{"id":406,"date":"2023-08-24T20:47:26","date_gmt":"2023-08-24T17:47:26","guid":{"rendered":"https:\/\/piakoponen.fi\/?p=406"},"modified":"2023-08-24T20:47:26","modified_gmt":"2023-08-24T17:47:26","slug":"rajoja-ja-rajattomuutta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/piakoponen.fi\/?p=406","title":{"rendered":"Rajoja ja rajattomuutta"},"content":{"rendered":"<div dir=\"auto\">\n<p><em>&#8221;Hei kuulkaa kaikki t\u00e4\u00e4 on hullu maailma<\/em><br \/>\n<em>se hyrr\u00e4n lailla py\u00f6rii galaksinsa laidalla<\/em><br \/>\n<em>ei tied\u00e4 kukaan, minne ollaan matkalla<\/em><br \/>\n<em>vain painovoima pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t pinnalla&#8221;<\/em><\/p>\n<p>Noin laulaa <strong>Vili Mustalampi<\/strong> ihanalla &#8221;Hullu maailma&#8221; -levyll\u00e4\u00e4n (jos et ole viel\u00e4 kuunnellut Vili\u00e4, niin vahva suositus!) ja biisi pompsahtaa aina v\u00e4lill\u00e4 soimaan p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4isess\u00e4 jukeboksissa. Hulluksi on meno mennyt, ja vauhti sen kuin kiihtyy.<\/p>\n<p>Tai sitten min\u00e4 vain tiedostan ja havaitsen enemm\u00e4n kuin ennen.<\/p>\n<p>Ainakin p\u00e4\u00e4dyn nyky\u00e4\u00e4n yh\u00e4 useammin puhaltelemaan ja puuskuttamaan erilaisissa keskusteluissa aina kun aiheet sivuavat yhteiskuntaa, ihmisten kohtaamattomuutta ja arjen haasteita. Tai siis nuo kaikkihan toki liittyv\u00e4t toisiinsa. <strong>Me kaikki liitymme toisiimme, vai liitymmek\u00f6?<\/strong><\/p>\n<p>Kirjastojen valtakunnallinen verkkotietopalvelu osaa kertoa, ett\u00e4 suomen kielen etymologisen sanakirjan (Helsinki, 1962) mukaan sana <strong>raja<\/strong> pohjautuu ven\u00e4j\u00e4n sanaan kraj, jonka merkitys on <em>syrj\u00e4, reuna, \u00e4\u00e4ri, laita, parras, raja,loppu, rajamaa, seutu, piiri, mets\u00e4<\/em>. Sama l\u00e4hde jatkaa, ett\u00e4 Ukrainan kieless\u00e4 sana tarkoittaa <em>reunaa ja rantaa<\/em>, muinaisbulgariassa my\u00f6s <em>rannikkoa<\/em>.<\/p>\n<p>Tunteiden tsunamit ja laineiden loiskinnat kohtaamisten rajapinnoissa ovatkin n\u00e4in ollen osuvia mielikuvia t\u00e4h\u00e4n p\u00e4hk\u00e4ilyyn! Ja kuten reunat ja rajamaat voivat muovautua aikojen saatossa, niin ihmisen omatkin rajat &#8211; henkiset ja fyysiset &#8211; muuttavat muotoaan, sis\u00e4isten s\u00e4\u00e4tilojen siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Ilmastonmuutosta indeed!<\/p>\n<p>Rajat (sanan kaikissa merkityksiss\u00e4) puhututtavat. Osaatko pit\u00e4\u00e4 huolta omista rajoistasi? Milloin mik\u00e4kin raja on ylitetty? Ja onko t\u00e4ss\u00e4 nyt mit\u00e4\u00e4n rajaa? Mitat t\u00e4yttyv\u00e4t mutta vaikuttaisi, ett\u00e4 tekojen tasolla tapahtuu vain t\u00e4t\u00e4 mihin itsekin syyllistyn: kahvip\u00f6yt\u00e4keskustelut k\u00e4yv\u00e4t kuumina, kasvot alkavat olla pysyv\u00e4sti kireit\u00e4 ja v\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4, keho j\u00e4ykk\u00e4, hermosto ylivireystilassa ja rystyset valkoisina siell\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n alla. Sitten pari syv\u00e4hengityst\u00e4 ja Netflix auki. Tai kuka nyt pakenee minnekin sit\u00e4 tunteiden hulabaloota, jonka moinen kiukku ja kihin\u00e4 ovat nostaneet sieraimiin saakka.<\/p>\n<p>Toisten ihmisten toimintaa on todella helppo arvostella ja tuomita &#8211; vai mit\u00e4? Itse olen ainakin k\u00e4tev\u00e4sti oppinut tuon &#8221;jalon&#8221; taidon jo lapsena lukuisina lauantai-iltoina Napakymppi-ohjelman tai missikisojen avustuksella. Poisoppiminen onkin ollut kokonaan oma lukunsa. Olen edennyt jo siihen kohtaan, jossa kriittinen r\u00e4ksytys rajoittuu suurimman osan ajasta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n omaan toimintaan (ja itseen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n). Ja sitten tulee p\u00e4ivi\u00e4, jolloin sis\u00e4inen lohik\u00e4\u00e4rme nousee luolastaan ja sy\u00f6ksee tulta niin, ett\u00e4 suusta alkaa tulla s\u00e4hik\u00e4isi\u00e4 ohjeiden ja &#8221;hyvien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen&#8221; muodossa.<\/p>\n<p>&#8221;<strong>Miksi se ei<\/strong> pid\u00e4 omasta jaksamisestaan huolta, niin se jaksaisi tehd\u00e4 paremmin ty\u00f6t\u00e4\u00e4n?&#8221; &#8221;Miksi sinne ei palkata ihmist\u00e4, joka oikeasti tiet\u00e4isi asioista jotain?&#8221; &#8221;Miten niin moni menee kiireharhan taakse piiloon ja tekee itsest\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4n kuin onkaan?&#8221; Lista on sen verran pitk\u00e4, ett\u00e4 en tulosta t\u00e4h\u00e4n koko setti\u00e4. Vaikka toisaalta kannattaisi sill\u00e4&#8230;<\/p>\n<p>Ent\u00e4 jos &#8221;se&#8221; eli h\u00e4n tekee joka hetki parhaansa? Ent\u00e4 jos h\u00e4n onkin esimerkill\u00e4\u00e4n tekem\u00e4ss\u00e4 jotakin oleellista n\u00e4kyv\u00e4ksi minusta? Kokeillaan! K\u00e4\u00e4nn\u00e4n jokaisen lauseen osoittamaan omaan napaan:<\/p>\n<ul>\n<li>Miksi min\u00e4 en pid\u00e4 omasta jaksamisestani huolta?<\/li>\n<li>Miksi paikalleni ei ole palkattu ihmist\u00e4 joka tiet\u00e4isi asioista?<\/li>\n<li>Miten min\u00e4 menen kiireharhan taakse piiloon ja teen itsest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4n kuin olenkaan?<\/li>\n<\/ul>\n<p>N\u00e4iden kanssa hengitys asettuu uuteen kohtaan.<\/p>\n<p>Sylkeminen loppuu.<\/p>\n<p>Sieraimet asettuvat omille paikoilleen.<\/p>\n<p><strong>Kun omat voimavarat on k\u00e4ytetty ja vireystila vingutettu viimeisilleen<\/strong>, havainnot maailmasta (itsest\u00e4 ja muista) muuttuvat. Viimeist\u00e4\u00e4n silloin rajattomuus raiskaa kaiken alleen, ja omista haasteista tulee toisen tuomio. Kohtaaminen muuttuu kohteluksi, joka kehoutuu syv\u00e4lle ja sitke\u00e4sti. Ihminen saattaa vedota siihen, ett\u00e4 &#8221;min\u00e4 nyt olen t\u00e4llainen&#8221; ja &#8221;pid\u00e4n vain omista rajoistani huolta&#8221; &#8211; vaikka oikeasti noissa hetkiss\u00e4 t\u00e4ysin p\u00e4invastainen on totta. Vai onko? Sanojalle tuo saga on selviytymistarina, johon h\u00e4n sill\u00e4 hetkell\u00e4 uskoo ja jota h\u00e4n el\u00e4\u00e4 todeksi. Eli mik\u00e4 totuus ratkaisee?<\/p>\n<p><strong>Peloista ponkaissut rajanveto<\/strong> voi olla tilanteen mukaan todella tarpeellista tai todella tarpeetonta.\u00a0Kun huomio on syyst\u00e4 taikka toisesta korostuneesti itsess\u00e4, mielen tila tykytt\u00e4\u00e4 turvattomuuden koodistoa ja ajatus karkaa muille aikavy\u00f6hykkeille. Kaikki t\u00e4m\u00e4 kehollistuu ja n\u00e4ytt\u00e4ytyy usein automaattiohjauksena, jossa tietoinen mieli pakertaa paniikkinappulan kanssa ja kaikki muu toiminta tukee t\u00e4t\u00e4 selviytymispyrkimyst\u00e4 parhaansa mukaan.<\/p>\n<p>Mutta kun ihminen <strong>luo tietoisesti sis\u00e4isen turvan tilan, kannattelee sit\u00e4 ja piirt\u00e4\u00e4 sen ymp\u00e4rille terveet, joustavat rajat<\/strong>, vuorovaikutus &#8211; ja jopa vaikuttuminen tulee mahdolliseksi. Silloin on tilaa, aikaa ja kyky\u00e4 katsoa kohti, hengitt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 toisen kanssa, n\u00e4hd\u00e4, kuulla, havaita, aistia jaettu kokemus kaikkinensa.<\/p>\n<p>Ja aina t\u00e4h\u00e4n ei vaan pysty. Raja vaan tulee vastaan&#8230; Ja silloin&#8230; Voisiko se pystym\u00e4tt\u00f6myys &#8211; joka on my\u00f6s ihan ok &#8211; toimia tiedon tuojana itselle? Ett\u00e4 hitto, nyt tarvitsen tauon, uudelleen rakentelun ja syv\u00e4n huokaisun, jotta voin olla Sinulle l\u00e4sn\u00e4 niin, ett\u00e4 voimme kohdata.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>Jokainen aloittaa jostain. Jokainen on omassa kohdassa kasvuaan ja kehityst\u00e4\u00e4n. Jokainen on matkalla sit\u00e4 kohti, ett\u00e4 h\u00e4n tulee tietoiseksi jostakin. Jokainen tekee omat virheens\u00e4 &#8211; ja ehk\u00e4 oppii niist\u00e4. Jotakin. Jotkut ovat t\u00f6iss\u00e4 aloilla, joissa virheist\u00e4 maksavat muut ihmiset. Ja toki silloinkin my\u00f6s ne &#8221;muut ihmiset&#8221; voivat osaltaan oppia samoista virheist\u00e4. Jotakin, kenties jotain aivan muuta.<\/p>\n<p>&#8221;Voin saatella sinua vain sen matkaa, mink\u00e4 olen itse kulkenut&#8221;, totesi er\u00e4s Rosen-hoitaja aikoinaan. Tuo lause kantaa edelleen ja rohkaisee jatkamaan.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>Mihin min\u00e4 lopun ja mist\u00e4 Sin\u00e4 alat? Miten molempien mukavuusalueiden veteen piirretyt viivat voivat parhaalla mahdollisella ja mahdollisimman mukavalla tavalla loiskua toisiaan vasten? Mit\u00e4 meiss\u00e4 ja v\u00e4lillemme muodostuvassa tilassa tulee n\u00e4kyv\u00e4ksi kun uskallamme olla siin\u00e4, p\u00e4rskeiden py\u00f6rteiss\u00e4, uittaa varpaitamme el\u00e4mysalueella ja antaa sen tuntua?<\/p>\n<p><strong>Kun tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 haluaa, on helpompi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 rajojaan ja rajojen ylityksi\u00e4.\u00a0<\/strong><\/p>\n<p>Minulle on kerrottu, ett\u00e4 El\u00e4m\u00e4 on syklinen seikkailu &#8211; ett\u00e4 historia toistaa itse\u00e4\u00e4n, ja tietyt k\u00e4rsimykset koetaan yh\u00e4 uudelleen heti kun syntyy uusi sukupolvi, joka ei en\u00e4\u00e4 muista miten viimeksi k\u00e4vi. (Nykyaikana tosin on hurjan hankala sulattaa tuota unohtamisen viisua, mutta voihan siin\u00e4 olla per\u00e4\u00e4.)<\/p>\n<p>Joskus maailma todellakin v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 rautalankaa, vilauttelee ihmisyyden irvikuvia ja omien valintojen vastakohtia niin r\u00e4ike\u00e4sti, ett\u00e4 halujen, tahtotilojen, toiveiden &#8211; ja niiden my\u00f6t\u00e4 &#8211; omien rajojen m\u00e4\u00e4rittelemisest\u00e4 tuleekin yht\u00e4kki\u00e4 helppoa. Usein ensikosketus omaan viisauteen viri\u00e4\u00e4 vastakohtien kautta. El\u00e4m\u00e4n ahtaissa nurkissa, kuopan pohjissa ja pimeiss\u00e4 pisteiss\u00e4 on vaivatonta huutaa julki kaikki se, mit\u00e4 ei ainakaan halua.<\/p>\n<p>Eli <strong>mit\u00e4 haluat sen tilalle?<\/strong><\/p>\n<p><strong>K\u00e4yt\u00e4 voimasi sen luomiseen ja esiin tuomiseen.<\/strong><\/p>\n<p>Mutta ent\u00e4 jos ei ole voimia mihink\u00e4\u00e4n? Rajattomuus on raahannut kehomielen uhrin paikkaan. Silloin vika, vastaus ja vastus l\u00f6ytyv\u00e4t itsen ulkopuolelta, et\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja kaukaa &#8211; vaikka samaan aikaan sisimm\u00e4ss\u00e4 sykkii se haavainen pinta, jonka kyynelten suola on muurannut silm\u00e4t umpeen ja saanut sokeasti valitsemaan tutun, v\u00e4lill\u00e4 tuskaisenkin ja silti turvallisen vaihtoehdon.<\/p>\n<p>Miten sielt\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n vastuunkantajan &#8211; ja <strong>rajojen tunnistajan ja tunnustajan paikkaan<\/strong>? (Ja nyt en puhu maiden v\u00e4lisist\u00e4, t\u00e4ysin keksityist\u00e4 rajoista.)<\/p>\n<p>Palautumistaitojen ja palauttamistaitojen avulla. Olemalla itselleen radikaalin rehellisen\u00e4 ja lempe\u00e4sti l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n\u00e4. Ett\u00e4 ihmisi\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ollaan ja v\u00e4lill\u00e4 ottaa koville. V\u00e4lill\u00e4 El\u00e4m\u00e4 tuntuu, ja se saa tuntua. V\u00e4lill\u00e4 kuorma on kohtuuton, ja siit\u00e4kin selvi\u00e4\u00e4 kun suostuu jakamaan kantovuoroja &#8211; ja pysyttelee uteliaana sille, mik\u00e4 ei ole viel\u00e4 tullut n\u00e4kyv\u00e4ksi &#8211; ja hengitt\u00e4\u00e4:<\/p>\n<p>&#8221;This too shall pass.&#8221; &#8211; T\u00e4m\u00e4KIN menee ohi.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<\/div>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8221;Hei kuulkaa kaikki t\u00e4\u00e4 on hullu maailma se hyrr\u00e4n lailla py\u00f6rii galaksinsa laidalla ei tied\u00e4 kukaan, minne ollaan matkalla vain painovoima pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t pinnalla&#8221; Noin laulaa Vili Mustalampi ihanalla &#8221;Hullu maailma&#8221; -levyll\u00e4\u00e4n (jos et ole viel\u00e4 kuunnellut Vili\u00e4, niin vahva suositus!) ja biisi pompsahtaa aina v\u00e4lill\u00e4 soimaan p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4isess\u00e4 jukeboksissa. Hulluksi on meno mennyt, ja vauhti sen kuin kiihtyy. Tai sitten min\u00e4 vain tiedostan ja havaitsen enemm\u00e4n kuin ennen. Ainakin p\u00e4\u00e4dyn nyky\u00e4\u00e4n yh\u00e4 useammin puhaltelemaan ja puuskuttamaan erilaisissa keskusteluissa aina kun aiheet sivuavat yhteiskuntaa, ihmisten kohtaamattomuutta ja arjen haasteita. Tai siis nuo kaikkihan toki liittyv\u00e4t toisiinsa. Me kaikki liitymme toisiimme, vai liitymmek\u00f6? Kirjastojen valtakunnallinen verkkotietopalvelu osaa kertoa, ett\u00e4 suomen kielen etymologisen sanakirjan (Helsinki, 1962) mukaan sana raja pohjautuu ven\u00e4j\u00e4n sanaan kraj, jonka merkitys on syrj\u00e4, reuna, \u00e4\u00e4ri, laita, parras, raja,loppu, rajamaa, seutu, piiri, mets\u00e4. Sama l\u00e4hde jatkaa, ett\u00e4 Ukrainan kieless\u00e4 sana tarkoittaa reunaa ja rantaa, muinaisbulgariassa my\u00f6s rannikkoa. Tunteiden tsunamit ja laineiden loiskinnat kohtaamisten rajapinnoissa ovatkin n\u00e4in ollen osuvia mielikuvia t\u00e4h\u00e4n p\u00e4hk\u00e4ilyyn! Ja kuten reunat ja rajamaat voivat muovautua aikojen saatossa, niin ihmisen omatkin rajat &#8211; henkiset ja fyysiset &#8211; muuttavat muotoaan, sis\u00e4isten s\u00e4\u00e4tilojen siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Ilmastonmuutosta indeed! Rajat (sanan kaikissa merkityksiss\u00e4) puhututtavat. Osaatko pit\u00e4\u00e4 huolta omista rajoistasi? Milloin mik\u00e4kin raja on ylitetty? Ja onko t\u00e4ss\u00e4 nyt mit\u00e4\u00e4n rajaa? Mitat t\u00e4yttyv\u00e4t mutta vaikuttaisi, ett\u00e4 tekojen tasolla tapahtuu vain t\u00e4t\u00e4 mihin itsekin syyllistyn: kahvip\u00f6yt\u00e4keskustelut k\u00e4yv\u00e4t kuumina, kasvot alkavat olla pysyv\u00e4sti kireit\u00e4 ja v\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4, keho j\u00e4ykk\u00e4, hermosto ylivireystilassa ja rystyset valkoisina siell\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n alla. Sitten pari syv\u00e4hengityst\u00e4 ja Netflix auki. Tai kuka nyt pakenee minnekin sit\u00e4 tunteiden hulabaloota, jonka moinen kiukku ja kihin\u00e4 ovat nostaneet sieraimiin saakka. Toisten ihmisten toimintaa on todella helppo arvostella ja tuomita &#8211; vai mit\u00e4? Itse olen ainakin k\u00e4tev\u00e4sti oppinut tuon &#8221;jalon&#8221; taidon jo lapsena lukuisina lauantai-iltoina Napakymppi-ohjelman tai missikisojen avustuksella. Poisoppiminen onkin ollut kokonaan oma lukunsa. Olen edennyt jo siihen kohtaan, jossa kriittinen r\u00e4ksytys rajoittuu suurimman osan ajasta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n omaan toimintaan (ja itseen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n). Ja sitten tulee p\u00e4ivi\u00e4, jolloin sis\u00e4inen lohik\u00e4\u00e4rme nousee luolastaan ja sy\u00f6ksee tulta niin, ett\u00e4 suusta alkaa tulla s\u00e4hik\u00e4isi\u00e4 ohjeiden ja &#8221;hyvien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen&#8221; muodossa. &#8221;Miksi se ei pid\u00e4 omasta jaksamisestaan huolta, niin se jaksaisi tehd\u00e4 paremmin ty\u00f6t\u00e4\u00e4n?&#8221; &#8221;Miksi sinne ei palkata ihmist\u00e4, joka oikeasti tiet\u00e4isi asioista jotain?&#8221; &#8221;Miten niin moni menee kiireharhan taakse piiloon ja tekee itsest\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4n kuin onkaan?&#8221; Lista on sen verran pitk\u00e4, ett\u00e4 en tulosta t\u00e4h\u00e4n koko setti\u00e4. Vaikka toisaalta kannattaisi sill\u00e4&#8230; Ent\u00e4 jos &#8221;se&#8221; eli h\u00e4n tekee joka hetki parhaansa? Ent\u00e4 jos h\u00e4n onkin esimerkill\u00e4\u00e4n tekem\u00e4ss\u00e4 jotakin oleellista n\u00e4kyv\u00e4ksi minusta? Kokeillaan! K\u00e4\u00e4nn\u00e4n jokaisen lauseen osoittamaan omaan napaan: Miksi min\u00e4 en pid\u00e4 omasta jaksamisestani huolta? Miksi paikalleni ei ole palkattu ihmist\u00e4 joka tiet\u00e4isi asioista? Miten min\u00e4 menen kiireharhan taakse piiloon ja teen itsest\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4n kuin olenkaan? N\u00e4iden kanssa hengitys asettuu uuteen kohtaan. Sylkeminen loppuu. Sieraimet asettuvat omille paikoilleen. Kun omat voimavarat on k\u00e4ytetty ja vireystila vingutettu viimeisilleen, havainnot maailmasta (itsest\u00e4 ja muista) muuttuvat. Viimeist\u00e4\u00e4n silloin rajattomuus raiskaa kaiken alleen, ja omista haasteista tulee toisen tuomio. Kohtaaminen muuttuu kohteluksi, joka kehoutuu syv\u00e4lle ja sitke\u00e4sti. Ihminen saattaa vedota siihen, ett\u00e4 &#8221;min\u00e4 nyt olen t\u00e4llainen&#8221; ja &#8221;pid\u00e4n vain omista rajoistani huolta&#8221; &#8211; vaikka oikeasti noissa hetkiss\u00e4 t\u00e4ysin p\u00e4invastainen on totta. Vai onko? Sanojalle tuo saga on selviytymistarina, johon h\u00e4n sill\u00e4 hetkell\u00e4 uskoo ja jota h\u00e4n el\u00e4\u00e4 todeksi. Eli mik\u00e4 totuus ratkaisee? Peloista ponkaissut rajanveto voi olla tilanteen mukaan todella tarpeellista tai todella tarpeetonta.\u00a0Kun huomio on syyst\u00e4 taikka toisesta korostuneesti itsess\u00e4, mielen tila tykytt\u00e4\u00e4 turvattomuuden koodistoa ja ajatus karkaa muille aikavy\u00f6hykkeille. Kaikki t\u00e4m\u00e4 kehollistuu ja n\u00e4ytt\u00e4ytyy usein automaattiohjauksena, jossa tietoinen mieli pakertaa paniikkinappulan kanssa ja kaikki muu toiminta tukee t\u00e4t\u00e4 selviytymispyrkimyst\u00e4 parhaansa mukaan. Mutta kun ihminen luo tietoisesti sis\u00e4isen turvan tilan, kannattelee sit\u00e4 ja piirt\u00e4\u00e4 sen ymp\u00e4rille terveet, joustavat rajat, vuorovaikutus &#8211; ja jopa vaikuttuminen tulee mahdolliseksi. Silloin on tilaa, aikaa ja kyky\u00e4 katsoa kohti, hengitt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 toisen kanssa, n\u00e4hd\u00e4, kuulla, havaita, aistia jaettu kokemus kaikkinensa. Ja aina t\u00e4h\u00e4n ei vaan pysty. Raja vaan tulee vastaan&#8230; Ja silloin&#8230; Voisiko se pystym\u00e4tt\u00f6myys &#8211; joka on my\u00f6s ihan ok &#8211; toimia tiedon tuojana itselle? Ett\u00e4 hitto, nyt tarvitsen tauon, uudelleen rakentelun ja syv\u00e4n huokaisun, jotta voin olla Sinulle l\u00e4sn\u00e4 niin, ett\u00e4 voimme kohdata. *** Jokainen aloittaa jostain. Jokainen on omassa kohdassa kasvuaan ja kehityst\u00e4\u00e4n. Jokainen on matkalla sit\u00e4 kohti, ett\u00e4 h\u00e4n tulee tietoiseksi jostakin. Jokainen tekee omat virheens\u00e4 &#8211; ja ehk\u00e4 oppii niist\u00e4. Jotakin. Jotkut ovat t\u00f6iss\u00e4 aloilla, joissa virheist\u00e4 maksavat muut ihmiset. Ja toki silloinkin my\u00f6s ne &#8221;muut ihmiset&#8221; voivat osaltaan oppia samoista virheist\u00e4. Jotakin, kenties jotain aivan muuta. &#8221;Voin saatella sinua vain sen matkaa, mink\u00e4 olen itse kulkenut&#8221;, totesi er\u00e4s Rosen-hoitaja aikoinaan. Tuo lause kantaa edelleen ja rohkaisee jatkamaan. *** Mihin min\u00e4 lopun ja mist\u00e4 Sin\u00e4 alat? Miten molempien mukavuusalueiden veteen piirretyt viivat voivat parhaalla mahdollisella ja mahdollisimman mukavalla tavalla loiskua toisiaan vasten? Mit\u00e4 meiss\u00e4 ja v\u00e4lillemme muodostuvassa tilassa tulee n\u00e4kyv\u00e4ksi kun uskallamme olla siin\u00e4, p\u00e4rskeiden py\u00f6rteiss\u00e4, uittaa varpaitamme el\u00e4mysalueella ja antaa sen tuntua? Kun tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 haluaa, on helpompi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 rajojaan ja rajojen ylityksi\u00e4.\u00a0 Minulle on kerrottu, ett\u00e4 El\u00e4m\u00e4 on syklinen seikkailu &#8211; ett\u00e4 historia toistaa itse\u00e4\u00e4n, ja tietyt k\u00e4rsimykset koetaan yh\u00e4 uudelleen heti kun syntyy uusi sukupolvi, joka ei en\u00e4\u00e4 muista miten viimeksi k\u00e4vi. (Nykyaikana tosin on hurjan hankala sulattaa tuota unohtamisen viisua, mutta voihan siin\u00e4 olla per\u00e4\u00e4.) Joskus maailma todellakin v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 rautalankaa, vilauttelee ihmisyyden irvikuvia ja omien valintojen vastakohtia niin r\u00e4ike\u00e4sti, ett\u00e4 halujen, tahtotilojen, toiveiden &#8211; ja niiden my\u00f6t\u00e4 &#8211; omien rajojen m\u00e4\u00e4rittelemisest\u00e4 tuleekin yht\u00e4kki\u00e4 helppoa. Usein ensikosketus omaan viisauteen viri\u00e4\u00e4 vastakohtien kautta. El\u00e4m\u00e4n ahtaissa nurkissa, kuopan pohjissa ja pimeiss\u00e4 pisteiss\u00e4 on vaivatonta huutaa julki kaikki se, mit\u00e4 ei ainakaan halua. Eli mit\u00e4 haluat sen tilalle? K\u00e4yt\u00e4 voimasi sen luomiseen ja esiin tuomiseen. Mutta ent\u00e4 jos ei ole voimia mihink\u00e4\u00e4n? Rajattomuus on raahannut kehomielen uhrin paikkaan. Silloin vika, vastaus ja vastus l\u00f6ytyv\u00e4t itsen ulkopuolelta, et\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja kaukaa &#8211; vaikka samaan aikaan sisimm\u00e4ss\u00e4 sykkii se haavainen pinta, jonka kyynelten suola on muurannut silm\u00e4t umpeen ja saanut sokeasti valitsemaan tutun, v\u00e4lill\u00e4 tuskaisenkin ja silti turvallisen vaihtoehdon. Miten sielt\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n vastuunkantajan &#8211; ja rajojen tunnistajan ja tunnustajan paikkaan? (Ja nyt en puhu maiden v\u00e4lisist\u00e4, t\u00e4ysin keksityist\u00e4 rajoista.) Palautumistaitojen ja palauttamistaitojen avulla. Olemalla itselleen radikaalin rehellisen\u00e4 ja lempe\u00e4sti l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n\u00e4. Ett\u00e4 ihmisi\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ollaan ja v\u00e4lill\u00e4 ottaa koville. V\u00e4lill\u00e4 El\u00e4m\u00e4 tuntuu, ja se saa tuntua. V\u00e4lill\u00e4 kuorma on kohtuuton, ja siit\u00e4kin selvi\u00e4\u00e4 kun suostuu jakamaan kantovuoroja &#8211; ja pysyttelee uteliaana sille, mik\u00e4 ei ole viel\u00e4 tullut n\u00e4kyv\u00e4ksi &#8211; ja hengitt\u00e4\u00e4: &#8221;This too shall pass.&#8221; &#8211; T\u00e4m\u00e4KIN menee ohi. &nbsp; &nbsp; &nbsp;<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":407,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-406","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=406"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":409,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406\/revisions\/409"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/407"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=406"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=406"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=406"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}