/p>\n Ajan illuusio – lapsen uteliaaseen, avoimeen, arvottamisesta ja tuomitsemisesta vapaaseen luovaan ja periksiantamattomaan mielentilaan palaaminen – rationaalisen aikuisen otteen h\u00f6ll\u00e4\u00e4minen \u2013 mutta samalla vastuun kantajaksi suostuminen ja oikeasti Aikuiseksi kasvaminen \u2013 soturiasenteesta luopuminen – vanhaksi menneist\u00e4 irti p\u00e4\u00e4st\u00e4minen – ennen itse\u00e4 el\u00e4neiden ja n\u00e4ill\u00e4 nurkilla kulkeneiden kiitt\u00e4minen ja kunnioittaminen – ja lopulta: l\u00e4sn\u00e4olo sille kaikelle mik\u00e4 on…<\/p>\n Elossa oleminen, muutokseen suostuminen.<\/p>\n Sill\u00e4 \u201dnyt-hetke\u00e4 ei ole\u201d.<\/p>\n On vain El\u00e4m\u00e4n loputon virta.<\/p>\n Ja Se tapahtuu niin kuin se tahtoo \u2013 halusin tai en.<\/p>\n Aina.<\/p>\n Nytkin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" ”There is no such a thing as now”, totesi Shaman Durek er\u00e4\u00e4ss\u00e4 podcast-haastattelussa. Echart Tollea lukeneena ja seuranneena tuo oli pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 lause. Mutustelun arvoinen maistiainen. Herkullinen her\u00e4ttelij\u00e4. ”Aikaa ei voi hallita,” tokaisi puolestaan Harri Gustafsberg verkkokurssinsa videolla. Ja tuolle jatkona lauseet: ”Aikaa ei ole” tai ”Aikaa tulee koko ajan lis\u00e4\u00e4.” (J\u00e4lkimm\u00e4isen olen kuullut er\u00e4\u00e4n Amerikan alkuper\u00e4iskansan edustajan suusta.) Kun on l\u00e4sn\u00e4 sille mik\u00e4 on, hengitt\u00e4\u00e4 sen kaiken kanssa – tulee pys\u00e4htyneeksi \u2013 mutta ei perinteisell\u00e4 tavalla. Silloin pys\u00e4htyy muutoksen virtaan. Tai olisiko parempi sanoa, ett\u00e4 tulee antautuneeksi el\u00e4m\u00e4n virtaan. Suostuminen siihen mik\u00e4 on ja mit\u00e4 ei voi muuttaa, vapauttaa ajattomuuden tilaan ja palauttaa voimavaroja. El\u00e4m\u00e4 on pist\u00e4nyt minut moneen kertaan polvilleen (ja se tekee sit\u00e4 edelleen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti), joten on ollut useita tilaisuuksia tutkia itse\u00e4\u00e4n haastavissa (ja v\u00e4hemm\u00e4n haastavissa) tilanteissa ja ammentaa niist\u00e4 milloin mit\u00e4kin oppia. Esimerkiksi parikymment\u00e4 vuotta sitten aloin opetella itkem\u00e4\u00e4n ilman p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 tarinaa ja l\u00f6ysin tuntemisen toisen puolen: sen, jonka voi valjastaa voimaksi. Kohta kymmenen vuotta sitten Virpi Koskela t\u00e4r\u00e4ytti tajuntaani ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sanaparin: l\u00e4sn\u00e4olo – lasna olo. (Kiitos siit\u00e4.) Sen j\u00e4lkeen (ja varmasti my\u00f6s ennen sit\u00e4) useampi on puhunut minulle eri tavoin, eri konteksteissa sis\u00e4isen lapsen kuuntelusta ja kunnioittamisesta – jopa lapseksi palaamisesta (ei konkreettisesti, mutta mielen tasolla, lapselle luontaisten taitojen palauttamisesta – ja toisaalta lapsen paikkaan luisumisesta). Ja nyt se kaikki kiertyy ylleni uudelleen… Olen kuullut ihmisten huolen siit\u00e4, ett\u00e4 lapset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 leiki. Kuulin saman lausahduksen ensimm\u00e4isen kerran kun olin aikoinaan nuoremman poikani ”vasu”-keskustelussa p\u00e4iv\u00e4kodissa. J\u00e4rkytyin. Miten niin lapset eiv\u00e4t leiki? Mit\u00e4 he sitten tekev\u00e4t? Koulutuksissani (jos se tukee valittua aihetta) laitan ihmiset leikkim\u00e4\u00e4n. Laitan heid\u00e4t kuvittelemaan, heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n, hulluttelemaan \u2013 huomaamaan asioita itsest\u00e4 ja muista ja maailmasta leikin varjolla. Parhaimmillaan tuo yhteinen, toiminnallinen, arjesta irti oleva hetki saa osallistujat rentoutumaan. Kohtaaminen humahtaa uudelle tasolle. Asioista tulee asteen verran helpompia. Jokin itsess\u00e4 h\u00f6ll\u00e4\u00e4 otettaan. Ja viimeksi t\u00e4ll\u00e4 viikolla muutama huokaisi er\u00e4\u00e4n harjoituksen j\u00e4lkeen ja totesi hymyillen: ”t\u00e4t\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4 useammin.” Klovneria-koulutuksissa harjoiteltiin aikoinaan kannattelemaan sis\u00e4ist\u00e4 tilaa, jossa mik\u00e4\u00e4n tunne ei niin sanotusti leikkaa kiinni ja j\u00e4\u00e4 jumiin. Ja jos j\u00e4i, sen kanssa oltiin \u2013 se k\u00e4ytettiin osana kohtausta tai kohtaamista. Harjoittelun edetess\u00e4 erilaiset tuntemukset saattoivat risteill\u00e4, vaihtua hetkess\u00e4 joksikin aivan muuksi kevyesti ja helposti. Ilosta suruun – vihasta rakkauteen… ”Tunneputkien” puhdistus & nuohous ei tosin ollut t\u00e4ysin kivutonta, mutta se kannatti. Ja sen voimalla uskallan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 varjoihin tuijottelulle on ehdottomasti paikkansa aika ajoin. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, perhekonstellaatiot ohjaavat saman olemisen tavan pariin. On huikea kokemus virtauttaa (jopa jollekin toiselle kuulunutta) el\u00e4m\u00e4\u00e4 kaikkine tunteineen, s\u00e4vyineen ja voimineen oman kehonsa l\u00e4pi ilman, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 kiinni. Kokemuksen j\u00e4lkeen jokainen solu on kuin pesty puhtaaksi ja t\u00e4ytetty jollain uudella tiedolla – ja ennen kaikkea my\u00f6t\u00e4tunnolla. Sen j\u00e4lkeen on asteen verran helpompi olla l\u00e4sn\u00e4 sille kaikelle mik\u00e4 on. Kun tunne saa toteuttaa itse\u00e4\u00e4n ilman tarinaa, El\u00e4m\u00e4 virtaa l\u00e4pi ja tarjoutuu palvelukseen kaikessa rikkaudessaan. Eli mit\u00e4 haluan sanoa t\u00e4ll\u00e4 kaikella? Olen kulkenut viime vuodet tietoisesti l\u00e4hemm\u00e4ksi El\u00e4m\u00e4\u00e4. Ja se ei olisi ollut samalla tavalla mahdollista ilman kyky\u00e4 (ja halua) leikki\u00e4. Toivon, ett\u00e4 onnistun vaalimaan sit\u00e4 hetkest\u00e4 hullaantuvaa ja pikkuruisista asioista inspiroituvaa osaa itsess\u00e4 hamaan hautaan saakka – ja siit\u00e4 eteenp\u00e4in. Leikki – jota teatteri, impro ja klovneria ovat edustaneet vahvasti – on her\u00e4tellyt ja herkistellyt kokemaan, n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja aistimaan. Se on kutsunut El\u00e4mysalueelle l\u00f6yt\u00f6retkeilem\u00e4\u00e4n ja totuttanut tuntemattomaan, ennalta arvaamattomaan ja vahvistanut luottamusta, ett\u00e4 kaikki j\u00e4rjestyy ja kaikesta selvi\u00e4\u00e4, jotenkin. Toisen kirjani julkaisun j\u00e4lkeen ajauduin paikkaan, jossa olin lyps\u00e4nyt suorittavan maailman unelmani loppuun. Olin asettanut tavoitteita ja saavuttanut ne. Ja kun unelmaan liitetyt lis\u00e4tarinat eiv\u00e4t tulleetkaan todeksi, vajosin johonkin v\u00e4litilaan. Huusin hongille, kipuilin ja kieriskelin ns. pime\u00e4ss\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 ilman suuntaa. Ja El\u00e4m\u00e4lle tuli tilaa tapahtua. Aloin saamaan kokemuksia, joissa sis\u00e4inen hissikuiluni humahteli kerros kerrokselta kohti kellaria, ja sen alla oleviin viem\u00e4riverkostoihin. Vuosi vuodelta yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tuli itseni ulkopuolelta. Oli \u201dpakko\u201d sukeltaa syviin vesiin \u2013 ja pysy\u00e4 siell\u00e4. Enk\u00e4 puhu nyt masennuksesta, vaan sis\u00e4isyyksist\u00e4 l\u00f6ytyneist\u00e4, vanhaksi menneist\u00e4 lentolehtisist\u00e4, uskomusten tunkkaisista kudelmista, kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 olin tullut ker\u00e4nneeksi ja mukanani kantaneeksi l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n. Jokaisen kerroksen l\u00e4pikahlaamisen j\u00e4lkeen sis\u00e4lle aukesi uusi tila. Ihan kuin sis\u00e4iseen linnaan olisi tullut lis\u00e4siipi. Apuna kulkeneet k\u00e4til\u00f6t, opettajat ja suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t vaihtuivat tasaisin v\u00e4liajoin. L\u00e4hes jokainen heist\u00e4 viipyi rinnallani kunnes nostin heid\u00e4t jostain syyst\u00e4 jalustalle. Ja joka kerta se koroke koki kovia. Olipa mieleni kasaama lava kuinka korkea tahansa, sielt\u00e4 tultiin rytin\u00e4ll\u00e4 alas. Selke\u00e4\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4. Ja El\u00e4m\u00e4lle tuli tilaa tapahtua. N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in voin asettaa asioita aikajanalle, mutta todellisuudessa taitaa olla ennemmin niin, ett\u00e4 kaikki kiert\u00e4\u00e4 keh\u00e4\u00e4. Ja n\u00e4iss\u00e4 El\u00e4m\u00e4n py\u00f6rteiss\u00e4 en voi olla miettim\u00e4tt\u00e4, mit\u00e4 mahtaa tapahtua, kun lapsi ei en\u00e4\u00e4 leiki? Tai saatika sitten, kun lapset meiss\u00e4 eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 leiki yhdess\u00e4? Spiraalin kierteet kieppuvat kaikkeudessa ja h\u00e4\u00e4riv\u00e4t toistuvasti jo tutuiksi tulleiden teemojen parissa\u2026 Ajan illuusio – lapsen uteliaaseen, avoimeen, arvottamisesta ja tuomitsemisesta vapaaseen luovaan ja periksiantamattomaan mielentilaan palaaminen – rationaalisen aikuisen otteen h\u00f6ll\u00e4\u00e4minen \u2013 mutta samalla vastuun kantajaksi suostuminen ja oikeasti Aikuiseksi kasvaminen \u2013 soturiasenteesta luopuminen – vanhaksi menneist\u00e4 irti p\u00e4\u00e4st\u00e4minen – ennen itse\u00e4 el\u00e4neiden ja n\u00e4ill\u00e4 nurkilla kulkeneiden kiitt\u00e4minen ja kunnioittaminen – ja lopulta: l\u00e4sn\u00e4olo sille kaikelle mik\u00e4 on… Elossa oleminen, muutokseen suostuminen. Sill\u00e4 \u201dnyt-hetke\u00e4 ei ole\u201d. On vain El\u00e4m\u00e4n loputon virta. Ja Se tapahtuu niin kuin se tahtoo \u2013 halusin tai en. Aina. Nytkin.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":442,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-443","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/443"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=443"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/443\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":445,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/443\/revisions\/445"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/442"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=443"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=443"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=443"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}l\u00e4sn\u00e4olo – lasna olo<\/strong>. (Kiitos siit\u00e4.)<\/h5>\n
varjoihin tuijottelulle on ehdottomasti paikkansa aika ajoin.<\/h5>\n
Olen kulkenut viime vuodet tietoisesti l\u00e4hemm\u00e4ksi El\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/h4>\n
Ja El\u00e4m\u00e4lle tuli tilaa tapahtua.<\/h4>\n