{"id":419,"date":"2023-09-14T19:42:08","date_gmt":"2023-09-14T16:42:08","guid":{"rendered":"https:\/\/piakoponen.fi\/?p=419"},"modified":"2023-09-14T19:42:08","modified_gmt":"2023-09-14T16:42:08","slug":"sanojen-sovituskopissa-jalleen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/piakoponen.fi\/?p=419","title":{"rendered":"Sanojen sovituskopissa j\u00e4lleen"},"content":{"rendered":"

”Visit me…”<\/strong>, sanoi aikoinaan Rainbow Eagle, amerikan alkuper\u00e4iskansaan kuuluva upea herra, tarinankertoja, joka minulla oli ilo tavata muutamia kertoja. Nuo sanat olivat kutsu kuulijoille tutustua h\u00e4neen paremmin kysym\u00e4ll\u00e4 kysymyksi\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4hestymistavassa on edelleen suurta viisautta. L\u00e4hde hetkeksi omalta mukavuusalueeltasi ja tule l\u00e4hemm\u00e4ksi sit\u00e4, mik\u00e4 on minulle totta. Ole utelias sen suhteen, mit\u00e4 kaikkea kannan mukanani, millaisissa virroissa olen kahlannut ja mit\u00e4 voin peilata sinulle t\u00e4ss\u00e4 ja nyt…<\/p>\n

***<\/p>\n

”Ei mennyt niin kuin Str\u00f6ms\u00f6\u00f6ss\u00e4…”, p\u00e4\u00e4see suustani aina v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n pys\u00e4hdyin, pys\u00e4ytin automaattiohjauksen ja p\u00e4\u00e4tin sanoittaa tilanteen toisin.<\/p>\n

Ei mennyt niin kuin suunnittelin.
\nEi mennyt niin kuin min\u00e4 olisin halunnut.<\/p>\n

Eli miten se sitten meni?<\/p>\n

Se meni<\/strong> eritavalla kuin osasin kuvitella.
\nSe meni<\/strong> omalla tavallaan, omalla painollaan.<\/p>\n

Ja ohihan se meni joka tapauksessa, se tilanne, joka laittoi sappimeridiaanin soimaan ja sieraimet suurenemaan. Miten usein – ja miten h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n automaattisesti ajaudunkaan kiukuttelemaan asioista, joihin voisin suhtautua my\u00f6s toisin.<\/p>\n

Uteliaasti. Ihmetellen. Hengitellen. Todeten.<\/strong><\/p>\n

Itse asiassa tulistun aika helposti ep\u00e4oikeudenmukaisuuden edess\u00e4, mutta en silti aina syty. Ja jollain kummalla tavalla jopa odotan sit\u00e4 menneilt\u00e4 vuosilta tutuksi tullutta sis\u00e4ist\u00e4 paloa, roihua, jopa intohimoa, jonka voimalla on vaivatonta tarttua johonkin asiaan ja saattaa siin\u00e4 kirkkaassa virtauksessa ja luomisvimmassa sill\u00e4 hetkell\u00e4 itselle totta oleva n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n muotoon…<\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4n kokemiseni s\u00e4vy on muuttunut. Tuhahdukset ja sis\u00e4iset liekinheittimet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kiinnity kehoon. Ne p\u00f6l\u00e4ht\u00e4v\u00e4t l\u00e4pi ja sitten on taas tilaa jollekin uudelle. Kohtaamiset eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 kohdassa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni aktivoi ihan jokaista solua samanaikaisesti, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 (onneksi) aisti ohikulkijoiden p\u00e4\u00e4ns\u00e4rkyj\u00e4 ja janoisia kehoja niin kuin 15 vuotta sitten.<\/p>\n

Tilalla on syvyyksiss\u00e4 saakka tuntuva, sanoittamaton, joka v\u00e4lill\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja maalaa hennolla pensselill\u00e4 suoraan sielun pintaan.<\/strong><\/p>\n

N\u00e4in k\u00e4vi eilen kun sain ty\u00f6ni kautta tavata ulkomaalaistaustaisia upeita naisia er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4. Aloitimme esitt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 ja kyll\u00e4, monet nimet olivat minulle vaikeita. Suomalainen suu ei meinannut mill\u00e4\u00e4n taipua itselle vierailla kirjaimilla kirjottuihin kirjainsarjoihin.<\/p>\n

Ei, ennen kuin tulin kysyneeksi nimien takana olevista tarinoista.<\/p>\n

Varsinkin yksi nimi sujahti suupielist\u00e4ni suoraan syd\u00e4men viereen ja alkoi tehd\u00e4 siell\u00e4 omaa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Toistelin nime\u00e4, maistelin sit\u00e4 – ja jokainen \u00e4\u00e4neen lausuttu kerta kutsui jotakin merten ja mantereiden takaa, maan sis\u00e4st\u00e4, ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja alhaalta, ja osa minussa her\u00e4si henkiin. Yht\u00e4kki\u00e4 nimi olikin tuttu ja hyvin helppo lausua.<\/p>\n

Nimien oppiminen ja niiden k\u00e4ytt\u00e4minen kohtaamisissa on minulle t\u00e4rke\u00e4 osa kouluttajana ja ohjaajana toimimista. Minulla on nimitt\u00e4in uskomus, ett\u00e4 jokainen nimi on kuin ladattu loitsu<\/strong>. Sen k\u00e4ytt\u00e4minen kutsuu kohtaamani henkil\u00f6n koko aiemman el\u00e4m\u00e4n mukaan siihen hetkeen, jonka jaamme. Se toivottaa tervetulleeksi kaiken koetun, l\u00e4pik\u00e4ydyn ja voimaksi k\u00e4\u00e4ntyneen. Ja toki yht\u00e4lailla nimi voi kiinnitty\u00e4 johonkin sellaiseen, mink\u00e4 ihminen mieluummin unohtaisi. Ja kyll\u00e4, olen tavannut ihmisi\u00e4, jotka ovat jossain vaiheessa vaihtaneet nimens\u00e4.<\/p>\n

Niin tai n\u00e4in, nimi on yleens\u00e4 ehk\u00e4 se intiimein asia, joka ihmisell\u00e4 on kulkenut mukana vaikka kaikki muu olisi viety. Nimi liitt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n eri vaiheet yhteen, kliseisesti: ”helminauhaksi”.<\/p>\n

Olinkin aluksi hieman h\u00e4psingill\u00e4ni kun suuri osa ryhm\u00e4n naisista esitt\u00e4ytyi minulle kahdella eri nimell\u00e4. Selitys kuului:<\/p>\n

”My name is ______ But because it is difficult for you here in Finland, you can call me _____”<\/p>\n

MIT\u00c4 MIT\u00c4 MIT\u00c4?!?<\/p>\n

Siis ett\u00e4 toinen ihminen luopuisi itselleen merkityksellisest\u00e4 vain, ett\u00e4 minulla olisi helpompaa?! No way.<\/p>\n

Kysyin jokaiselta, mill\u00e4 nimell\u00e4 he itse haluavat tulla kutsutuksi. Moni valitsi alkuper\u00e4isen nimens\u00e4 ja min\u00e4 opettelin. Saimme hyv\u00e4t yhteiset naurut – kiitos \u00e4\u00e4nt\u00e4miseni, aksenttini ja ties mink\u00e4. Mutta en antanut periksi.<\/p>\n

Mieless\u00e4 risteili – ja risteilee edelleen aikamoinen annos ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtuu? Miksi ihminen ei saisi tulla kutsutuksi omalla nimell\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

Jossain kieless\u00e4 minun etunimeni merkitsee olutta (tai vastaavaa). Ja olen tavannut er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kansainv\u00e4lisell\u00e4 teatterileirill\u00e4 aikoinaan pojan, jonka nimi oli Gulli.<\/p>\n

Silti.<\/p>\n

Mit\u00e4 kutsut paikalle kun kuiskaat oman nimesi? Ent\u00e4 jos sanot sen hieman ”reteemmin” ja isommalla \u00e4\u00e4nenvoimakkuudella?<\/p>\n

Saman tutkimusmatkan voi tehd\u00e4 jokaisen sanan kohdalla.<\/strong> Jokainen sana on jollakin tavalla kehollinen kokemus, joten ei ole yhdentekev\u00e4\u00e4, miten puhumme toisillemme – tai itsellemme. Joku viisas totesi, ett\u00e4 sen, mink\u00e4 mielemme on unohtanut, keho kyll\u00e4 muistaa. Ja niin se on.<\/p>\n

Aion yh\u00e4 sinnikk\u00e4\u00e4mmin luoda keholleni tiloja muistella ja muistaa. Annan itselleni luvan tutustua t\u00e4h\u00e4n ihmeelliseen muistitikkuun, jota kehokseni kutsun, ja pys\u00e4hty\u00e4 sen viisauden \u00e4\u00e4relle, mille ei viel\u00e4 ole sanoja. Ei ainakaan sellaisia, jotka olisin t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni aikana oppinut jollain tuntemallani kielell\u00e4.<\/p>\n

Sis\u00e4ll\u00e4ni soi jo.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Visit me…”, sanoi aikoinaan Rainbow Eagle, amerikan alkuper\u00e4iskansaan kuuluva upea herra, tarinankertoja, joka minulla oli ilo tavata muutamia kertoja. Nuo sanat olivat kutsu kuulijoille tutustua h\u00e4neen paremmin kysym\u00e4ll\u00e4 kysymyksi\u00e4. L\u00e4hestymistavassa on edelleen suurta viisautta. L\u00e4hde hetkeksi omalta mukavuusalueeltasi ja tule l\u00e4hemm\u00e4ksi sit\u00e4, mik\u00e4 on minulle totta. Ole utelias sen suhteen, mit\u00e4 kaikkea kannan mukanani, millaisissa virroissa olen kahlannut ja mit\u00e4 voin peilata sinulle t\u00e4ss\u00e4 ja nyt… *** ”Ei mennyt niin kuin Str\u00f6ms\u00f6\u00f6ss\u00e4…”, p\u00e4\u00e4see suustani aina v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n pys\u00e4hdyin, pys\u00e4ytin automaattiohjauksen ja p\u00e4\u00e4tin sanoittaa tilanteen toisin. Ei mennyt niin kuin suunnittelin. Ei mennyt niin kuin min\u00e4 olisin halunnut. Eli miten se sitten meni? Se meni eritavalla kuin osasin kuvitella. Se meni omalla tavallaan, omalla painollaan. Ja ohihan se meni joka tapauksessa, se tilanne, joka laittoi sappimeridiaanin soimaan ja sieraimet suurenemaan. Miten usein – ja miten h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n automaattisesti ajaudunkaan kiukuttelemaan asioista, joihin voisin suhtautua my\u00f6s toisin. Uteliaasti. Ihmetellen. Hengitellen. Todeten. Itse asiassa tulistun aika helposti ep\u00e4oikeudenmukaisuuden edess\u00e4, mutta en silti aina syty. Ja jollain kummalla tavalla jopa odotan sit\u00e4 menneilt\u00e4 vuosilta tutuksi tullutta sis\u00e4ist\u00e4 paloa, roihua, jopa intohimoa, jonka voimalla on vaivatonta tarttua johonkin asiaan ja saattaa siin\u00e4 kirkkaassa virtauksessa ja luomisvimmassa sill\u00e4 hetkell\u00e4 itselle totta oleva n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n muotoon… Nyky\u00e4\u00e4n kokemiseni s\u00e4vy on muuttunut. Tuhahdukset ja sis\u00e4iset liekinheittimet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kiinnity kehoon. Ne p\u00f6l\u00e4ht\u00e4v\u00e4t l\u00e4pi ja sitten on taas tilaa jollekin uudelle. Kohtaamiset eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 kohdassa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni aktivoi ihan jokaista solua samanaikaisesti, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 (onneksi) aisti ohikulkijoiden p\u00e4\u00e4ns\u00e4rkyj\u00e4 ja janoisia kehoja niin kuin 15 vuotta sitten. Tilalla on syvyyksiss\u00e4 saakka tuntuva, sanoittamaton, joka v\u00e4lill\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja maalaa hennolla pensselill\u00e4 suoraan sielun pintaan. N\u00e4in k\u00e4vi eilen kun sain ty\u00f6ni kautta tavata ulkomaalaistaustaisia upeita naisia er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4. Aloitimme esitt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 ja kyll\u00e4, monet nimet olivat minulle vaikeita. Suomalainen suu ei meinannut mill\u00e4\u00e4n taipua itselle vierailla kirjaimilla kirjottuihin kirjainsarjoihin. Ei, ennen kuin tulin kysyneeksi nimien takana olevista tarinoista. Varsinkin yksi nimi sujahti suupielist\u00e4ni suoraan syd\u00e4men viereen ja alkoi tehd\u00e4 siell\u00e4 omaa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Toistelin nime\u00e4, maistelin sit\u00e4 – ja jokainen \u00e4\u00e4neen lausuttu kerta kutsui jotakin merten ja mantereiden takaa, maan sis\u00e4st\u00e4, ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja alhaalta, ja osa minussa her\u00e4si henkiin. Yht\u00e4kki\u00e4 nimi olikin tuttu ja hyvin helppo lausua. Nimien oppiminen ja niiden k\u00e4ytt\u00e4minen kohtaamisissa on minulle t\u00e4rke\u00e4 osa kouluttajana ja ohjaajana toimimista. Minulla on nimitt\u00e4in uskomus, ett\u00e4 jokainen nimi on kuin ladattu loitsu. Sen k\u00e4ytt\u00e4minen kutsuu kohtaamani henkil\u00f6n koko aiemman el\u00e4m\u00e4n mukaan siihen hetkeen, jonka jaamme. Se toivottaa tervetulleeksi kaiken koetun, l\u00e4pik\u00e4ydyn ja voimaksi k\u00e4\u00e4ntyneen. Ja toki yht\u00e4lailla nimi voi kiinnitty\u00e4 johonkin sellaiseen, mink\u00e4 ihminen mieluummin unohtaisi. Ja kyll\u00e4, olen tavannut ihmisi\u00e4, jotka ovat jossain vaiheessa vaihtaneet nimens\u00e4. Niin tai n\u00e4in, nimi on yleens\u00e4 ehk\u00e4 se intiimein asia, joka ihmisell\u00e4 on kulkenut mukana vaikka kaikki muu olisi viety. Nimi liitt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n eri vaiheet yhteen, kliseisesti: ”helminauhaksi”. Olinkin aluksi hieman h\u00e4psingill\u00e4ni kun suuri osa ryhm\u00e4n naisista esitt\u00e4ytyi minulle kahdella eri nimell\u00e4. Selitys kuului: ”My name is ______ But because it is difficult for you here in Finland, you can call me _____” MIT\u00c4 MIT\u00c4 MIT\u00c4?!? Siis ett\u00e4 toinen ihminen luopuisi itselleen merkityksellisest\u00e4 vain, ett\u00e4 minulla olisi helpompaa?! No way. Kysyin jokaiselta, mill\u00e4 nimell\u00e4 he itse haluavat tulla kutsutuksi. Moni valitsi alkuper\u00e4isen nimens\u00e4 ja min\u00e4 opettelin. Saimme hyv\u00e4t yhteiset naurut – kiitos \u00e4\u00e4nt\u00e4miseni, aksenttini ja ties mink\u00e4. Mutta en antanut periksi. Mieless\u00e4 risteili – ja risteilee edelleen aikamoinen annos ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtuu? Miksi ihminen ei saisi tulla kutsutuksi omalla nimell\u00e4\u00e4n? Jossain kieless\u00e4 minun etunimeni merkitsee olutta (tai vastaavaa). Ja olen tavannut er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kansainv\u00e4lisell\u00e4 teatterileirill\u00e4 aikoinaan pojan, jonka nimi oli Gulli. Silti. Mit\u00e4 kutsut paikalle kun kuiskaat oman nimesi? Ent\u00e4 jos sanot sen hieman ”reteemmin” ja isommalla \u00e4\u00e4nenvoimakkuudella? Saman tutkimusmatkan voi tehd\u00e4 jokaisen sanan kohdalla. Jokainen sana on jollakin tavalla kehollinen kokemus, joten ei ole yhdentekev\u00e4\u00e4, miten puhumme toisillemme – tai itsellemme. Joku viisas totesi, ett\u00e4 sen, mink\u00e4 mielemme on unohtanut, keho kyll\u00e4 muistaa. Ja niin se on. Aion yh\u00e4 sinnikk\u00e4\u00e4mmin luoda keholleni tiloja muistella ja muistaa. Annan itselleni luvan tutustua t\u00e4h\u00e4n ihmeelliseen muistitikkuun, jota kehokseni kutsun, ja pys\u00e4hty\u00e4 sen viisauden \u00e4\u00e4relle, mille ei viel\u00e4 ole sanoja. Ei ainakaan sellaisia, jotka olisin t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni aikana oppinut jollain tuntemallani kielell\u00e4. Sis\u00e4ll\u00e4ni soi jo.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":418,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-419","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/419"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=419"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/419\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":421,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/419\/revisions\/421"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/418"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=419"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=419"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=419"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}