Tuttavallinen tervehdys. Katson hymyilevi\u00e4 kasvoja ja ihmist\u00e4, joka kertoo, ett\u00e4 ”meh\u00e4n nyt on tunnettu vaikka kuinka kauan! Meill\u00e4 on useita yhteisi\u00e4 tuttavia!” Mielen sis\u00e4isen kovalevyni kirjastonhoitajat seisovat paikoillaan. Kukaan ei kipit\u00e4 kansioiden per\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kello ei niin sanotusti soi. Kunnes henkil\u00f6 vaihtaa asentoaan ja n\u00e4en h\u00e4nen sivuprofiilinsa toiselta puolelta. Aivokuorella humahtaa ja muistikuvien tulva sokeuttaa minut hetkeksi. Samalla meinaan melkein pudota penkilt\u00e4. Tajuaminen on niin voimakas kokemus. Nyt n\u00e4en h\u00e4net, alle kouluik\u00e4isen pellavap\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen unohtumattoman hymyns\u00e4!<\/p>\n
Sitten muistan ensikohtaamisemme ja p\u00e4\u00e4dyn huutamaan: ”Oi niin ne s**tanan t\u00e4it siell\u00e4 kes\u00e4leirill\u00e4!”<\/p>\n
Lopun p\u00e4iv\u00e4n hymyilen ja hykertelen.<\/p>\n
Illalla mielen arkistojen k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 on l\u00f6ytynyt muutakin: ulkopuolisuuden tunne<\/strong>. Se, miten minusta tuli hetkess\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen ja kolmas py\u00f6r\u00e4. Viikon kest\u00e4nyt p\u00e4iv\u00e4leiri tuntui vuoden mittaiselta rangaistukselta.<\/p>\n Vuosien varrella ulkopuolisuus sanoitti itse\u00e4\u00e4n monella eri tavalla mieless\u00e4ni. Joskus se oli ulkon\u00e4\u00f6n m\u00e4\u00e4rittely\u00e4 (olen liian lihava ja ruma). Joskus se l\u00f6ysi selityksen \u00e4lykkyysosam\u00e4\u00e4rist\u00e4 ja koulumenestyksest\u00e4. Joskus se vaan raippasi armottomasti kyselem\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 miten n\u00e4in monella tavalla viallinen yksil\u00f6 voisi koskaan oikeasti kuulua mihink\u00e4\u00e4n?<\/p>\n Ulkopuolisuuden tunnemyr\u00e4kk\u00e4 my\u00f6s varmisti, ett\u00e4 se tulee tunnetuksi. Oli helpompaa kokea erillisyytt\u00e4 kuin yhteytt\u00e4. Siin\u00e4p\u00e4 se ydinkysymys onkin: mit\u00e4 Yhteys on? Miten ihmiset liittyv\u00e4t toisiinsa<\/strong> muuten kuin halaamalla ja hymyilem\u00e4ll\u00e4? (Kuvittelin oikeasti pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 seksi on lopulta ainoa tapa liitty\u00e4 ja kokea yhteytt\u00e4 toiseen ihmiseen. Kuinka v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olinkaan…onneksi.)<\/p>\n Se kutsuu tutkimaan Yhteytt\u00e4 ja yhteyden luomista, liittymist\u00e4 ja niit\u00e4 est\u00e4vi\u00e4 elementtej\u00e4. L\u00f6yd\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4ni sanaparin: ”suojaa vai siltaa?”. Alan ihmetell\u00e4 asiaa \u00e4\u00e4neen eri tilanteissa. Kuukausia my\u00f6hemmin setti t\u00e4ydentyy. ”Esteit\u00e4 vai eliksiiri\u00e4?”<\/p>\n Ihmeellinen k\u00e4sikirjoitus jatkaa kudelman avaamista taidokkain k\u00e4\u00e4ntein<\/strong>. Kev\u00e4inen retriitti tarjosi jo tuhdin annoksen liittymisen harjoittelua ja esteiden purkamista, mutta ehk\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 se todisti, miten useat (naiset) kokevat samoin!<\/p>\n Ja kuin varmistaakseen, etten ohita t\u00e4t\u00e4 tilaisuutta, El\u00e4m\u00e4 kilauttaa s\u00e4hk\u00f6postiini (aivan muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten) viestin. Mik\u00e4 auttaisi ulkopuolisuuden tunteeseen? kysyy kirjoittaja, joka kauniisti virtauttaa kollektiivista kauttaan ja antaa kasvot aikamme yhdelle suurimmista kummallisuuksista.<\/p>\n ”Sanon heti, ettei minulla ole yht\u00e4 autuaaksi tekev\u00e4\u00e4 vastausta tai taikanappia – JA jaan mielell\u00e4ni oman stoorini ja ty\u00f6kalupakkini.<\/em>” vastaan.<\/p>\n Ja hengit\u00e4n.\u00a0Hetken aikaa on pakko py\u00f6ritell\u00e4 toista isoa teemaa: toisen ihmisen auttaminen. Mik\u00e4 auttaa toista? Mist\u00e4 olisi toiselle hy\u00f6ty\u00e4?<\/strong> Onko minusta oikeasti mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4? jne. (Palaan t\u00e4h\u00e4n auttamisen ihmeelliseen maailmaan erillisess\u00e4 kirjoituksessa ehk\u00e4 joskus.) Mutta sitten sormet kulkevat kuin itsekseen ja ruudulle kehkeytyy kirjoitus (johon teen t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 pieni\u00e4 muutoksia\/korjauksia ja lyhennyksi\u00e4 – jep, alkuper\u00e4inen oli piiiiitk\u00e4 vastaus…):<\/p>\n Luulen, ett\u00e4 tunne on tutumpi ja yleisempi kuin tiedet\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. El\u00e4mme maailmassa, jossa olemme ik\u00e4\u00e4n kuin kasvaneet erillisyyteen ja sitten koetamme kaikin keinoin kurotella kohti yhteytt\u00e4 ja kuulumisen tunnetta, vaikka sen pit\u00e4isi olla jokaisen synnyinoikeus ja jopa itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Kaisa Peltola on kirjoittanut kirjan ”H\u00e4pe\u00e4n alkemia – erillisyydest\u00e4 yhteyteen”, joka avaa ilmi\u00f6t\u00e4 ja kokemusten sumaa (tai on avannut minulle) hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla. Eli jos esimerkiksi koulumaailma on opettanut (kuten se on tehnyt ainakin omina aikoinani 80-90-luvuilla) h\u00e4p\u00e4isyn kautta asioita, siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 j\u00e4lki\u00e4, esteit\u00e4, ja solmuun menneit\u00e4 kehollisia kokemuksia. <\/em><\/p>\n On luotu aika harhainen kuva siit\u00e4, mit\u00e4 yhteys muihin ihmisiin on ja miten se ik\u00e4\u00e4n kuin saavutetaan. Harhaa se on siksi, ett\u00e4 yhteys kyll\u00e4 on koko ajan – meid\u00e4n t\u00e4ytyy vain itse tulla sen tielt\u00e4 pois. JA t\u00e4m\u00e4 on helpommin sanottu kuin tehty. <\/em><\/p>\n Been there, done that – ja opettelen edelleen.<\/em><\/strong><\/p>\n Olen nyt 46-vuotias, enk\u00e4 ole ehk\u00e4 koskaan viel\u00e4 kokenut pitk\u00e4kestoista kuulumisen kokemusta miss\u00e4\u00e4n. Eli k\u00e4rsin tai el\u00e4n jatkuvassa ulkopuolisuuden kokemuksessa, tavallaan. Se, mik\u00e4 on vuosien varrella muuttunut, on se, ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 tuomitse itse\u00e4ni siit\u00e4. En vaadi, ett\u00e4 pit\u00e4isi olla toisin. En kuvittele, ett\u00e4 kaikki muut kokevat jotain ihmeellist\u00e4 yhteytt\u00e4 koko ajan, koska olen p\u00e4\u00e4ssyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, miten moni sit\u00e4 kaipaa ja sit\u00e4 kohti kulkee tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 (ehk\u00e4) tarkalleen mit\u00e4 he tavoittelevat tai toivovat.<\/em><\/p>\n Minun on supervaikeaa liitty\u00e4 muihin naisiin. (…) Niin kuin Kaisa Peltola toteaa, synnymme kaikki kylm\u00e4\u00e4n syliin. Raakaa teksti\u00e4, ja tavallaan kovin totta. JA n\u00e4in ollen eheytyminen voi tapahtua, kun saa korjaavan ja korvaavan kokemuksen siit\u00e4, ett\u00e4 tulee hyv\u00e4ksytyksi muiden naisten silmiss\u00e4 ja saa osakseen hyv\u00e4ksyv\u00e4\u00e4, lempe\u00e4\u00e4 kosketusta, jossa ei ole mit\u00e4\u00e4n taka-ajatuksia. T\u00e4m\u00e4 on yksi tapa, eik\u00e4 varmasti sovi kaikille. Minua se auttoi alkuun.<\/em><\/p>\n Toinen ja tavallaan voimallisempi apu on tullut konstellaatioty\u00f6skentelyst\u00e4. Olen ollut tekem\u00e4ss\u00e4 konstellaatioita Kaisa Peltolan ja Amita Riikka Lahden (taivaltaja.fi) kanssa. Olen parhaillaan Amitan konstellaatio-ohjaajakoulutuksessa, ja siksi my\u00f6s sen pauloissa juuri nyt \ud83d\ude0a<\/em><\/p>\n Lis\u00e4ksi olen hy\u00f6dynt\u00e4nyt NLP:t\u00e4 eli neuro-lingvistista prosessointia, jota olen opiskellut vuodesta 2008 l\u00e4htien. Ja k\u00e4yn edelleen terapiassa\/ty\u00f6nohjauksessa, joka hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 NLP:t\u00e4 osana ty\u00f6skentely\u00e4. Minulle se on toiminut symbolisen mielikuvaty\u00f6skentelyn ja kehollisuuden ansiosta. N\u00e4ist\u00e4 kun on harvoin mahdollista puhua. <\/em><\/p>\n Ulkopuolisuuden kokemus karttaa sanoituksia, se sinkoilee kehossa ja hermoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4.<\/em><\/strong><\/p>\n Apua on tuonut hieman my\u00f6s sensomotorinen valmennus, jota mieheni tekee. Eli ihmisen hermoston ymm\u00e4rt\u00e4minen ja sen tajuaminen, ett\u00e4 kehossani on automaattisia toimintatapoja, jotka ohjaavat valintojani tavallaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni. Ja niit\u00e4 p\u00e4\u00e4lle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 refleksej\u00e4 on mahdollista purkaa treenin avulla. J\u00e4lleen kehollinen reitti yhteyden kokemiseen ja rakentamiseen. Jos tuo kiinnostaa, suosittelen mieheni sivuja: Aistien Armoilla (https:\/\/aistienarmoilla.weebly.com\/).<\/em><\/p>\n Ja se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 (min\u00e4 koen t\u00e4rke\u00e4ksi) todeta, ett\u00e4 sinussa ei ole mit\u00e4\u00e4n vikaa. Mielen esteet ovat siell\u00e4 syyst\u00e4. Ne tekev\u00e4t voimallista suojausty\u00f6t\u00e4. Pulmaksi ne tulevat silloin, kun niiden ns. parasta ennen p\u00e4iv\u00e4ys on mennyt ohi ja turvaudumme tai yll\u00e4pid\u00e4mme (usein tiedostamattamme) t\u00e4ysin hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 suojamekanismeja. Ja se on ihan ok, ja todella luonnollista. <\/em><\/p>\n Niiden kanssa p\u00e4rj\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ja sitten kun itse havahtuu, ett\u00e4 hitto, nyt el\u00e4m\u00e4ni rattaissa on joku turha kepukka haittaamassa menoa, on aika toimia. Ja silloin tulee hetki etsi\u00e4 niit\u00e4 itselle sopivia keinoja. Joko sukeltaa juurisyihin kiinni (kuten konstellaatioty\u00f6skentely tekee) tai purkaa kehollista ohjelmointia (Rosen-terapia, NLP, sensomotorinen valmennus jne.) tai rakentaa tuetusti ja systemaattisesti korjaavia ja korvaavia kokemuksia, joiden kautta mielen ja kehon uudelleen ohjelmointi tulee mahdolliseksi.<\/em><\/p>\n Ulkopuolisuus kumpuaa mun ymm\u00e4rryksen mukaan aina jostain traumasta – joita meill\u00e4 kaikilla on, eri kokoisina ja eri vahvuuksilla. Eli siksi juurisyiden etsiminen ja niiden eheytt\u00e4minen tarvittaessa saattaa tuolla vapautta ja tilaa toimia toisin. Ennen sit\u00e4 ty\u00f6skentely\u00e4 kehomieli tuuttaa ja toistaa samaa kauraa vuodesta toiseen. <\/em><\/p>\n Joskus ty\u00f6skentelyksi riitt\u00e4\u00e4 sen tunteen ja kokemuksen kanssa istuminen, l\u00e4pihengitt\u00e4minen, hyv\u00e4ksyminen, salliminen<\/strong> <\/em><\/p>\n – ja jos sen viel\u00e4 tekee turvallisen ihmisen avustamana niin ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tilaa ja luo turvaa sille l\u00e4sn\u00e4ololle, niin avot! N\u00e4ist\u00e4 kun ei tarvitse selvit\u00e4 yksin! Itse olen ainakin p\u00e4\u00e4ssyt usean ”k\u00e4til\u00f6n” ja tilanpit\u00e4j\u00e4n ja auttajan kanssa pidemm\u00e4lle kuin mihin olisin ikin\u00e4 yksin ylt\u00e4nyt.<\/em><\/p>\n Kannustan my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman heimon edustajia<\/strong> \u2764 <\/em><\/p>\n Heit\u00e4 ei tarvitse olla monia. M\u00e4\u00e4r\u00e4 ei korvaa laatua. \ud83d\ude0a Mutta SE on hoitavaa kun saa viett\u00e4\u00e4 aikaansa niiden kanssa, joihin PYSTYY liittym\u00e4\u00e4n ja joiden kanssa yhteyden kokeminen on luonnollista. Eli SIT\u00c4 kokemusta vahvistamalla yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan, jotta sen voi alkaa tunnistaa my\u00f6s muualla.<\/em><\/p>\n Ei ole tarkoitus, ett\u00e4 kehomielemme lep\u00e4isi kaikkien ihmisten \u00e4\u00e4rell\u00e4<\/strong>. <\/em><\/p>\n Toiset ovat s\u00e4hk\u00f6ankeriaita ja sellaisia rajumpia opettajia milloin miss\u00e4kin asiassa, eik\u00e4 heid\u00e4n tiimiins\u00e4 tarvitse menn\u00e4 tullakseen paremmaksi ihmiseksi. Itse asiassa keho on hurjan viisas n\u00e4iss\u00e4 asioissa, ja joskus ulkopuolisuuden kokemuksen tunnistaminen ja tunnustaminen ja sen kunnioittaminen saattaa olla upea pelastus kiusallisista kasvun paikoista, joihin ei juuri siin\u00e4 hetkess\u00e4 ole valmis – henkisesti eik\u00e4 fyysisesti. Ja se on ok.<\/em><\/p>\n On todella ok olla itsens\u00e4 puolella. Itselle totta. Aina.<\/em><\/p>\n Ja apua on hyv\u00e4 hakea, kun omat keinot ja voimat tuntuvat loppuneen (ei ne koskaan oikeasti lopu, mutta tunne saattaa hetkitt\u00e4in olla niin penteleen todellinen, ett\u00e4 sen ostaa kympill\u00e4 ja sitten siihen uskoo sokeasti.) Eli vastaus on aina itsell\u00e4 – joskus sen vastauksen esiinkaivamiseen tarvitaan apuk\u00e4si\u00e4.<\/em><\/p>\n (…) ensi”hoitona” sanoisin, ett\u00e4 teit jo ison askeleen kohti jotakin muuta kun kirjoitit minulle! \u2764 Loit yhteyden. Kurotit poisp\u00e4in ulkopuolisuuden kokemisesta. Kiit\u00e4n luottamuksellisesta jakamisesta. Kiitos, ett\u00e4 olin sinulle tarpeeksi turvallinen, ett\u00e4 pystyit avaamaan kipe\u00e4\u00e4 kokemustasi. Arvostan. (…) Ja tuo, jatkossakin, ett\u00e4 avoimesti sanoittaa omia haasteitaan ja kasvun kohtiaan. Keskenh\u00e4n me olemme kaikki. Saatat yll\u00e4tty\u00e4 kuinka monet ihmiset kokevat oikeasti tismalleen samoin mit\u00e4 kuvasit.<\/em><\/p>\n Jumissa on hyv\u00e4 olla v\u00e4lill\u00e4.<\/em><\/p>\n Ja kun sen sallii sellaisenaan, jotain maagista tapahtuu. Ei tarvitsekaan olla toisin. Ja hups, tunne saattaa muuttua kun jokin tulee n\u00e4hdyksi. Kuorma kevenee. Piilottelu ja h\u00e4pe\u00e4n verho v\u00e4istyy millin muualle. Pienin askelin.<\/em><\/p>\n You can do this!!<\/em> Palaan n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 sen kysymyksen \u00e4\u00e4relle: mik\u00e4 auttaa ihmist\u00e4? Jokin minussa on alkanut uskoa siihen, ett\u00e4 kaikki – ihan kaikki – kokemukset ovat meid\u00e4n puolellamme, meit\u00e4 varten – ja osana El\u00e4m\u00e4mme polkua syyst\u00e4. Ne treenauttavat, tutustuttavat, opettavat, kysyv\u00e4t, pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, kiihdytt\u00e4v\u00e4t, viihdytt\u00e4v\u00e4t, johdattavat ja avaavat. Ja jokin minussa uskoo, ett\u00e4 tietyt asiat luuppaavat, kiert\u00e4v\u00e4t keh\u00e4\u00e4 niin kauan itsepintaisesti, kunnes niiden ”todellinen” anti on lypsetty loppuun ja jokin itsess\u00e4 on toisin. Jokin tavassa katsoa kohti, kulkea ja kokea on toisin.<\/p>\n On lopulta aika mahdoton teht\u00e4v\u00e4 avata omaa kipuaan toiselle siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on omat tuskansa ja taistelukentt\u00e4ns\u00e4, mielens\u00e4 miinat ja merenk\u00e4ynnit. Jostain syyst\u00e4 ulkopuolisuus on yksi viilt\u00e4vimmist\u00e4 sagoista, joita systeemimme py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 sitke\u00e4sti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tallaavien l\u00e4pi. Sen mukana m\u00f6yrii yksin\u00e4isyys ja erillisyys – harha, joka kummasti tuntuu tutummalta kuin se, ett\u00e4 oikeasti kokisi kuuluvansa joukkoon, liittyv\u00e4ns\u00e4 kanssakulkijoihin ja olevansa osa t\u00e4t\u00e4 valtavaa kokonaisuutta.<\/p>\n Kiitos mm. k\u00e4ymieni klovneriakoulutusten, olen havainnut itsess\u00e4 (ja ihmisiss\u00e4) kolme kehon kerroksiin koodattua ”liittym\u00e4\u00e4”, joiden kautta toiseen voi ottaa yhteytt\u00e4.<\/strong><\/p>\n Ihan varmasti joku toinen j\u00e4sentelee t\u00e4t\u00e4 muulla tavalla. Ja ihan varmasti min\u00e4kin olen t\u00e4st\u00e4 taas vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 jotain muuta mielt\u00e4 (ehk\u00e4 jo huomenna!). Ja ihan varmasti listaan voisi lis\u00e4t\u00e4 muitakin liittymi\u00e4, yhteyden luomisen v\u00e4yli\u00e4 – ja noilla p\u00e4\u00e4see alkuun. Tunnistuspisteit\u00e4 itsen tutkimiseen – ja sen t\u00e4rkeimm\u00e4n(?) yhteyden syvent\u00e4miseen…<\/p>\n Yhteys itseen.<\/strong><\/p>\n Sill\u00e4 et\u00e4isyys itsen ja toisen v\u00e4lill\u00e4 on tasan niin suuri kuin et\u00e4isyys itsen ja Itsen v\u00e4lill\u00e4<\/em>. Niin tokaisi joku viisas joskus, ja sai minut vakuuttuneeksi.<\/p>\n Sit\u00e4 el\u00e4n todeksi. Mit\u00e4 enemm\u00e4n ”teen t\u00f6it\u00e4” itseni kanssa, mit\u00e4 enemm\u00e4n suostun kehouttamaan ja tuntemaan kaikenlaisia tunteita ja tunnustamaan kaikenlaisia puolia itsess\u00e4 ja muissa, sit\u00e4 helpommaksi vuorovaikutus, ihmisten sekaan meneminen ja yhteyden aistiminen tulee (paitsi niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, jolloin se on hankalaa – ja nekin p\u00e4iv\u00e4t tarvitaan).<\/p>\n Eli suojaa vai siltaa? Esteit\u00e4 vai eliksiiri\u00e4?<\/p>\n Kaikelle on aikansa. Kaikelle on paikkansa. Ehk\u00e4 my\u00f6s t\u00e4lle kirjoitukselle?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tuttavallinen tervehdys. Katson hymyilevi\u00e4 kasvoja ja ihmist\u00e4, joka kertoo, ett\u00e4 ”meh\u00e4n nyt on tunnettu vaikka kuinka kauan! Meill\u00e4 on useita yhteisi\u00e4 tuttavia!” Mielen sis\u00e4isen kovalevyni kirjastonhoitajat seisovat paikoillaan. Kukaan ei kipit\u00e4 kansioiden per\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kello ei niin sanotusti soi. Kunnes henkil\u00f6 vaihtaa asentoaan ja n\u00e4en h\u00e4nen sivuprofiilinsa toiselta puolelta. Aivokuorella humahtaa ja muistikuvien tulva sokeuttaa minut hetkeksi. Samalla meinaan melkein pudota penkilt\u00e4. Tajuaminen on niin voimakas kokemus. Nyt n\u00e4en h\u00e4net, alle kouluik\u00e4isen pellavap\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen unohtumattoman hymyns\u00e4! Sitten muistan ensikohtaamisemme ja p\u00e4\u00e4dyn huutamaan: ”Oi niin ne s**tanan t\u00e4it siell\u00e4 kes\u00e4leirill\u00e4!” Lopun p\u00e4iv\u00e4n hymyilen ja hykertelen. Illalla mielen arkistojen k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 on l\u00f6ytynyt muutakin: ulkopuolisuuden tunne. Se, miten minusta tuli hetkess\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen ja kolmas py\u00f6r\u00e4. Viikon kest\u00e4nyt p\u00e4iv\u00e4leiri tuntui vuoden mittaiselta rangaistukselta. Vuosien varrella ulkopuolisuus sanoitti itse\u00e4\u00e4n monella eri tavalla mieless\u00e4ni. Joskus se oli ulkon\u00e4\u00f6n m\u00e4\u00e4rittely\u00e4 (olen liian lihava ja ruma). Joskus se l\u00f6ysi selityksen \u00e4lykkyysosam\u00e4\u00e4rist\u00e4 ja koulumenestyksest\u00e4. Joskus se vaan raippasi armottomasti kyselem\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 miten n\u00e4in monella tavalla viallinen yksil\u00f6 voisi koskaan oikeasti kuulua mihink\u00e4\u00e4n? Ulkopuolisuuden tunnemyr\u00e4kk\u00e4 my\u00f6s varmisti, ett\u00e4 se tulee tunnetuksi. Oli helpompaa kokea erillisyytt\u00e4 kuin yhteytt\u00e4. Siin\u00e4p\u00e4 se ydinkysymys onkin: mit\u00e4 Yhteys on? Miten ihmiset liittyv\u00e4t toisiinsa muuten kuin halaamalla ja hymyilem\u00e4ll\u00e4? (Kuvittelin oikeasti pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 seksi on lopulta ainoa tapa liitty\u00e4 ja kokea yhteytt\u00e4 toiseen ihmiseen. Kuinka v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olinkaan…onneksi.) Nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta mainittua kes\u00e4leiri\u00e4 my\u00f6hemmin El\u00e4m\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 minut siis miettim\u00e4\u00e4n aihetta uudelleen eri n\u00e4k\u00f6kulmista. Se kutsuu tutkimaan Yhteytt\u00e4 ja yhteyden luomista, liittymist\u00e4 ja niit\u00e4 est\u00e4vi\u00e4 elementtej\u00e4. L\u00f6yd\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4ni sanaparin: ”suojaa vai siltaa?”. Alan ihmetell\u00e4 asiaa \u00e4\u00e4neen eri tilanteissa. Kuukausia my\u00f6hemmin setti t\u00e4ydentyy. ”Esteit\u00e4 vai eliksiiri\u00e4?” Ihmeellinen k\u00e4sikirjoitus jatkaa kudelman avaamista taidokkain k\u00e4\u00e4ntein. Kev\u00e4inen retriitti tarjosi jo tuhdin annoksen liittymisen harjoittelua ja esteiden purkamista, mutta ehk\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 se todisti, miten useat (naiset) kokevat samoin! Ja kuin varmistaakseen, etten ohita t\u00e4t\u00e4 tilaisuutta, El\u00e4m\u00e4 kilauttaa s\u00e4hk\u00f6postiini (aivan muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten) viestin. Mik\u00e4 auttaisi ulkopuolisuuden tunteeseen? kysyy kirjoittaja, joka kauniisti virtauttaa kollektiivista kauttaan ja antaa kasvot aikamme yhdelle suurimmista kummallisuuksista. ”Sanon heti, ettei minulla ole yht\u00e4 autuaaksi tekev\u00e4\u00e4 vastausta tai taikanappia – JA jaan mielell\u00e4ni oman stoorini ja ty\u00f6kalupakkini.” vastaan. Ja hengit\u00e4n.\u00a0Hetken aikaa on pakko py\u00f6ritell\u00e4 toista isoa teemaa: toisen ihmisen auttaminen. Mik\u00e4 auttaa toista? Mist\u00e4 olisi toiselle hy\u00f6ty\u00e4? Onko minusta oikeasti mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4? jne. (Palaan t\u00e4h\u00e4n auttamisen ihmeelliseen maailmaan erillisess\u00e4 kirjoituksessa ehk\u00e4 joskus.) Mutta sitten sormet kulkevat kuin itsekseen ja ruudulle kehkeytyy kirjoitus (johon teen t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 pieni\u00e4 muutoksia\/korjauksia ja lyhennyksi\u00e4 – jep, alkuper\u00e4inen oli piiiiitk\u00e4 vastaus…): Luulen, ett\u00e4 tunne on tutumpi ja yleisempi kuin tiedet\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. El\u00e4mme maailmassa, jossa olemme ik\u00e4\u00e4n kuin kasvaneet erillisyyteen ja sitten koetamme kaikin keinoin kurotella kohti yhteytt\u00e4 ja kuulumisen tunnetta, vaikka sen pit\u00e4isi olla jokaisen synnyinoikeus ja jopa itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Kaisa Peltola on kirjoittanut kirjan ”H\u00e4pe\u00e4n alkemia – erillisyydest\u00e4 yhteyteen”, joka avaa ilmi\u00f6t\u00e4 ja kokemusten sumaa (tai on avannut minulle) hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla. Eli jos esimerkiksi koulumaailma on opettanut (kuten se on tehnyt ainakin omina aikoinani 80-90-luvuilla) h\u00e4p\u00e4isyn kautta asioita, siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 j\u00e4lki\u00e4, esteit\u00e4, ja solmuun menneit\u00e4 kehollisia kokemuksia. On luotu aika harhainen kuva siit\u00e4, mit\u00e4 yhteys muihin ihmisiin on ja miten se ik\u00e4\u00e4n kuin saavutetaan. Harhaa se on siksi, ett\u00e4 yhteys kyll\u00e4 on koko ajan – meid\u00e4n t\u00e4ytyy vain itse tulla sen tielt\u00e4 pois. JA t\u00e4m\u00e4 on helpommin sanottu kuin tehty. Been there, done that – ja opettelen edelleen. Olen nyt 46-vuotias, enk\u00e4 ole ehk\u00e4 koskaan viel\u00e4 kokenut pitk\u00e4kestoista kuulumisen kokemusta miss\u00e4\u00e4n. Eli k\u00e4rsin tai el\u00e4n jatkuvassa ulkopuolisuuden kokemuksessa, tavallaan. Se, mik\u00e4 on vuosien varrella muuttunut, on se, ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 tuomitse itse\u00e4ni siit\u00e4. En vaadi, ett\u00e4 pit\u00e4isi olla toisin. En kuvittele, ett\u00e4 kaikki muut kokevat jotain ihmeellist\u00e4 yhteytt\u00e4 koko ajan, koska olen p\u00e4\u00e4ssyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, miten moni sit\u00e4 kaipaa ja sit\u00e4 kohti kulkee tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 (ehk\u00e4) tarkalleen mit\u00e4 he tavoittelevat tai toivovat. Minun on supervaikeaa liitty\u00e4 muihin naisiin. (…) Niin kuin Kaisa Peltola toteaa, synnymme kaikki kylm\u00e4\u00e4n syliin. Raakaa teksti\u00e4, ja tavallaan kovin totta. JA n\u00e4in ollen eheytyminen voi tapahtua, kun saa korjaavan ja korvaavan kokemuksen siit\u00e4, ett\u00e4 tulee hyv\u00e4ksytyksi muiden naisten silmiss\u00e4 ja saa osakseen hyv\u00e4ksyv\u00e4\u00e4, lempe\u00e4\u00e4 kosketusta, jossa ei ole mit\u00e4\u00e4n taka-ajatuksia. T\u00e4m\u00e4 on yksi tapa, eik\u00e4 varmasti sovi kaikille. Minua se auttoi alkuun. Toinen ja tavallaan voimallisempi apu on tullut konstellaatioty\u00f6skentelyst\u00e4. Olen ollut tekem\u00e4ss\u00e4 konstellaatioita Kaisa Peltolan ja Amita Riikka Lahden (taivaltaja.fi) kanssa. Olen parhaillaan Amitan konstellaatio-ohjaajakoulutuksessa, ja siksi my\u00f6s sen pauloissa juuri nyt \ud83d\ude0a Lis\u00e4ksi olen hy\u00f6dynt\u00e4nyt NLP:t\u00e4 eli neuro-lingvistista prosessointia, jota olen opiskellut vuodesta 2008 l\u00e4htien. Ja k\u00e4yn edelleen terapiassa\/ty\u00f6nohjauksessa, joka hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 NLP:t\u00e4 osana ty\u00f6skentely\u00e4. Minulle se on toiminut symbolisen mielikuvaty\u00f6skentelyn ja kehollisuuden ansiosta. N\u00e4ist\u00e4 kun on harvoin mahdollista puhua. Ulkopuolisuuden kokemus karttaa sanoituksia, se sinkoilee kehossa ja hermoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4. Apua on tuonut hieman my\u00f6s sensomotorinen valmennus, jota mieheni tekee. Eli ihmisen hermoston ymm\u00e4rt\u00e4minen ja sen tajuaminen, ett\u00e4 kehossani on automaattisia toimintatapoja, jotka ohjaavat valintojani tavallaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni. Ja niit\u00e4 p\u00e4\u00e4lle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 refleksej\u00e4 on mahdollista purkaa treenin avulla. J\u00e4lleen kehollinen reitti yhteyden kokemiseen ja rakentamiseen. Jos tuo kiinnostaa, suosittelen mieheni sivuja: Aistien Armoilla (https:\/\/aistienarmoilla.weebly.com\/). Ja se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 (min\u00e4 koen t\u00e4rke\u00e4ksi) todeta, ett\u00e4 sinussa ei ole mit\u00e4\u00e4n vikaa. Mielen esteet ovat siell\u00e4 syyst\u00e4. Ne tekev\u00e4t voimallista suojausty\u00f6t\u00e4. Pulmaksi ne tulevat silloin, kun niiden ns. parasta ennen p\u00e4iv\u00e4ys on mennyt ohi ja turvaudumme tai yll\u00e4pid\u00e4mme (usein tiedostamattamme) t\u00e4ysin hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 suojamekanismeja. Ja se on ihan ok, ja todella luonnollista. Niiden kanssa p\u00e4rj\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ja sitten kun itse havahtuu, ett\u00e4 hitto, nyt el\u00e4m\u00e4ni rattaissa on joku turha kepukka haittaamassa menoa, on aika toimia. Ja silloin tulee hetki etsi\u00e4 niit\u00e4 itselle sopivia keinoja. Joko sukeltaa juurisyihin kiinni (kuten konstellaatioty\u00f6skentely tekee) tai purkaa kehollista ohjelmointia (Rosen-terapia, NLP, sensomotorinen valmennus jne.) tai rakentaa tuetusti ja systemaattisesti korjaavia ja korvaavia kokemuksia, joiden kautta mielen ja kehon uudelleen ohjelmointi tulee mahdolliseksi. Ulkopuolisuus kumpuaa mun ymm\u00e4rryksen mukaan aina jostain traumasta – joita meill\u00e4 kaikilla on, eri kokoisina ja eri vahvuuksilla. Eli siksi juurisyiden etsiminen ja niiden eheytt\u00e4minen tarvittaessa saattaa tuolla vapautta ja tilaa toimia toisin. Ennen sit\u00e4 ty\u00f6skentely\u00e4 kehomieli tuuttaa ja toistaa samaa kauraa vuodesta toiseen. Joskus ty\u00f6skentelyksi riitt\u00e4\u00e4 sen tunteen ja kokemuksen kanssa istuminen, l\u00e4pihengitt\u00e4minen, hyv\u00e4ksyminen, salliminen – ja jos sen viel\u00e4 tekee turvallisen ihmisen avustamana niin ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tilaa ja luo turvaa sille l\u00e4sn\u00e4ololle, niin avot! N\u00e4ist\u00e4 kun ei tarvitse selvit\u00e4 yksin! Itse olen ainakin p\u00e4\u00e4ssyt usean ”k\u00e4til\u00f6n” ja tilanpit\u00e4j\u00e4n ja auttajan kanssa pidemm\u00e4lle kuin mihin olisin ikin\u00e4 yksin ylt\u00e4nyt. Kannustan my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman heimon edustajia \u2764 Heit\u00e4 ei tarvitse olla monia. M\u00e4\u00e4r\u00e4 ei korvaa laatua. \ud83d\ude0a Mutta SE on hoitavaa kun saa viett\u00e4\u00e4 aikaansa niiden kanssa, joihin PYSTYY liittym\u00e4\u00e4n ja joiden kanssa yhteyden kokeminen on luonnollista. Eli SIT\u00c4 kokemusta vahvistamalla yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan, jotta sen voi alkaa tunnistaa my\u00f6s muualla. Ei ole tarkoitus, ett\u00e4 kehomielemme lep\u00e4isi kaikkien ihmisten \u00e4\u00e4rell\u00e4. Toiset ovat s\u00e4hk\u00f6ankeriaita ja sellaisia rajumpia opettajia milloin miss\u00e4kin asiassa, eik\u00e4 heid\u00e4n tiimiins\u00e4 tarvitse menn\u00e4 tullakseen paremmaksi ihmiseksi. Itse asiassa keho on hurjan viisas n\u00e4iss\u00e4 asioissa, ja joskus ulkopuolisuuden kokemuksen tunnistaminen ja tunnustaminen ja sen kunnioittaminen saattaa olla upea pelastus kiusallisista kasvun paikoista, joihin ei juuri siin\u00e4 hetkess\u00e4 ole valmis – henkisesti eik\u00e4 fyysisesti. Ja se on ok. On todella ok olla itsens\u00e4 puolella. Itselle totta. Aina. Ja apua on hyv\u00e4 hakea, kun omat keinot ja voimat tuntuvat loppuneen (ei ne koskaan oikeasti lopu, mutta tunne saattaa hetkitt\u00e4in olla niin penteleen todellinen, ett\u00e4 sen ostaa kympill\u00e4 ja sitten siihen uskoo sokeasti.) Eli vastaus on aina itsell\u00e4 – joskus sen vastauksen esiinkaivamiseen tarvitaan apuk\u00e4si\u00e4. (…) ensi”hoitona” sanoisin, ett\u00e4 teit jo ison askeleen kohti jotakin muuta kun kirjoitit minulle! \u2764 Loit yhteyden. Kurotit poisp\u00e4in ulkopuolisuuden kokemisesta. Kiit\u00e4n luottamuksellisesta jakamisesta. Kiitos, ett\u00e4 olin sinulle tarpeeksi turvallinen, ett\u00e4 pystyit avaamaan kipe\u00e4\u00e4 kokemustasi. Arvostan. (…) Ja tuo, jatkossakin, ett\u00e4 avoimesti sanoittaa omia haasteitaan ja kasvun kohtiaan. Keskenh\u00e4n me olemme kaikki. Saatat yll\u00e4tty\u00e4 kuinka monet ihmiset kokevat oikeasti tismalleen samoin mit\u00e4 kuvasit. Jumissa on hyv\u00e4 olla v\u00e4lill\u00e4. Ja kun sen sallii sellaisenaan, jotain maagista tapahtuu. Ei tarvitsekaan olla toisin. Ja hups, tunne saattaa muuttua kun jokin tulee n\u00e4hdyksi. Kuorma kevenee. Piilottelu ja h\u00e4pe\u00e4n verho v\u00e4istyy millin muualle. Pienin askelin. You can do this!! Toivon sinulle kaikkea parasta!! Ja kirjoittele toki kommenttia, oliko t\u00e4st\u00e4 sinulle mit\u00e4\u00e4n iloa. Ei ole pakko olla. Sainko kaiken kuulostamaan liian yksinkertaiselta?\u00a0 Palaan n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 sen kysymyksen \u00e4\u00e4relle: mik\u00e4 auttaa ihmist\u00e4? Jokin minussa on alkanut uskoa siihen, ett\u00e4 kaikki – ihan kaikki – kokemukset ovat meid\u00e4n puolellamme, meit\u00e4 varten – ja osana El\u00e4m\u00e4mme polkua syyst\u00e4. Ne treenauttavat, tutustuttavat, opettavat, kysyv\u00e4t, pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, kiihdytt\u00e4v\u00e4t, viihdytt\u00e4v\u00e4t, johdattavat ja avaavat. Ja jokin minussa uskoo, ett\u00e4 tietyt asiat luuppaavat, kiert\u00e4v\u00e4t keh\u00e4\u00e4 niin kauan itsepintaisesti, kunnes niiden ”todellinen” anti on lypsetty loppuun ja jokin itsess\u00e4 on toisin. Jokin tavassa katsoa kohti, kulkea ja kokea on toisin. On lopulta aika mahdoton teht\u00e4v\u00e4 avata omaa kipuaan toiselle siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on omat tuskansa ja taistelukentt\u00e4ns\u00e4, mielens\u00e4 miinat ja merenk\u00e4ynnit. Jostain syyst\u00e4 ulkopuolisuus on yksi viilt\u00e4vimmist\u00e4 sagoista, joita systeemimme py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 sitke\u00e4sti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tallaavien l\u00e4pi. Sen mukana m\u00f6yrii yksin\u00e4isyys ja erillisyys – harha, joka kummasti tuntuu tutummalta kuin se, ett\u00e4 oikeasti kokisi kuuluvansa joukkoon, liittyv\u00e4ns\u00e4 kanssakulkijoihin ja olevansa osa t\u00e4t\u00e4 valtavaa kokonaisuutta. Kiitos mm. k\u00e4ymieni klovneriakoulutusten, olen havainnut itsess\u00e4 (ja ihmisiss\u00e4) kolme kehon kerroksiin koodattua ”liittym\u00e4\u00e4”, joiden kautta toiseen voi ottaa yhteytt\u00e4. Ylimp\u00e4n\u00e4 fyysisess\u00e4 kehossa on p\u00e4\u00e4 eli niin sanottu kontrollikeskus. Mieli voi liitty\u00e4 mieleen. Sanat voivat sukeltaa suusta suuhun ja sielt\u00e4 sis\u00e4isen puheen hokemiksi. Tarkemmin ajateltuna t\u00e4m\u00e4 taso jakautunee mielen ja KIELEN yhteydeksi… Joidenkin kanssa juttu luistaa ja ollaan t\u00e4ysin samoilla aalloilla. Seuraavana alasp\u00e4in laskeutuessa, edelleen fyysisess\u00e4 kehossa, on syd\u00e4men taso – ja syd\u00e4men yhteys. T\u00e4st\u00e4 puhutaan paljon. Syd\u00e4nkeskus on auki tai aukenemassa (kuten NLP Trainer-opinnoissa tuli tutuksi) ja kyll\u00e4, on mahdollista hengitt\u00e4\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 syd\u00e4meen – ja kokea Yhteys. Arastelen lis\u00e4t\u00e4 t\u00e4h\u00e4n sanaa Rakkaus, koska se painii omassa sarjassaan ja syleilee n\u00e4it\u00e4 kaikkia kerroksia. Mutta joo, voidaan puhua toki my\u00f6s rakkaudesta. Mutta on viel\u00e4 kolmas, joka minua kiinnostaa erityisen paljon. Se edellytt\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen turvan tilaa ja lujaa luottamusta, lempe\u00e4\u00e4 kutsua l\u00e4sn\u00e4oloon. Eli alimpana, eik\u00e4 jollain tavalla en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysisess\u00e4 kehossa, on luottamuksen taso. Se on tila, johon jokainen voi laskeutua, ja josta k\u00e4sin voi antautua kokemaan toisen ihmisen kentt\u00e4\u00e4 ja kantamaa. Hengitell\u00e4 pelotta yhteist\u00e4 hetke\u00e4 ja antaa itsen vaikuttua. Siin\u00e4 hetkess\u00e4 on kaikki. Ja sill\u00e4 tasolla kohdut keskustelevat (mutta se onkin sitten taas ihan toisen kirjoituksen aihe.) Ihan varmasti joku toinen j\u00e4sentelee t\u00e4t\u00e4 muulla tavalla. Ja ihan varmasti min\u00e4kin olen t\u00e4st\u00e4 taas vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 jotain muuta mielt\u00e4 (ehk\u00e4 jo huomenna!). Ja ihan varmasti listaan voisi lis\u00e4t\u00e4 muitakin liittymi\u00e4, yhteyden luomisen v\u00e4yli\u00e4 – ja noilla p\u00e4\u00e4see alkuun. Tunnistuspisteit\u00e4 itsen tutkimiseen – ja sen t\u00e4rkeimm\u00e4n(?) yhteyden syvent\u00e4miseen… Yhteys itseen. Sill\u00e4 et\u00e4isyys itsen ja toisen v\u00e4lill\u00e4 on tasan niin suuri kuin et\u00e4isyys itsen ja Itsen v\u00e4lill\u00e4. Niin tokaisi joku viisas joskus, ja sai minut vakuuttuneeksi. Sit\u00e4 el\u00e4n todeksi. Mit\u00e4 enemm\u00e4n ”teen t\u00f6it\u00e4” itseni kanssa, mit\u00e4 enemm\u00e4n suostun kehouttamaan ja tuntemaan kaikenlaisia tunteita ja tunnustamaan kaikenlaisia puolia itsess\u00e4 ja muissa, sit\u00e4 helpommaksi vuorovaikutus, ihmisten sekaan meneminen ja yhteyden aistiminen tulee (paitsi niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, jolloin se on hankalaa – ja nekin p\u00e4iv\u00e4t tarvitaan). Eli suojaa vai siltaa? Esteit\u00e4 vai eliksiiri\u00e4? Kaikelle on aikansa. Kaikelle on paikkansa. Ehk\u00e4 my\u00f6s t\u00e4lle kirjoitukselle?<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":423,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-422","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/422"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=422"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/422\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":425,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/422\/revisions\/425"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/423"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=422"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=422"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=422"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta mainittua kes\u00e4leiri\u00e4 my\u00f6hemmin El\u00e4m\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 minut siis miettim\u00e4\u00e4n aihetta uudelleen eri n\u00e4k\u00f6kulmista.<\/h4>\n
\nToivon sinulle kaikkea parasta!!<\/em>
\nJa kirjoittele toki kommenttia, oliko t\u00e4st\u00e4 sinulle mit\u00e4\u00e4n iloa. Ei ole pakko olla.<\/em><\/p>\nSainko kaiken kuulostamaan liian yksinkertaiselta?\u00a0<\/strong><\/h4>\n
\n