{"id":389,"date":"2023-03-31T20:16:32","date_gmt":"2023-03-31T17:16:32","guid":{"rendered":"https:\/\/piakoponen.fi\/?p=389"},"modified":"2023-03-31T20:16:32","modified_gmt":"2023-03-31T17:16:32","slug":"ollaan-yhteyksissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/piakoponen.fi\/?p=389","title":{"rendered":"”Ollaan yhteyksiss\u00e4!”"},"content":{"rendered":"

Kun Avatar-elokuvassa muodostettiin ensimm\u00e4isen kerran yhteys (eli ”Tsaheylu<\/span><\/span>”) villiin el\u00e4imeen h\u00e4nn\u00e4n avulla, minussa liikahti. Elokuva j\u00e4tti j\u00e4ljen, ja s\u00e4ikeiden kietoutuminen tallentui pysyv\u00e4sti verkkokalvoille.<\/p>\n

NLP-opinnot opettivat, ett\u00e4 kohtaaminen alkaa aina ennen kohtaamista. Siit\u00e4 l\u00e4htien ei ole ollut yhdentekev\u00e4\u00e4, miten valmistaudun esimerkiksi koulutuksiin tai ohjaustilanteisiin. Minulla on oma litania – tai rituaali, tai jopa rutiini – jonka k\u00e4yn l\u00e4pi. Se on oma sekoitukseni Robert Dilltsin esittelem\u00e4st\u00e4 COACH-tilasta ja n\u00e4kij\u00e4 Niina-Matildan kirjassaan kuvaamasta rukouksesta. Sanon mieless\u00e4ni muiden muassa: ”tulkoon t\u00e4n\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rretyksi, oivalletuksi, j\u00e4sennetyksi ja yhdistetyksi kaikki sen, mink\u00e4 on tultava t\u00e4n\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rretyksi, oivalletuksi, j\u00e4sennetyksi ja yhdistetyksi.” Sanojen lis\u00e4ksi k\u00e4yn l\u00e4pi (NLP-kielell\u00e4) muita ankkureitani, joita olen ladannut ja yhdist\u00e4nyt kuhunkin toivottuun tilaan ja toimintatapaan.<\/p>\n

Juuri ”tsaheylu” on symboli, jonka v\u00e4l\u00e4yt\u00e4n mieless\u00e4ni joka kerta, kun toivon toimivaa yhteytt\u00e4 ja onnistunutta kohtaamista. Mutta mist\u00e4 tunnistan, toteutuuko se?<\/p>\n

Milloin yhteys syntyy?<\/strong> Voiko kaivata yhteyden kokemista vaikka tuntuisi, ettei ole viel\u00e4 koskaan kokenut sellaista kenenk\u00e4\u00e4n tai mink\u00e4\u00e4n kanssa? Mit\u00e4 silloin itse asiassa kaipaa? Mist\u00e4 lopulta tunnistaa, onko kyse aidosta yhteydest\u00e4 vai jostakin muusta – mist\u00e4?<\/p>\n

”Palvelussamme on juuri nyt ruuhkaa. Yhdist\u00e4mme teid\u00e4t mahdollisimman pian.”<\/p>\n

Vaikka laite yhdist\u00e4isi minut johonkin toiseen ihmiseen, voi olla, ett\u00e4 minulle j\u00e4\u00e4 olo, ettei yhteytt\u00e4 ole. Eli liittyyk\u00f6 yhteys ymm\u00e4rt\u00e4miseen? N\u00e4hdyksi ja kuulluksi tulemiseen?<\/p>\n

Er\u00e4s yst\u00e4v\u00e4ni oli kirjoittanut koskettavan tekstin kumppanilleen eron j\u00e4lkeen. Siin\u00e4 h\u00e4n kuvaili, miten toinen osapuoli ei ollut suhteen aikana huomannut, ett\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n oli juuri se kaivattu ihminen. Ihminen, joka olisi kyll\u00e4 kuunnellut ja kuullut. Olisi ollut mahdollisuus luoda yhteys.<\/p>\n

Eli onko mahdollista, ett\u00e4 maailma tarjoilee meille kyll\u00e4 koko ajan tilaisuuksia kokea yhteytt\u00e4 – hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 – rakkautta, mutta emme huomaa tai tunnista sit\u00e4? Vai onko kyse siit\u00e4, ett\u00e4 ei osaakaan ottaa vastaan – tai pit\u00e4\u00e4 toivottua tilaa yll\u00e4? Ja voiko jotakin sellaista ottaa vastaan, jota ei tied\u00e4 saavansa? Kenties jokaisen yhteyden, hyv\u00e4ksynn\u00e4n ja rakkauden ”kieli” onkin omansa? Ainakin jokaisen keho ja solujen muisti (ainakin suurelta osin) on uniikki, ainutlaatuinen coctail erilaisia kokemuksia. Jokainen laputtaa l\u00e4pieletyn omilla nimitarroillaan. Kuinka siis tunnistaa siin\u00e4 sekamelskassa yhteinen yhteys?<\/p>\n

Kuulen paljon puhetta ihmisten v\u00e4lisist\u00e4 kemioista – siit\u00e4 miten joidenkin kanssa vaan on ”kemiat kohdillaan”. Moni asiakkaanani ollut saattaa todeta jossain vaiheessa, ett\u00e4 kokee minuun yhteytt\u00e4. Onko se silloin yht\u00e4 totta, jos min\u00e4 en koe samoin? Vai olenko min\u00e4 jotenkin viallinen omissa yhteydett\u00f6myyden kokemuksissani? Olen kyll\u00e4 aina 100% l\u00e4sn\u00e4 heille, joita kohtaan ja joiden kanssa teen t\u00f6it\u00e4 – mutta olen alkanut mietti\u00e4, ett\u00e4 minulle The Yhteys on ehk\u00e4 jotakin muuta-kin…<\/p>\n

Yhdell\u00e4 radikaalin rehellisyyden kurssilla koin todella voimakasta yhteytt\u00e4 toiseen, ennalta t\u00e4ysin vieraaseen ihmiseen er\u00e4\u00e4n harjoituksen lopuksi. Olimme olleet toisillemme rehellisi\u00e4, jakaneet kipeit\u00e4kin ajatuksia \u00e4\u00e4neen ja kohdanneet yhdess\u00e4 ne hankalat tunteet, joita tilanne oli nostanut pintaan. Molemmat kannattelivat omaa tilaa ja kokemusta ilman tarvetta tehd\u00e4 sit\u00e4 toiselle. Kokemus oli voimallinen ja voimauttava. Yht\u00e4kki\u00e4 tuo outo ihminen tuntui todella tutulta – ja turvalliselta.<\/p>\n

BUM! SIIN\u00c4! Turvan tunne! Sen t\u00e4ytyy liitty\u00e4 yhteyden kokemiseen. Eli jos koen turvattomuutta, koen todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s yhteydett\u00f6myytt\u00e4.<\/p>\n

Olen suorittanut itseni loppuun 2,5 kertaa. Jokainen kokemus on tehnyt selv\u00e4ksi, ett\u00e4 mit\u00e4 vahvemmin ajan itseni – kehoni, mieleni ja koko systeemini selviytymismoodiin sit\u00e4 heikompi yhteys minulla on sis\u00e4iseen maailmaani. Eli juuri siihen kerrokseen ja kohtaan, josta k\u00e4sin kykenisin tunnistamaan saatika sanoittamaan omia tarpeitani. Yhteys on t\u00e4ysin poikki. P\u00e4\u00e4 on sumussa, silm\u00e4laput silmill\u00e4, syd\u00e4n hakkaa sataa ja tuhatta – mutta min\u00e4 en kuule, kun on niin kiire suorittaa. Silloin on sulaa mahdottomuutta luoda yhteytt\u00e4 muihin ihmisiin tai edes ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan. Kaikki valinnat ja p\u00e4\u00e4t\u00f6kset perustuvat selviytymiseen. Lopulta keho huutaa niin kovaa, ett\u00e4 kaikki muu pys\u00e4htyy. Tai mieli tilttaa ja lopettaa yhteisty\u00f6n, vaikka raajat r\u00e4pistelev\u00e4t edelleen villisti joka suuntaan hirmuisen h\u00e4lyn kourissa.<\/p>\n

Eli PALAUTUMISTAIDOT ovat kiinte\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 yhteyden luomiseen itseen, muihin, asioihin, ilmi\u00f6ihin, maailmaan – El\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tarpeiden tunnistaminen ja tunnustaminen eiv\u00e4t liity ainoastaan voimavaroihin ja niiden palauttamiseen. Se liittyy my\u00f6s rajojen laittamiseen (joka toki liittyy my\u00f6s edell\u00e4 mainittuun), ja se kytkeytyy saumattomasti turvan tunteen luomiseen.<\/p>\n

Kun koen olevani turvassa, voin kohdata Sinut vaikka seisoisit minun el\u00e4mysalueellani – vaikka kutsuisit minua kipeiden haavojeni haudoille – vaikka huutaisit ja sohisit valollasi suoraan siihen pimeimp\u00e4\u00e4n kujaan minussa. Niin siin\u00e4 min\u00e4 olen, ja voin pit\u00e4\u00e4 Sinulle tilaa, katsoa kohti ja kannatella sit\u00e4, mit\u00e4 ikin\u00e4 mielesi luo siihen hetkeen. Silloin voin olla yhteydess\u00e4 Sinuun. Sill\u00e4 Sinun kauttasi p\u00e4\u00e4sen yhteyteen my\u00f6s itseni kanssa. Ilman Sinua en koskaan voisi kokea turvaa my\u00f6s noilla haudoilla ja kujilla kulkiessa. Sill\u00e4 ilman Sinua en olisi osannut niiden \u00e4\u00e4relle.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ohjausryhm\u00e4ss\u00e4ni oli monivammainen nuori, 17-vuotias tytt\u00f6, joka kommunikoi ainoastaan silmien liikkeill\u00e4. Tuttavuutemme oli niin lyhytkestoinen, etten ehtinyt opetella tuota kielt\u00e4, joten menin sill\u00e4 mit\u00e4 osasin. Kohtaamisemme opetti, ett\u00e4 kehon viisaus ylitt\u00e4\u00e4 mielen rajat. Loimme yhteyden ajatuksen v\u00e4lityksell\u00e4. Keho vahvisti ihmeen. Sain luvan tarttua h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n, jonka ei pit\u00e4nyt kyet\u00e4 vastaamaan mihink\u00e4\u00e4n kosketukseen, puristi k\u00e4tt\u00e4ni takaisin.<\/p>\n

Sen tason yhteys on olemassa kaikkien ihmisten – ja el\u00e4vien olentojen – v\u00e4lill\u00e4. Joka hetki. Se vain katoaa muun informaatiotulvan kitaan. Mutta se vaikuttaa silti. Joidenkin ihmisten kohtaaminen on v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 heill\u00e4 on samaan aikaan useampi radiokanava p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja kun kuuntelen t\u00e4llaista ihmist\u00e4, en tied\u00e4, mihin soundtrackiin tulisi uskoa ja luottaa… Joskus se ”t\u00e4llainen ihminen” olen min\u00e4 itse.<\/p>\n

”Pidet\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4…” Kuinka monesti tuo sanapari livahtaa suustani keskustelun p\u00e4\u00e4tteeksi. Siin\u00e4 on mukana toivo, ett\u00e4 se olisi totta. Ja siin\u00e4 on aavistus, ettei niin tule k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Ja kun askeleet sitten kulkevat eri suuntiin, selk\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 jo, ett\u00e4 kumpikaan ei tule tekem\u00e4\u00e4n elett\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hetken olemassaollut yhteys voisi synty\u00e4 uudelleen.<\/p>\n

Ja toki yhteys johonkin itse\u00e4 suurempaan – mit\u00e4 se kenellekin tarkoittaa. Eik\u00e4 sen tarvitse olla henkist\u00e4 eik\u00e4 hengellist\u00e4, vaan ihan perus-ihmisluontoon kuuluvaa kokemisen tapaa. ”Se on kuule \u00e4iti semmoinen juttu, ett\u00e4 luonto m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4, eik\u00e4 ihminen luontoa.<\/em>”(mun lempiopettajani sitaatti yh\u00e4 ja aina vaan). Yhteys luontoon. Yhteys ihmisen luontoon. Yhteys el\u00e4v\u00e4\u00e4n. Yhteys El\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Haaveisssani on p\u00e4\u00e4st\u00e4 tapaamaan Suomessa toimivia el\u00e4inkuiskaajia, sill\u00e4 joskus tuntuu, ett\u00e4 junassa viereen sattuneella koiralla, pihapuussa meteli\u00e4 pit\u00e4neell\u00e4 oravalla ja mets\u00e4polun yli lent\u00e4v\u00e4ll\u00e4 korpilla olisi ollut meik\u00e4l\u00e4iselle asiaa… Google-k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ei (enk\u00e4 min\u00e4) ole viel\u00e4 niin pitk\u00e4ll\u00e4…<\/p>\n

Eli on erilaisia yhteyksi\u00e4. Ne voivat olla ihmisten tai asioiden v\u00e4lisi\u00e4, maailmojen v\u00e4lisi\u00e4 tai sis\u00e4isi\u00e4 tiloja, kokemuksia kuulumisesta johonkin. Yhteydett\u00f6myys on ainakin jollakin vahvuudella siis (minulle) erillisyytt\u00e4, ulkopuolelle j\u00e4\u00e4mist\u00e4 (tai j\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4?) – enk\u00e4 halua en\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 siihen kohtaan.<\/p>\n

Syvin(?) osa meiss\u00e4 kaipaa oman heimonsa huomaan.<\/p>\n

Polku t\u00e4ytynee rakentaa itse – kukin tavallaan kipuillen ja kikatellen, kohti mennen ja ihmetellen.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun Avatar-elokuvassa muodostettiin ensimm\u00e4isen kerran yhteys (eli ”Tsaheylu”) villiin el\u00e4imeen h\u00e4nn\u00e4n avulla, minussa liikahti. Elokuva j\u00e4tti j\u00e4ljen, ja s\u00e4ikeiden kietoutuminen tallentui pysyv\u00e4sti verkkokalvoille. NLP-opinnot opettivat, ett\u00e4 kohtaaminen alkaa aina ennen kohtaamista. Siit\u00e4 l\u00e4htien ei ole ollut yhdentekev\u00e4\u00e4, miten valmistaudun esimerkiksi koulutuksiin tai ohjaustilanteisiin. Minulla on oma litania – tai rituaali, tai jopa rutiini – jonka k\u00e4yn l\u00e4pi. Se on oma sekoitukseni Robert Dilltsin esittelem\u00e4st\u00e4 COACH-tilasta ja n\u00e4kij\u00e4 Niina-Matildan kirjassaan kuvaamasta rukouksesta. Sanon mieless\u00e4ni muiden muassa: ”tulkoon t\u00e4n\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rretyksi, oivalletuksi, j\u00e4sennetyksi ja yhdistetyksi kaikki sen, mink\u00e4 on tultava t\u00e4n\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rretyksi, oivalletuksi, j\u00e4sennetyksi ja yhdistetyksi.” Sanojen lis\u00e4ksi k\u00e4yn l\u00e4pi (NLP-kielell\u00e4) muita ankkureitani, joita olen ladannut ja yhdist\u00e4nyt kuhunkin toivottuun tilaan ja toimintatapaan. Juuri ”tsaheylu” on symboli, jonka v\u00e4l\u00e4yt\u00e4n mieless\u00e4ni joka kerta, kun toivon toimivaa yhteytt\u00e4 ja onnistunutta kohtaamista. Mutta mist\u00e4 tunnistan, toteutuuko se? Milloin yhteys syntyy? Voiko kaivata yhteyden kokemista vaikka tuntuisi, ettei ole viel\u00e4 koskaan kokenut sellaista kenenk\u00e4\u00e4n tai mink\u00e4\u00e4n kanssa? Mit\u00e4 silloin itse asiassa kaipaa? Mist\u00e4 lopulta tunnistaa, onko kyse aidosta yhteydest\u00e4 vai jostakin muusta – mist\u00e4? ”Palvelussamme on juuri nyt ruuhkaa. Yhdist\u00e4mme teid\u00e4t mahdollisimman pian.” Vaikka laite yhdist\u00e4isi minut johonkin toiseen ihmiseen, voi olla, ett\u00e4 minulle j\u00e4\u00e4 olo, ettei yhteytt\u00e4 ole. Eli liittyyk\u00f6 yhteys ymm\u00e4rt\u00e4miseen? N\u00e4hdyksi ja kuulluksi tulemiseen? Er\u00e4s yst\u00e4v\u00e4ni oli kirjoittanut koskettavan tekstin kumppanilleen eron j\u00e4lkeen. Siin\u00e4 h\u00e4n kuvaili, miten toinen osapuoli ei ollut suhteen aikana huomannut, ett\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n oli juuri se kaivattu ihminen. Ihminen, joka olisi kyll\u00e4 kuunnellut ja kuullut. Olisi ollut mahdollisuus luoda yhteys. Eli onko mahdollista, ett\u00e4 maailma tarjoilee meille kyll\u00e4 koko ajan tilaisuuksia kokea yhteytt\u00e4 – hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 – rakkautta, mutta emme huomaa tai tunnista sit\u00e4? Vai onko kyse siit\u00e4, ett\u00e4 ei osaakaan ottaa vastaan – tai pit\u00e4\u00e4 toivottua tilaa yll\u00e4? Ja voiko jotakin sellaista ottaa vastaan, jota ei tied\u00e4 saavansa? Kenties jokaisen yhteyden, hyv\u00e4ksynn\u00e4n ja rakkauden ”kieli” onkin omansa? Ainakin jokaisen keho ja solujen muisti (ainakin suurelta osin) on uniikki, ainutlaatuinen coctail erilaisia kokemuksia. Jokainen laputtaa l\u00e4pieletyn omilla nimitarroillaan. Kuinka siis tunnistaa siin\u00e4 sekamelskassa yhteinen yhteys? Kuulen paljon puhetta ihmisten v\u00e4lisist\u00e4 kemioista – siit\u00e4 miten joidenkin kanssa vaan on ”kemiat kohdillaan”. Moni asiakkaanani ollut saattaa todeta jossain vaiheessa, ett\u00e4 kokee minuun yhteytt\u00e4. Onko se silloin yht\u00e4 totta, jos min\u00e4 en koe samoin? Vai olenko min\u00e4 jotenkin viallinen omissa yhteydett\u00f6myyden kokemuksissani? Olen kyll\u00e4 aina 100% l\u00e4sn\u00e4 heille, joita kohtaan ja joiden kanssa teen t\u00f6it\u00e4 – mutta olen alkanut mietti\u00e4, ett\u00e4 minulle The Yhteys on ehk\u00e4 jotakin muuta-kin… Yhdell\u00e4 radikaalin rehellisyyden kurssilla koin todella voimakasta yhteytt\u00e4 toiseen, ennalta t\u00e4ysin vieraaseen ihmiseen er\u00e4\u00e4n harjoituksen lopuksi. Olimme olleet toisillemme rehellisi\u00e4, jakaneet kipeit\u00e4kin ajatuksia \u00e4\u00e4neen ja kohdanneet yhdess\u00e4 ne hankalat tunteet, joita tilanne oli nostanut pintaan. Molemmat kannattelivat omaa tilaa ja kokemusta ilman tarvetta tehd\u00e4 sit\u00e4 toiselle. Kokemus oli voimallinen ja voimauttava. Yht\u00e4kki\u00e4 tuo outo ihminen tuntui todella tutulta – ja turvalliselta. BUM! SIIN\u00c4! Turvan tunne! Sen t\u00e4ytyy liitty\u00e4 yhteyden kokemiseen. Eli jos koen turvattomuutta, koen todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s yhteydett\u00f6myytt\u00e4. Olen suorittanut itseni loppuun 2,5 kertaa. Jokainen kokemus on tehnyt selv\u00e4ksi, ett\u00e4 mit\u00e4 vahvemmin ajan itseni – kehoni, mieleni ja koko systeemini selviytymismoodiin sit\u00e4 heikompi yhteys minulla on sis\u00e4iseen maailmaani. Eli juuri siihen kerrokseen ja kohtaan, josta k\u00e4sin kykenisin tunnistamaan saatika sanoittamaan omia tarpeitani. Yhteys on t\u00e4ysin poikki. P\u00e4\u00e4 on sumussa, silm\u00e4laput silmill\u00e4, syd\u00e4n hakkaa sataa ja tuhatta – mutta min\u00e4 en kuule, kun on niin kiire suorittaa. Silloin on sulaa mahdottomuutta luoda yhteytt\u00e4 muihin ihmisiin tai edes ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan. Kaikki valinnat ja p\u00e4\u00e4t\u00f6kset perustuvat selviytymiseen. Lopulta keho huutaa niin kovaa, ett\u00e4 kaikki muu pys\u00e4htyy. Tai mieli tilttaa ja lopettaa yhteisty\u00f6n, vaikka raajat r\u00e4pistelev\u00e4t edelleen villisti joka suuntaan hirmuisen h\u00e4lyn kourissa. Eli PALAUTUMISTAIDOT ovat kiinte\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 yhteyden luomiseen itseen, muihin, asioihin, ilmi\u00f6ihin, maailmaan – El\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tarpeiden tunnistaminen ja tunnustaminen eiv\u00e4t liity ainoastaan voimavaroihin ja niiden palauttamiseen. Se liittyy my\u00f6s rajojen laittamiseen (joka toki liittyy my\u00f6s edell\u00e4 mainittuun), ja se kytkeytyy saumattomasti turvan tunteen luomiseen. Kun koen olevani turvassa, voin kohdata Sinut vaikka seisoisit minun el\u00e4mysalueellani – vaikka kutsuisit minua kipeiden haavojeni haudoille – vaikka huutaisit ja sohisit valollasi suoraan siihen pimeimp\u00e4\u00e4n kujaan minussa. Niin siin\u00e4 min\u00e4 olen, ja voin pit\u00e4\u00e4 Sinulle tilaa, katsoa kohti ja kannatella sit\u00e4, mit\u00e4 ikin\u00e4 mielesi luo siihen hetkeen. Silloin voin olla yhteydess\u00e4 Sinuun. Sill\u00e4 Sinun kauttasi p\u00e4\u00e4sen yhteyteen my\u00f6s itseni kanssa. Ilman Sinua en koskaan voisi kokea turvaa my\u00f6s noilla haudoilla ja kujilla kulkiessa. Sill\u00e4 ilman Sinua en olisi osannut niiden \u00e4\u00e4relle. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ohjausryhm\u00e4ss\u00e4ni oli monivammainen nuori, 17-vuotias tytt\u00f6, joka kommunikoi ainoastaan silmien liikkeill\u00e4. Tuttavuutemme oli niin lyhytkestoinen, etten ehtinyt opetella tuota kielt\u00e4, joten menin sill\u00e4 mit\u00e4 osasin. Kohtaamisemme opetti, ett\u00e4 kehon viisaus ylitt\u00e4\u00e4 mielen rajat. Loimme yhteyden ajatuksen v\u00e4lityksell\u00e4. Keho vahvisti ihmeen. Sain luvan tarttua h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n, jonka ei pit\u00e4nyt kyet\u00e4 vastaamaan mihink\u00e4\u00e4n kosketukseen, puristi k\u00e4tt\u00e4ni takaisin. Sen tason yhteys on olemassa kaikkien ihmisten – ja el\u00e4vien olentojen – v\u00e4lill\u00e4. Joka hetki. Se vain katoaa muun informaatiotulvan kitaan. Mutta se vaikuttaa silti. Joidenkin ihmisten kohtaaminen on v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 heill\u00e4 on samaan aikaan useampi radiokanava p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja kun kuuntelen t\u00e4llaista ihmist\u00e4, en tied\u00e4, mihin soundtrackiin tulisi uskoa ja luottaa… Joskus se ”t\u00e4llainen ihminen” olen min\u00e4 itse. ”Pidet\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4…” Kuinka monesti tuo sanapari livahtaa suustani keskustelun p\u00e4\u00e4tteeksi. Siin\u00e4 on mukana toivo, ett\u00e4 se olisi totta. Ja siin\u00e4 on aavistus, ettei niin tule k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Ja kun askeleet sitten kulkevat eri suuntiin, selk\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 jo, ett\u00e4 kumpikaan ei tule tekem\u00e4\u00e4n elett\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hetken olemassaollut yhteys voisi synty\u00e4 uudelleen. Ja toki yhteys johonkin itse\u00e4 suurempaan – mit\u00e4 se kenellekin tarkoittaa. Eik\u00e4 sen tarvitse olla henkist\u00e4 eik\u00e4 hengellist\u00e4, vaan ihan perus-ihmisluontoon kuuluvaa kokemisen tapaa. ”Se on kuule \u00e4iti semmoinen juttu, ett\u00e4 luonto m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4, eik\u00e4 ihminen luontoa.”(mun lempiopettajani sitaatti yh\u00e4 ja aina vaan). Yhteys luontoon. Yhteys ihmisen luontoon. Yhteys el\u00e4v\u00e4\u00e4n. Yhteys El\u00e4m\u00e4\u00e4n. Haaveisssani on p\u00e4\u00e4st\u00e4 tapaamaan Suomessa toimivia el\u00e4inkuiskaajia, sill\u00e4 joskus tuntuu, ett\u00e4 junassa viereen sattuneella koiralla, pihapuussa meteli\u00e4 pit\u00e4neell\u00e4 oravalla ja mets\u00e4polun yli lent\u00e4v\u00e4ll\u00e4 korpilla olisi ollut meik\u00e4l\u00e4iselle asiaa… Google-k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ei (enk\u00e4 min\u00e4) ole viel\u00e4 niin pitk\u00e4ll\u00e4… Eli on erilaisia yhteyksi\u00e4. Ne voivat olla ihmisten tai asioiden v\u00e4lisi\u00e4, maailmojen v\u00e4lisi\u00e4 tai sis\u00e4isi\u00e4 tiloja, kokemuksia kuulumisesta johonkin. Yhteydett\u00f6myys on ainakin jollakin vahvuudella siis (minulle) erillisyytt\u00e4, ulkopuolelle j\u00e4\u00e4mist\u00e4 (tai j\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4?) – enk\u00e4 halua en\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 siihen kohtaan. Syvin(?) osa meiss\u00e4 kaipaa oman heimonsa huomaan. Polku t\u00e4ytynee rakentaa itse – kukin tavallaan kipuillen ja kikatellen, kohti mennen ja ihmetellen.  <\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":388,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-389","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/389"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=389"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/389\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":390,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/389\/revisions\/390"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/388"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=389"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=389"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=389"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}