P\u00e4\u00e4sin tekem\u00e4\u00e4n muutamien nuorten kanssa videota, jossa keskusteltiin erilaisuudesta. Ett\u00e4 mit\u00e4 se on, mit\u00e4 se heille tarkoittaa ja miten se ilmenee arjessa? Puhuttiin my\u00f6s samanlaisuudesta ja omanlaisuudesta. Nuoret totesivat, ett\u00e4 se on ihmisten oma ep\u00e4varmuus, mik\u00e4 aiheuttaa haasteita toisten kohtaamisissa. Heid\u00e4n mielest\u00e4 ihmisten pit\u00e4isi siis olla itsevarmempia, jotta he siet\u00e4isiv\u00e4t ja sallisivat enemm\u00e4n erilaisuutta. Kun kysyin, miten sit\u00e4 itsevarmuutta voi lis\u00e4t\u00e4 tai mist\u00e4 se rakentuu, sain lis\u00e4\u00e4 ohjeita: ”Sun t\u00e4ytyy vaan hyv\u00e4ksy\u00e4 ittes sellasena kuin s\u00e4 oot.” – ”Sun pit\u00e4\u00e4 rakastaa ittees.” – ”Jokaisen t\u00e4ytyy tehd\u00e4 se ty\u00f6 ittens\u00e4 kanssa.”<\/p>\n
Tarkennuksia ei herunut. Ja kuinka olisi voinutkaan, sill\u00e4 samat lauseet raikaa aikuisten puheissa ja postauksissa. Ny\u00f6kyttelemme n\u00e4ille kehotuksille, ja h\u00f6rpp\u00e4\u00e4mme kupista lis\u00e4\u00e4 kahvia. L\u00e4hetys loppuu siihen ja on aika vaihtaa aihetta.<\/p>\n
Pistin itseni piinapenkkiin ja aloin tentata kunnolla. Mit\u00e4 oikein odotan? Jotain ohjekirjasta, jota seuraamalla jokainen voisi kokea autuuden ja tulla paremmaksi ihmiseksi? Itsekin er\u00e4\u00e4nlaisen self-help-opuksen koonneena tied\u00e4n, ett\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 on mahdoton. Kuulemani mukaan vain yksi on tehnyt kirjaan kirjattuja harjoituksia omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Me emme kaipaa ohjeita emmek\u00e4 neuvoja kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n – vaikka janoamme tietoa siit\u00e4, miten maaliin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n (tai miten joku on p\u00e4\u00e4ssyt maaliin…). Eli mik\u00e4 avuksi?<\/p>\n
Jep. Mutta mist\u00e4 aloittaa? Ja mit\u00e4 ihmett\u00e4 ”se ty\u00f6” tarkoittaa? K\u00e4yt\u00e4n tuota ilmaisua itsekin v\u00e4lill\u00e4, joten mihin viittaan? T\u00e4n\u00e4\u00e4n tuolla lumipyryss\u00e4 pyyh\u00e4lt\u00e4ess\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 asettui mielen mutkiin jotenkin n\u00e4in: Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen kehitt\u00e4\u00e4 kyky\u00e4\u00e4n \u2013 jokainen valitsemallaan tavalla \u2013 suostua El\u00e4m\u00e4lle. Eli ty\u00f6n tekemisen j\u00e4lkeen on mahdollista olla kokonainen, tunteva olento, joka p\u00e4rj\u00e4\u00e4 my\u00f6s pahoina p\u00e4ivin\u00e4 itsens\u00e4 kanssa, eik\u00e4 kaada syytt\u00e4 suotta sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 padottua, k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 kuonaa muiden p\u00e4\u00e4lle. Puhun kohtikatsomisen lihaksiston harjoittamisesta. Kyvyst\u00e4 laajentaa kohtaamisen kentt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Tulee mieleen blenderi, johon on vuosien varrella varattu ihania ainesosasia tulevaa smoothieta varten. Tosin blenderi\u00e4 ei ole miss\u00e4\u00e4n vaiheessa py\u00f6r\u00e4ytetty. Sinne on vaan lis\u00e4tty banaania, p\u00e4hkin\u00e4\u00e4 ja spiruliinaa kunkin ajanjakson trendaavien reseptien rohkaisemana. Maistiaisia ei ole otettu, koska eih\u00e4n se viel\u00e4 ole valmista\u2026 Siin\u00e4 se odottaa keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4… Alimmat hedelm\u00e4t ovat jo kasvattaneet uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 itseens\u00e4 ja tuoksu on sen mukainen. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 siell\u00e4 on paljon sellaista, joka t\u00e4ytyisi heitt\u00e4\u00e4 pois, mutta hommaan ryhtyminen tuntuu ty\u00f6l\u00e4\u00e4lt\u00e4. Vaan hajupa kulkee mukana. Se levitt\u00e4\u00e4 sieraimia ty\u00f6paikalla ja kirist\u00e4\u00e4 kasvon lihaksia. Sanojen mukana syljet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kitker\u00e4\u00e4 ja katkeraa muiden p\u00e4\u00e4lle, eik\u00e4 vastaanottaja oikein tied\u00e4, mik\u00e4 siihen silm\u00e4kulmaan milloinkin roiskahtaa.<\/p>\n
Otetaan mukaan uusi sana: yhteys<\/strong>. Kirjoitin siit\u00e4 jo aiemmin, ja siihen ajatteluni kiertyy n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n yh\u00e4 uudelleen. Jos yhteys mielen kielen ja kehon v\u00e4lill\u00e4 on poikki (syit\u00e4 on satoja, ja useat niist\u00e4 saattavat ulottuvat sukupolvien yli), yhteytt\u00e4 itseen ei ole. Eli siin\u00e4 tapauksessa ”se ty\u00f6 itsens\u00e4 kanssa” on tuon yhteyden uudelleenrakentamista. Siit\u00e4 se l\u00e4htee. Mit\u00e4 enemm\u00e4n siltaa rakentaa, esteit\u00e4 purkaa ja putkia rassaa, sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi ihminen p\u00e4\u00e4see itse\u00e4\u00e4n \u2013 ja sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi toinen voi tulla (konkreettisesti ja kuvainnollisesti). Sill\u00e4 mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n trigger\u00f6idyn toisten blendereiden herkuista, sit\u00e4 enemm\u00e4n minulle tulee tilaa kohdata, olla l\u00e4sn\u00e4 ja kannatella omaa tilaa – jotta toisella on tilaa olla.<\/p>\n Ja onpas se haastava homma! Kaisa Peltola puhuu ja kirjoittaa siit\u00e4, miten me synnymme kylm\u00e4\u00e4n syliin. Ei siis ihme, ett\u00e4 olemme vieraantuneet omasta luonnostamme, ja erillisyydest\u00e4 on tullut muka luonnolista. Ihmisen yhteys luontoon (my\u00f6s omaan todelliseen ihmisluontoon) on hukassa. Eli t\u00e4ss\u00e4 on kyse aika massiivisista, mutta ei mahdottomista, ty\u00f6maista kunkin kohdalla.<\/p>\n Mukana kieppuvat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 palautumistaidot (ja palauttamistaidot!) ja voimavarojen aktivointi. Jos oma blenderi on piripintaan t\u00e4ynn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4yksen ohittanutta kauraa, siihen ei kerta kaikkiaan mahdu muiden raakasuklaat eik\u00e4 rusinat.<\/p>\n Eli joskus siihen blenderin puhdistukseen tarvitsee apuvoimia – ja se on todella ok. Seh\u00e4n on yhteyden luomisen ensi askel kun tunnistaa, ett\u00e4 omat k\u00e4det ja kyvyt eiv\u00e4t riit\u00e4. Ihminen tulee tietoiseksi omista todellisista tarpeistaan.<\/p>\n Jos omien tarpeiden nime\u00e4minen tapahtuu vain ajopelin (kehomieli) yl\u00e4ohjaamossa eli mielen tasolla, ne s\u00e4vyttyv\u00e4t v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aiemman (trauma)ohjelmointimme oikuilla, tarinoiden tuomilla tulkinnoilla, triggeripisteiden parahduksilla ja niiden k\u00e4ynnist\u00e4mien selviytymismekanismien tarjoilemilla pikakaistoilla.<\/p>\n (Heng\u00e4stytt\u00e4\u00e4k\u00f6? Kyll\u00e4. Jatkan silti…ja koetan omistaa t\u00e4m\u00e4n tarinan hieman enemm\u00e4n, etten p\u00e4\u00e4dy julistamaan kaikenkattavana totuutena jotain sellaista, joka on totta vain minulle\u2026)<\/p>\n Kun siis saan yhteyden omaan kehooni, luon v\u00e4yl\u00e4n, jota pitkin voin kuulostella siell\u00e4 siki\u00e4vi\u00e4 tarpeita. Ja kun tila on turvallinen, voin hengitt\u00e4\u00e4 noita kerroksia l\u00e4hemm\u00e4ksi pintaa – ja jossain kohdassa jopa sanoittaa tarpeitani muille. Sielt\u00e4 samasta syv\u00e4st\u00e4 paikasta nousee my\u00f6s se lempe\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olo ja luottamuksen tila, jonka turvin voin entist\u00e4 tietoisemmin rakentaa itselle turvallista kokemisen (ja elossa olemisen) tilaa. Eli valjastan huikean tarinankertojan (mieleni) tilan luojakseni kun tied\u00e4n, mit\u00e4 tarvitsen miss\u00e4kin hetkess\u00e4 – ja mist\u00e4 tarpeeni kenties kumpuaa. Kaikkea ei onneksi tarvitse ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 – ja jotkut tarinat tuovat tilaa hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Yhteys kehoon on oikeasti olemassa koko ajan. Siit\u00e4 tarvitsee vain tulla tietoiseksi. Mit\u00e4 kaikkea kehoni viestii minulle vaikkapa kivun ja v\u00e4symyksen kautta? Mit\u00e4 eri aistikanavat koettavat v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tietoiseen mieleeni eri tilanteissa? Miten hengitykseni k\u00e4til\u00f6i ja orkestroi tilanteita ja tuntemusten rypp\u00e4it\u00e4 \u2013 ja kuinka luon rauhaa itsess\u00e4 sen kaiken todistajana ja vastaanottajana?<\/p>\n Kaikkea ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 tarvitse ratkaista<\/strong> (sanon t\u00e4m\u00e4n itselleni painokkaasti – mun suurin harkka! sill\u00e4 rakastan ongelmanratkaisua.). Ja siin\u00e4 on my\u00f6s erinomainen kohtaamisen tilan laajenemisen eli kehityksen mittari! Kuinka paljon pystyn kannattelemaan omaa tilaani ja kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 El\u00e4m\u00e4 siihen milloinkin tarjoilee ILMAN, ett\u00e4 kiirehdin m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n ja ratkaisemaan? Milloin uskon, ett\u00e4 kaikkea ei ole tarkoitus saatella joka kerta siihen kummalliseen ”summa summarum” -paikkaan omassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4? (T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessa ehk\u00e4? Jep, harjoittelen.)<\/p>\n Palaan takaisin kuvitteelliseen ty\u00f6yhteis\u00f6\u00f6n, jossa useamman ty\u00f6ntekij\u00e4n sieraimia kirvelee (joku on ehk\u00e4 tuonut oman blenderins\u00e4 ty\u00f6paikan kahvihuoneeseen asti…). Esimies huomaa tilanteen ja pyyt\u00e4\u00e4 paikalle ulkopuolisen kouluttajan tai konsultin. P\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 toiminnallisia menetelmi\u00e4, jotta vuorovaikutus paranisi ja yhteys syntyisi. (Olen ollut n\u00e4iss\u00e4 tilanteissa satoja kertoja, joten jos joku kuvittelee, ett\u00e4 kerron h\u00e4nest\u00e4 niin ei, t\u00e4m\u00e4 on oman pienen empiirisen tutkimukseni tulosta ja yhteenvetoa lukuisista puheluista). Loistavaa!, innostun. Konkreettisia tekoja ty\u00f6paikan ilmapiirin kohentamiseksi. Paljonko t\u00e4h\u00e4n on mahdollista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikaa? – Noin kaksi tuntia. (Huokaus.) Voisimmeko kuitenkin luoda t\u00e4h\u00e4n jonkin jatkumon? Asioiden jalkauttaminen ottaa yleens\u00e4 aikansa… – Ei.<\/p>\n Teemme muutamia harjoituksia. Saamme parit yhteiset naurut. Ja sitten se on siin\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isesti se, joka yleens\u00e4 tuo oman blenderins\u00e4 sinne kahvihuoneeseen, on juuri t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 estynyt saapumaan paikalle. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 muutama toteaa, ett\u00e4 ”sen ja sen olisi kannattanut olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 – olisi tehnyt hyv\u00e4\u00e4.” Saan kouluttajana paskat palautteet, koska \u201dei n\u00e4ist\u00e4 ole koskaan mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4.\u201d (Olen saanut my\u00f6s todella hyvi\u00e4 ja kiitt\u00e4vi\u00e4 palautteita \u2013 k\u00e4rjist\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 jostain syyst\u00e4 hieman, anteeksi.) Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 setille saatetaan naureskella. Ylihuomiseen ehditty\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postit ja Teams-palaverit ovat pyyhkineet kaiken koetun pois mielest\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n koettu ei ehtinyt kehoon asti. Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.<\/p>\n ”Jokaisen t\u00e4ytyy tehd\u00e4 se ty\u00f6 ittens\u00e4 kanssa.”<\/em><\/p>\n Toiminnallisissa harjoituksissa on voimaa. Siin\u00e4, ett\u00e4 joukko ihmisi\u00e4 kokoontuu saman intention \u00e4\u00e4relle edes kahdeksi tunniksi, on voimaa. Mutta se, ett\u00e4 kuvitellaan saman reseptin ja sabluunan toimivan kaikille, on h\u00f6p\u00f6h\u00f6p\u00f6-humppaa. Huonoiten ne toimivat niille, jotka on pakotettu paikalle (ennakko-odotusten ja -oletusten voima). Niin, ja jos harjoitusten vet\u00e4j\u00e4 ei ole ihan t\u00e4ysin perill\u00e4, millaisista langoista h\u00e4n mill\u00e4kin harjoitteilla vetelee, saatetaan menn\u00e4 m\u00e4nnikk\u00f6\u00f6n ja lujaa. ”Kevyt pikku improharkka” saattaa olla kaikkea muuta.<\/p>\n Kyll\u00e4, fakta on se, ett\u00e4 harjoitukset toimivat. Ne luovat luottamuksen keh\u00e4\u00e4, \u201drikkovat j\u00e4\u00e4t\u00e4\u201d eli saavat ihmiset hieman rentoutumaan ja h\u00f6ll\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kontrolliaan. Silloin avautuu tila kokea uutta ja uudenlaista.<\/p>\n Joka kerta kun ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja tempautuu touhuun mukaan, h\u00e4n saattaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikki \u2013 erityisesti itsens\u00e4 \u2013 omalla heitt\u00e4ytymiskyvyll\u00e4\u00e4n. Yhteinen nauru ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole onnistumisen merkki. Noiden n\u00e4kyv\u00e4ksi tekevien, jopa paljastavien tuokioiden mukana nousee helposti my\u00f6s h\u00e4pe\u00e4. Ja silloin on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mit\u00e4 vet\u00e4j\u00e4n roolissa toimiva tekee. Miten h\u00e4n kohtaa yhteiseen tekemisen ja kokemisen kentt\u00e4\u00e4n antautuneet, n\u00e4kyviksi tulleet, h\u00e4milleen j\u00e4\u00e4neet? Parhaimmillaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuo tekemisen ja kokemisen kentt\u00e4 tekee muutoksen mahdolliseksi. Se oivalluttaa, kylv\u00e4\u00e4, raikastaa ja ravitsee \u2013 ja her\u00e4ttelee ihmiset n\u00e4kem\u00e4\u00e4n toisensa (ja itsens\u00e4) uudessa valossa. Yhteyden luominen tulee mahdolliseksi (tai mahdollisemmaksi kuin perus arjen kiireiden keskell\u00e4).<\/p>\n Ja se on vasta alku.<\/p>\n Joten voisiko mitenk\u00e4\u00e4n olla niin, ett\u00e4 pikaratkaisujen ja ohituskaistojen etsiminen olisi vihdoin tullut tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n? Mit\u00e4 tapahtuisi, jos kaikki olisivat valmiita k\u00e4\u00e4rim\u00e4\u00e4n hihansa ja ryhtym\u00e4\u00e4n t\u00f6ihin? Mit\u00e4 tapahtuisi, jos l\u00f6ytyisi riitt\u00e4v\u00e4sti (eli kuinka monia?) ihmisi\u00e4, jotka olisivat valmiita sitoutumaan toivotun muutoksen l\u00e4piviemiseen?<\/p>\n V\u00e4h\u00e4n niin kuin rikkakasvien kitkemisen kohdalla: ei riit\u00e4, ett\u00e4 nyppii versoja pinnalta. T\u00e4ytyy l\u00f6yt\u00e4\u00e4 juuret ja nostaa ne p\u00e4iv\u00e4nvaloon. Vain sitten tulee tilaa sellaiselle kukinnalle, jota tavoitellaan. Joten v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 luentomuotoisten koulutusten aika on ohi. Ihmisiin tuupataan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 niin paljon informaatiota kaikissa eri muodoissaan, ett\u00e4 \u00e4hky on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, eik\u00e4 uuden oppimiselle saatika omaksumiselle – ja lopulta kehouttamiselle \u2013 ole kerta kaikkiaan tilaa.<\/p>\n Min\u00e4 tarvitsen toistoja. Lis\u00e4ksi tarvitsen tilan pit\u00e4j\u00e4n tukea niiss\u00e4 hetkiss\u00e4, jolloin silmien eteen ty\u00f6ntyv\u00e4 ja kehon kerroksista kumpuileva shitti on liian tuhtia itse perattavaksi – tai kun kehossa tapahtuvien kokemusten vuoristorata on jotakin sellaista, jota ei ole viel\u00e4 koskaan aiemmin kokenut (niiss\u00e4 hetkiss\u00e4 on yleens\u00e4 vakuuttunut, ett\u00e4 sekoaa lopullisesti).<\/p>\n Tarvitsen tilan pit\u00e4j\u00e4n tukea, kun katson silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kaikkea, jota olen blenderiini ty\u00f6nt\u00e4nyt ja j\u00e4tt\u00e4nyt ”nauttimatta” eli kokematta ja kehouttamatta. Sielt\u00e4 nousevat itkem\u00e4tt\u00e4 ja huutamatta j\u00e4\u00e4neet kivut ja koettelemukset. Sielt\u00e4 nousevat pelot ja niiden varjot. Sielt\u00e4 nousee hapan huokaus, joka sy\u00f6vytt\u00e4\u00e4 tullessaan jokaisen sisuskalun ja polttaa luukalvot karrelle. Sellaista kokemusten kertym\u00e4\u00e4, jota ei en\u00e4\u00e4 yksin voi k\u00e4sitell\u00e4. Ja se kaikki ei ole minun.<\/p>\n Ei, en puhu nyt perinteisest\u00e4 terapiasta vaan ryhm\u00e4muotoisista toisin toimimisen tiloista, joita olen p\u00e4\u00e4ssyt kokemaan mm. radikaalin rehellisyyden kurssien ja konstellaatioita hy\u00f6dynt\u00e4vien viikonloppukurssien (kuten Kaisa Peltolan H\u00e4pe\u00e4n alkemia) avulla. N\u00e4in min\u00e4 vastaan kysymykseen: mit\u00e4 se on ”se ty\u00f6n tekeminen itsen kanssa.” Minulle se on ollut t\u00e4t\u00e4 – perinteisen terapian ja ty\u00f6nohjauksen lis\u00e4ksi.<\/p>\n Vaan mit\u00e4 minulle on tapahtunut tuon penkomisen, kanssahengittelyn, sallimisen ja sen kaiken tietoisen ja tuetun integroinnin j\u00e4lkeen?<\/p>\n Sietoikkunani on l\u00e4v\u00e4ht\u00e4nyt laajemmaksi kuin mit\u00e4 se on viel\u00e4 koskaan ollut. Kykyni todistaa toisen ihmisen kipuja, kiukkuja ja kipuiluja on kehittynyt uudelle tasolle. Taitoni pit\u00e4\u00e4 toiselle tilaa, jossa h\u00e4n voi tulla kohdatuksi, on vahvistunut ja voimistunut.<\/p>\n Ja ”se ty\u00f6 itteni kanssa” jatkuu – itse kullakin.<\/p>\n <\/p>\n Jokaisen el\u00e4m\u00e4 on omanlaisensa. Viimeinen (t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 viimeinen) avainsana on vastuu<\/strong>.<\/p>\n Siin\u00e4 miss\u00e4 (minun mielest\u00e4ni) luentojen ja intensiivikoulutusten (ja varsinkin gurujen) aika on ohi, vastuu kallistuu yh\u00e4 enemm\u00e4n yksil\u00f6n harteille – kaiken muun lis\u00e4ksi, I KNOW!!! Kohtuutonta l\u00e4hes? Mutta ei mahdotonta. Jokaisen ON teht\u00e4v\u00e4 se ty\u00f6 itsens\u00e4 kanssa. Tai toisin sanoen: jokaisen ON elett\u00e4v\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 niin kuin parhaaksi n\u00e4kee. Jos suussa maistuu hapan, karvas ja homeinen, askel on raskas ja suu sylkee lempeiden loitsujen sijaan s\u00e4ks\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 solvauksia muita kohti – voi joko valita el\u00e4\u00e4 niin, tai voi valita kokeilla jotakin muuta. Yksik\u00e4\u00e4n ulkopuolinen kouluttaja, esihenkil\u00f6 tai valmentaja ei voi tehd\u00e4 ”sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4”, sit\u00e4 valintaa toisen puolesta. He ovat tilan luojia ja parhaimmillaan tilan pit\u00e4ji\u00e4, ett\u00e4 tuo ty\u00f6 voi alkaa.<\/p>\n (Rankkaa teksti\u00e4 h\u00e4nelle, joka huokaa pimennysverhojen takana yksin omassa huoneessaan eik\u00e4 tied\u00e4, mik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on menossa \u2013 vai onko sittenkin y\u00f6 \u2013 eik\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 saamastaan vastauksesta. Toivon, ett\u00e4 tiellesi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 joku, jolla on avaimet oveesi ja kyky kohdata kipusi. Joku sellainen, joka ei k\u00e4\u00e4nny pois vaan kuuntelee ja kuulee, ja hyv\u00e4ksyy sinut sellaisena kuin olet viel\u00e4 senkin j\u00e4lkeen kun on kuullut kaiken. Uusi tulee mahdollisemmaksi ja l\u00e4hemm\u00e4ksi. Verho ohenee.)<\/p>\n Jokainen valitsee tehd\u00e4 tai olla tekem\u00e4tt\u00e4 ”sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4” itsens\u00e4 kanssa.<\/p>\n Ja ajatella, sekin on ok.<\/p>\n Eik\u00e4 senk\u00e4\u00e4n kanssa tarvitse j\u00e4\u00e4d\u00e4 yksin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" P\u00e4\u00e4sin tekem\u00e4\u00e4n muutamien nuorten kanssa videota, jossa keskusteltiin erilaisuudesta. Ett\u00e4 mit\u00e4 se on, mit\u00e4 se heille tarkoittaa ja miten se ilmenee arjessa? Puhuttiin my\u00f6s samanlaisuudesta ja omanlaisuudesta. Nuoret totesivat, ett\u00e4 se on ihmisten oma ep\u00e4varmuus, mik\u00e4 aiheuttaa haasteita toisten kohtaamisissa. Heid\u00e4n mielest\u00e4 ihmisten pit\u00e4isi siis olla itsevarmempia, jotta he siet\u00e4isiv\u00e4t ja sallisivat enemm\u00e4n erilaisuutta. Kun kysyin, miten sit\u00e4 itsevarmuutta voi lis\u00e4t\u00e4 tai mist\u00e4 se rakentuu, sain lis\u00e4\u00e4 ohjeita: ”Sun t\u00e4ytyy vaan hyv\u00e4ksy\u00e4 ittes sellasena kuin s\u00e4 oot.” – ”Sun pit\u00e4\u00e4 rakastaa ittees.” – ”Jokaisen t\u00e4ytyy tehd\u00e4 se ty\u00f6 ittens\u00e4 kanssa.” Tarkennuksia ei herunut. Ja kuinka olisi voinutkaan, sill\u00e4 samat lauseet raikaa aikuisten puheissa ja postauksissa. Ny\u00f6kyttelemme n\u00e4ille kehotuksille, ja h\u00f6rpp\u00e4\u00e4mme kupista lis\u00e4\u00e4 kahvia. L\u00e4hetys loppuu siihen ja on aika vaihtaa aihetta. Pistin itseni piinapenkkiin ja aloin tentata kunnolla. Mit\u00e4 oikein odotan? Jotain ohjekirjasta, jota seuraamalla jokainen voisi kokea autuuden ja tulla paremmaksi ihmiseksi? Itsekin er\u00e4\u00e4nlaisen self-help-opuksen koonneena tied\u00e4n, ett\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 on mahdoton. Kuulemani mukaan vain yksi on tehnyt kirjaan kirjattuja harjoituksia omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Me emme kaipaa ohjeita emmek\u00e4 neuvoja kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n – vaikka janoamme tietoa siit\u00e4, miten maaliin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n (tai miten joku on p\u00e4\u00e4ssyt maaliin…). Eli mik\u00e4 avuksi? ”Jokaisen t\u00e4ytyy tehd\u00e4 se ty\u00f6 ittens\u00e4 kanssa.” Jep. Mutta mist\u00e4 aloittaa? Ja mit\u00e4 ihmett\u00e4 ”se ty\u00f6” tarkoittaa? K\u00e4yt\u00e4n tuota ilmaisua itsekin v\u00e4lill\u00e4, joten mihin viittaan? T\u00e4n\u00e4\u00e4n tuolla lumipyryss\u00e4 pyyh\u00e4lt\u00e4ess\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 asettui mielen mutkiin jotenkin n\u00e4in: Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen kehitt\u00e4\u00e4 kyky\u00e4\u00e4n \u2013 jokainen valitsemallaan tavalla \u2013 suostua El\u00e4m\u00e4lle. Eli ty\u00f6n tekemisen j\u00e4lkeen on mahdollista olla kokonainen, tunteva olento, joka p\u00e4rj\u00e4\u00e4 my\u00f6s pahoina p\u00e4ivin\u00e4 itsens\u00e4 kanssa, eik\u00e4 kaada syytt\u00e4 suotta sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 padottua, k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 kuonaa muiden p\u00e4\u00e4lle. Puhun kohtikatsomisen lihaksiston harjoittamisesta. Kyvyst\u00e4 laajentaa kohtaamisen kentt\u00e4\u00e4. Tulee mieleen blenderi, johon on vuosien varrella varattu ihania ainesosasia tulevaa smoothieta varten. Tosin blenderi\u00e4 ei ole miss\u00e4\u00e4n vaiheessa py\u00f6r\u00e4ytetty. Sinne on vaan lis\u00e4tty banaania, p\u00e4hkin\u00e4\u00e4 ja spiruliinaa kunkin ajanjakson trendaavien reseptien rohkaisemana. Maistiaisia ei ole otettu, koska eih\u00e4n se viel\u00e4 ole valmista\u2026 Siin\u00e4 se odottaa keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4… Alimmat hedelm\u00e4t ovat jo kasvattaneet uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 itseens\u00e4 ja tuoksu on sen mukainen. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 siell\u00e4 on paljon sellaista, joka t\u00e4ytyisi heitt\u00e4\u00e4 pois, mutta hommaan ryhtyminen tuntuu ty\u00f6l\u00e4\u00e4lt\u00e4. Vaan hajupa kulkee mukana. Se levitt\u00e4\u00e4 sieraimia ty\u00f6paikalla ja kirist\u00e4\u00e4 kasvon lihaksia. Sanojen mukana syljet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kitker\u00e4\u00e4 ja katkeraa muiden p\u00e4\u00e4lle, eik\u00e4 vastaanottaja oikein tied\u00e4, mik\u00e4 siihen silm\u00e4kulmaan milloinkin roiskahtaa. Otetaan mukaan uusi sana: yhteys. Kirjoitin siit\u00e4 jo aiemmin, ja siihen ajatteluni kiertyy n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n yh\u00e4 uudelleen. Jos yhteys mielen kielen ja kehon v\u00e4lill\u00e4 on poikki (syit\u00e4 on satoja, ja useat niist\u00e4 saattavat ulottuvat sukupolvien yli), yhteytt\u00e4 itseen ei ole. Eli siin\u00e4 tapauksessa ”se ty\u00f6 itsens\u00e4 kanssa” on tuon yhteyden uudelleenrakentamista. Siit\u00e4 se l\u00e4htee. Mit\u00e4 enemm\u00e4n siltaa rakentaa, esteit\u00e4 purkaa ja putkia rassaa, sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi ihminen p\u00e4\u00e4see itse\u00e4\u00e4n \u2013 ja sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi toinen voi tulla (konkreettisesti ja kuvainnollisesti). Sill\u00e4 mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n trigger\u00f6idyn toisten blendereiden herkuista, sit\u00e4 enemm\u00e4n minulle tulee tilaa kohdata, olla l\u00e4sn\u00e4 ja kannatella omaa tilaa – jotta toisella on tilaa olla. Ja onpas se haastava homma! Kaisa Peltola puhuu ja kirjoittaa siit\u00e4, miten me synnymme kylm\u00e4\u00e4n syliin. Ei siis ihme, ett\u00e4 olemme vieraantuneet omasta luonnostamme, ja erillisyydest\u00e4 on tullut muka luonnolista. Ihmisen yhteys luontoon (my\u00f6s omaan todelliseen ihmisluontoon) on hukassa. Eli t\u00e4ss\u00e4 on kyse aika massiivisista, mutta ei mahdottomista, ty\u00f6maista kunkin kohdalla. Mukana kieppuvat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 palautumistaidot (ja palauttamistaidot!) ja voimavarojen aktivointi. Jos oma blenderi on piripintaan t\u00e4ynn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4yksen ohittanutta kauraa, siihen ei kerta kaikkiaan mahdu muiden raakasuklaat eik\u00e4 rusinat. Eli joskus siihen blenderin puhdistukseen tarvitsee apuvoimia – ja se on todella ok. Seh\u00e4n on yhteyden luomisen ensi askel kun tunnistaa, ett\u00e4 omat k\u00e4det ja kyvyt eiv\u00e4t riit\u00e4. Ihminen tulee tietoiseksi omista todellisista tarpeistaan. Jos omien tarpeiden nime\u00e4minen tapahtuu vain ajopelin (kehomieli) yl\u00e4ohjaamossa eli mielen tasolla, ne s\u00e4vyttyv\u00e4t v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aiemman (trauma)ohjelmointimme oikuilla, tarinoiden tuomilla tulkinnoilla, triggeripisteiden parahduksilla ja niiden k\u00e4ynnist\u00e4mien selviytymismekanismien tarjoilemilla pikakaistoilla. (Heng\u00e4stytt\u00e4\u00e4k\u00f6? Kyll\u00e4. Jatkan silti…ja koetan omistaa t\u00e4m\u00e4n tarinan hieman enemm\u00e4n, etten p\u00e4\u00e4dy julistamaan kaikenkattavana totuutena jotain sellaista, joka on totta vain minulle\u2026) Kehotuksista koetun kehouttamiseen Kun siis saan yhteyden omaan kehooni, luon v\u00e4yl\u00e4n, jota pitkin voin kuulostella siell\u00e4 siki\u00e4vi\u00e4 tarpeita. Ja kun tila on turvallinen, voin hengitt\u00e4\u00e4 noita kerroksia l\u00e4hemm\u00e4ksi pintaa – ja jossain kohdassa jopa sanoittaa tarpeitani muille. Sielt\u00e4 samasta syv\u00e4st\u00e4 paikasta nousee my\u00f6s se lempe\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olo ja luottamuksen tila, jonka turvin voin entist\u00e4 tietoisemmin rakentaa itselle turvallista kokemisen (ja elossa olemisen) tilaa. Eli valjastan huikean tarinankertojan (mieleni) tilan luojakseni kun tied\u00e4n, mit\u00e4 tarvitsen miss\u00e4kin hetkess\u00e4 – ja mist\u00e4 tarpeeni kenties kumpuaa. Kaikkea ei onneksi tarvitse ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 – ja jotkut tarinat tuovat tilaa hengitt\u00e4\u00e4. Yhteys kehoon on oikeasti olemassa koko ajan. Siit\u00e4 tarvitsee vain tulla tietoiseksi. Mit\u00e4 kaikkea kehoni viestii minulle vaikkapa kivun ja v\u00e4symyksen kautta? Mit\u00e4 eri aistikanavat koettavat v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tietoiseen mieleeni eri tilanteissa? Miten hengitykseni k\u00e4til\u00f6i ja orkestroi tilanteita ja tuntemusten rypp\u00e4it\u00e4 \u2013 ja kuinka luon rauhaa itsess\u00e4 sen kaiken todistajana ja vastaanottajana? Kaikkea ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 tarvitse ratkaista (sanon t\u00e4m\u00e4n itselleni painokkaasti – mun suurin harkka! sill\u00e4 rakastan ongelmanratkaisua.). Ja siin\u00e4 on my\u00f6s erinomainen kohtaamisen tilan laajenemisen eli kehityksen mittari! Kuinka paljon pystyn kannattelemaan omaa tilaani ja kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 El\u00e4m\u00e4 siihen milloinkin tarjoilee ILMAN, ett\u00e4 kiirehdin m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n ja ratkaisemaan? Milloin uskon, ett\u00e4 kaikkea ei ole tarkoitus saatella joka kerta siihen kummalliseen ”summa summarum” -paikkaan omassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4? (T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessa ehk\u00e4? Jep, harjoittelen.) Kutsutaan kouluttaja paikalle! Palaan takaisin kuvitteelliseen ty\u00f6yhteis\u00f6\u00f6n, jossa useamman ty\u00f6ntekij\u00e4n sieraimia kirvelee (joku on ehk\u00e4 tuonut oman blenderins\u00e4 ty\u00f6paikan kahvihuoneeseen asti…). Esimies huomaa tilanteen ja pyyt\u00e4\u00e4 paikalle ulkopuolisen kouluttajan tai konsultin. P\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 toiminnallisia menetelmi\u00e4, jotta vuorovaikutus paranisi ja yhteys syntyisi. (Olen ollut n\u00e4iss\u00e4 tilanteissa satoja kertoja, joten jos joku kuvittelee, ett\u00e4 kerron h\u00e4nest\u00e4 niin ei, t\u00e4m\u00e4 on oman pienen empiirisen tutkimukseni tulosta ja yhteenvetoa lukuisista puheluista). Loistavaa!, innostun. Konkreettisia tekoja ty\u00f6paikan ilmapiirin kohentamiseksi. Paljonko t\u00e4h\u00e4n on mahdollista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikaa? – Noin kaksi tuntia. (Huokaus.) Voisimmeko kuitenkin luoda t\u00e4h\u00e4n jonkin jatkumon? Asioiden jalkauttaminen ottaa yleens\u00e4 aikansa… – Ei. Teemme muutamia harjoituksia. Saamme parit yhteiset naurut. Ja sitten se on siin\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isesti se, joka yleens\u00e4 tuo oman blenderins\u00e4 sinne kahvihuoneeseen, on juuri t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 estynyt saapumaan paikalle. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 muutama toteaa, ett\u00e4 ”sen ja sen olisi kannattanut olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 – olisi tehnyt hyv\u00e4\u00e4.” Saan kouluttajana paskat palautteet, koska \u201dei n\u00e4ist\u00e4 ole koskaan mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4.\u201d (Olen saanut my\u00f6s todella hyvi\u00e4 ja kiitt\u00e4vi\u00e4 palautteita \u2013 k\u00e4rjist\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 jostain syyst\u00e4 hieman, anteeksi.) Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 setille saatetaan naureskella. Ylihuomiseen ehditty\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postit ja Teams-palaverit ovat pyyhkineet kaiken koetun pois mielest\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n koettu ei ehtinyt kehoon asti. Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. ”Jokaisen t\u00e4ytyy tehd\u00e4 se ty\u00f6 ittens\u00e4 kanssa.” Toiminnallisissa harjoituksissa on voimaa. Siin\u00e4, ett\u00e4 joukko ihmisi\u00e4 kokoontuu saman intention \u00e4\u00e4relle edes kahdeksi tunniksi, on voimaa. Mutta se, ett\u00e4 kuvitellaan saman reseptin ja sabluunan toimivan kaikille, on h\u00f6p\u00f6h\u00f6p\u00f6-humppaa. Huonoiten ne toimivat niille, jotka on pakotettu paikalle (ennakko-odotusten ja -oletusten voima). Niin, ja jos harjoitusten vet\u00e4j\u00e4 ei ole ihan t\u00e4ysin perill\u00e4, millaisista langoista h\u00e4n mill\u00e4kin harjoitteilla vetelee, saatetaan menn\u00e4 m\u00e4nnikk\u00f6\u00f6n ja lujaa. ”Kevyt pikku improharkka” saattaa olla kaikkea muuta. Kyll\u00e4, fakta on se, ett\u00e4 harjoitukset toimivat. Ne luovat luottamuksen keh\u00e4\u00e4, \u201drikkovat j\u00e4\u00e4t\u00e4\u201d eli saavat ihmiset hieman rentoutumaan ja h\u00f6ll\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kontrolliaan. Silloin avautuu tila kokea uutta ja uudenlaista. Joka kerta kun ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja tempautuu touhuun mukaan, h\u00e4n saattaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikki \u2013 erityisesti itsens\u00e4 \u2013 omalla heitt\u00e4ytymiskyvyll\u00e4\u00e4n. Yhteinen nauru ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole onnistumisen merkki. Noiden n\u00e4kyv\u00e4ksi tekevien, jopa paljastavien tuokioiden mukana nousee helposti my\u00f6s h\u00e4pe\u00e4. Ja silloin on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mit\u00e4 vet\u00e4j\u00e4n roolissa toimiva tekee. Miten h\u00e4n kohtaa yhteiseen tekemisen ja kokemisen kentt\u00e4\u00e4n antautuneet, n\u00e4kyviksi tulleet, h\u00e4milleen j\u00e4\u00e4neet? Parhaimmillaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuo tekemisen ja kokemisen kentt\u00e4 tekee muutoksen mahdolliseksi. Se oivalluttaa, kylv\u00e4\u00e4, raikastaa ja ravitsee \u2013 ja her\u00e4ttelee ihmiset n\u00e4kem\u00e4\u00e4n toisensa (ja itsens\u00e4) uudessa valossa. Yhteyden luominen tulee mahdolliseksi (tai mahdollisemmaksi kuin perus arjen kiireiden keskell\u00e4). Ja se on vasta alku. Joten voisiko mitenk\u00e4\u00e4n olla niin, ett\u00e4 pikaratkaisujen ja ohituskaistojen etsiminen olisi vihdoin tullut tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n? Mit\u00e4 tapahtuisi, jos kaikki olisivat valmiita k\u00e4\u00e4rim\u00e4\u00e4n hihansa ja ryhtym\u00e4\u00e4n t\u00f6ihin? Mit\u00e4 tapahtuisi, jos l\u00f6ytyisi riitt\u00e4v\u00e4sti (eli kuinka monia?) ihmisi\u00e4, jotka olisivat valmiita sitoutumaan toivotun muutoksen l\u00e4piviemiseen? V\u00e4h\u00e4n niin kuin rikkakasvien kitkemisen kohdalla: ei riit\u00e4, ett\u00e4 nyppii versoja pinnalta. T\u00e4ytyy l\u00f6yt\u00e4\u00e4 juuret ja nostaa ne p\u00e4iv\u00e4nvaloon. Vain sitten tulee tilaa sellaiselle kukinnalle, jota tavoitellaan. Joten v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 luentomuotoisten koulutusten aika on ohi. Ihmisiin tuupataan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 niin paljon informaatiota kaikissa eri muodoissaan, ett\u00e4 \u00e4hky on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, eik\u00e4 uuden oppimiselle saatika omaksumiselle – ja lopulta kehouttamiselle \u2013 ole kerta kaikkiaan tilaa. Tarvitaan (tai min\u00e4 tarvitsen…)\u00a0kehollisia kokemuksia toisin toimimisesta. Tarvitaan toistoja. Min\u00e4 tarvitsen toistoja. Lis\u00e4ksi tarvitsen tilan pit\u00e4j\u00e4n tukea niiss\u00e4 hetkiss\u00e4, jolloin silmien eteen ty\u00f6ntyv\u00e4 ja kehon kerroksista kumpuileva shitti on liian tuhtia itse perattavaksi – tai kun kehossa tapahtuvien kokemusten vuoristorata on jotakin sellaista, jota ei ole viel\u00e4 koskaan aiemmin kokenut (niiss\u00e4 hetkiss\u00e4 on yleens\u00e4 vakuuttunut, ett\u00e4 sekoaa lopullisesti). Tarvitsen tilan pit\u00e4j\u00e4n tukea, kun katson silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kaikkea, jota olen blenderiini ty\u00f6nt\u00e4nyt ja j\u00e4tt\u00e4nyt ”nauttimatta” eli kokematta ja kehouttamatta. Sielt\u00e4 nousevat itkem\u00e4tt\u00e4 ja huutamatta j\u00e4\u00e4neet kivut ja koettelemukset. Sielt\u00e4 nousevat pelot ja niiden varjot. Sielt\u00e4 nousee hapan huokaus, joka sy\u00f6vytt\u00e4\u00e4 tullessaan jokaisen sisuskalun ja polttaa luukalvot karrelle. Sellaista kokemusten kertym\u00e4\u00e4, jota ei en\u00e4\u00e4 yksin voi k\u00e4sitell\u00e4. Ja se kaikki ei ole minun. Ei, en puhu nyt perinteisest\u00e4 terapiasta vaan ryhm\u00e4muotoisista toisin toimimisen tiloista, joita olen p\u00e4\u00e4ssyt kokemaan mm. radikaalin rehellisyyden kurssien ja konstellaatioita hy\u00f6dynt\u00e4vien viikonloppukurssien (kuten Kaisa Peltolan H\u00e4pe\u00e4n alkemia) avulla. N\u00e4in min\u00e4 vastaan kysymykseen: mit\u00e4 se on ”se ty\u00f6n tekeminen itsen kanssa.” Minulle se on ollut t\u00e4t\u00e4 – perinteisen terapian ja ty\u00f6nohjauksen lis\u00e4ksi. Vaan mit\u00e4 minulle on tapahtunut tuon penkomisen, kanssahengittelyn, sallimisen ja sen kaiken tietoisen ja tuetun integroinnin j\u00e4lkeen? Sietoikkunani on l\u00e4v\u00e4ht\u00e4nyt laajemmaksi kuin mit\u00e4 se on viel\u00e4 koskaan ollut. Kykyni todistaa toisen ihmisen kipuja, kiukkuja ja kipuiluja on kehittynyt uudelle tasolle. Taitoni pit\u00e4\u00e4 toiselle tilaa, jossa h\u00e4n voi tulla kohdatuksi, on vahvistunut ja voimistunut. Ja ”se ty\u00f6 itteni kanssa” jatkuu – itse kullakin. T\u00e4ydennysosa: Jokaisen el\u00e4m\u00e4 on omanlaisensa. Viimeinen (t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 viimeinen) avainsana on vastuu. Siin\u00e4 miss\u00e4 (minun mielest\u00e4ni) luentojen ja intensiivikoulutusten (ja varsinkin gurujen) aika on ohi, vastuu kallistuu yh\u00e4 enemm\u00e4n yksil\u00f6n harteille – kaiken muun lis\u00e4ksi, I KNOW!!! Kohtuutonta l\u00e4hes? Mutta ei mahdotonta. Jokaisen ON teht\u00e4v\u00e4 se ty\u00f6 itsens\u00e4 kanssa. Tai toisin sanoen: jokaisen ON elett\u00e4v\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 niin kuin parhaaksi n\u00e4kee. Jos suussa maistuu hapan, karvas ja homeinen, askel on raskas ja suu sylkee lempeiden loitsujen sijaan s\u00e4ks\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 solvauksia muita kohti – voi joko valita el\u00e4\u00e4 niin, tai voi valita kokeilla jotakin muuta. Yksik\u00e4\u00e4n ulkopuolinen kouluttaja, esihenkil\u00f6 tai valmentaja ei voi tehd\u00e4 ”sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4”, sit\u00e4 valintaa toisen puolesta. He ovat tilan luojia ja parhaimmillaan tilan pit\u00e4ji\u00e4, ett\u00e4 tuo ty\u00f6 voi alkaa. (Rankkaa teksti\u00e4 h\u00e4nelle, joka huokaa pimennysverhojen takana yksin omassa huoneessaan eik\u00e4 tied\u00e4, mik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on menossa \u2013 vai onko sittenkin y\u00f6 \u2013 eik\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 saamastaan vastauksesta. Toivon, ett\u00e4 tiellesi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 joku, jolla on avaimet oveesi ja kyky kohdata kipusi. Joku sellainen, joka ei k\u00e4\u00e4nny pois vaan kuuntelee ja kuulee, ja hyv\u00e4ksyy sinut sellaisena kuin olet viel\u00e4 senkin j\u00e4lkeen kun on kuullut kaiken. Uusi tulee mahdollisemmaksi ja l\u00e4hemm\u00e4ksi. Verho ohenee.) Jokainen valitsee tehd\u00e4 tai olla tekem\u00e4tt\u00e4 ”sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4” itsens\u00e4 kanssa. Ja ajatella, sekin on ok. Eik\u00e4 senk\u00e4\u00e4n kanssa tarvitse j\u00e4\u00e4d\u00e4 yksin.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":383,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-384","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/384"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=384"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/384\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":387,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/384\/revisions\/387"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/383"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=384"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=384"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=384"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Kehotuksista koetun kehouttamiseen<\/b><\/h5>\n
Kutsutaan kouluttaja paikalle!<\/strong><\/h5>\n
Tarvitaan<\/strong> (tai min\u00e4 tarvitsen…)\u00a0kehollisia kokemuksia toisin toimimisesta. Tarvitaan toistoja.
\n<\/strong><\/h5>\nT\u00e4ydennysosa:<\/strong><\/h5>\n