Rainbow Eaglen<\/strong> luennoilla siit\u00e4, miten aikoinaan heimot tukivat j\u00e4seni\u00e4\u00e4n oman potentiaalinsa selvitt\u00e4misess\u00e4. Muut tunnistivat pienen kulkijan lahjan maailmalle, ja h\u00e4nt\u00e4 alettiin tukemaan teht\u00e4v\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4.<\/p>\nOlisipa moinen luksusta t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4… (vai olisiko sittenk\u00e4\u00e4n?)<\/p>\n
Aiempi versio itsest\u00e4 tiesi n\u00e4m\u00e4kin paremmin. Olin perfektionisti-suorittaja, jolla oli selv\u00e4t s\u00e4velet ja hyv\u00e4 suunnitelma – kunnes kaikki osat siit\u00e4 oli taaplattu tappiin saakka eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4 mennytk\u00e4\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 omien kuvitelmien mukaan. Elettiin vuotta 2017. Toinen kirjani oli juuri julkaistu. Jokin muuttui. Jokin murtui. En osannut en\u00e4\u00e4 unelmoida. Ja El\u00e4m\u00e4 kuljetti silti. Se tarjoili upeita oppimisen areenoita. Se kutsui tutkimaan omaa tekemist\u00e4 pintaa syvemm\u00e4lt\u00e4 ja n\u00e4ytti, ettei t\u00e4ss\u00e4 ole ollenkaan kaikki. T\u00e4m\u00e4 on vasta alkua.<\/p>\n
Siit\u00e4 saakka olen harjoitellut suostumista. Olen opetellut siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n El\u00e4m\u00e4n ohjauspisteen sinne miss\u00e4 se varmaan on koko ajan ollutkin (ja miss\u00e4 sen kuuluisi olla?): syv\u00e4lle sis\u00e4\u00e4ni, kaikkien m\u00e4\u00e4riteltyjen kerrosten tuolle puolen. Aiempi versio itsest\u00e4 m\u00e4\u00e4ritteli ja oli olemassa ulkoisten suoritustensa kautta. Silloin my\u00f6s unelmat ja suuntaviitat poimittiin itsen ulkopuolelta. Oli aivan uusi suunta sukeltaa syvyyssuunnassa johonkin sellaiseen, mihin kukaan muu ei voinut antaa kuin omia arvauksiaan tueksi (t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sekin!).<\/p>\n
Ja jostain sielt\u00e4 uumenista l\u00f6ytyy ”heimo”, jolla on kaikki kaivatut vastaukset. Gurujen aika on ohi. On aika astua itse oman el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4pomon paikalle ja ottaa vastuu.<\/p>\n
Sill\u00e4 matkalla olen edelleen. Tai itse asiassa tuntuu, ett\u00e4 The Matka on vasta alkamassa! N\u00e4m\u00e4 kuluneet viisi vuotta ovat huuhtoneet ja heitelleet, koetelleet ja kyselleet, tarjoilleet makupaloja ja teasereita siit\u00e4, mik\u00e4 kaikki voisi olla mahdollista. Olen onnekseni l\u00f6yt\u00e4nyt huikeita opettajia, ”k\u00e4til\u00f6it\u00e4” ja kokemusten sanoittajia, joiden avulla olen uskaltanut olla jotakin, mink\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4ni tied\u00e4n omakseni mutta jonka \u00e4\u00e4rell\u00e4 uloinkerrokseni viel\u00e4 ujostelee.<\/p>\n
Juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 olla keskener\u00e4inen, jakaa mm. omat videon virrassa rustatut kirjoitusvirheet (kuvassa) ja olla ihan ulapalla sen suhteen, mik\u00e4 minun The Gift onkaan.\u00a0 Yht\u00e4 kuutamolla olen sen kanssa, mihin t\u00e4m\u00e4 kaikki johtaa. Ja hyv\u00e4 niin.<\/p>\n
Aina ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4 (eik\u00e4 olla oikeassa). Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4\u00e4 kaikilla aisteillaan uteliaana – ja antaa El\u00e4m\u00e4n ilmenty\u00e4 jokaisessa hetkess\u00e4 sellaisena kuin sit\u00e4 huvittaa. Pala ja piirros kerrallaan. N\u00e4in on nyt.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tied\u00e4tk\u00f6, mik\u00e4 on sinun ainutlaatuinen lahjasi maailmalle? Sin\u00e4. Aloitin lauantaip\u00e4iv\u00e4ni katsomalla Gaia-kanavalta dokumentin: ”Discover the Gift – it’s why we’re here”. Se oli… l\u00e4hes kaksituntinen tykitys ja koonti kaikista mahdollisista kliseist\u00e4 ja itsest\u00e4\u00e4nselvyyksist\u00e4, joita moni taho toistelee mantran tavoin. Tein silti muistiinpanoja (eli piirtelin samalla) ja eksyip\u00e4 muistikirjan sivuille muutamia sanojakin, jotka resonoivat. Mutta miksi ihmeess\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikaansa sellaiseen, joka ei varsinaisesti tuota uutta tietoa tai mist\u00e4 ei n\u00e4in ollen ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4? Kenen ajatus tuo oli? Miksi kaikesta pit\u00e4isi olla jotain hy\u00f6ty\u00e4? Miksi vain tiedon kartuttaminen olisi arvokasta? Oman uteliaisuuteni her\u00e4tti se, miksi yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan asetun n\u00e4iden samojen pohdintojen \u00e4\u00e4relle? Mik\u00e4 osa minusta haluaa kuulla samat asiat kerta toisensa j\u00e4lkeen? Mihin tarpeeseen se vastaa? Aloin hahmotella mieless\u00e4ni kuvaa, jossa tietoa kaatuu p\u00e4\u00e4h\u00e4n (ja kehoon) joka suunnasta eri muodoissaan jatkuvana virtana. Mieli tiet\u00e4\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja jopa tunnistaa monia asioita – ja syvin osa itse\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 sen kaiken jo ennen ”kaatamisen” hetke\u00e4. Mutta mit\u00e4 ihmett\u00e4 on siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4? Miksi tieto ei kehoudu? Miksi se ei laskeudu siihen kohtaan, joka yhdist\u00e4\u00e4 ikiaikaisen ytimen t\u00e4m\u00e4n hetken tietoiseen mieleen? Kuinka toimia sillanrakentajana sis\u00e4iselle ja ulkoiselle maailmalleen niin, ett\u00e4 jokin konkreettinen muutos toiminnan tasolla vihdoin tapahtuisi? Voisin oppia tunnistamaan oman potentiaalini. Voisin vihdoin tunnustaa oman potentiaalini. Osaisin keskitt\u00e4\u00e4 energiani – huomioni ja kaiken tekemiseni oman ”lahjani” tuomiseen t\u00e4h\u00e4n maailmaan… Olen saanut kuulla monia kertoja eri yst\u00e4vieni sanomana, miten selke\u00e4lt\u00e4 kaikki tekemiseni vaikuttaa. Heille (ei kaikille) on syntynyt mielikuva, ett\u00e4 minulla olisi jokin suuri suunnitelma, johon kaikki valintani kietoutuvat pala kerrallaan. ”Sinullahan on selv\u00e4t s\u00e4velet! Tied\u00e4t mit\u00e4 haluat ja mit\u00e4 kohti olet menossa!” Se ei vain tunnu silt\u00e4. ”Haluan tuntea olevani elossa. Haluan, ett\u00e4 El\u00e4m\u00e4 voi ilment\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n minun kauttani niin kuin on tarkoitettu.” Mieli maalaa horisonttiin isolla pensselill\u00e4, ja kyselee konkretian per\u00e4\u00e4n: miten? Toivon, ett\u00e4 olisin tallentanut johonkin tarkemmin ne (ty\u00f6)tilanteet, joissa olen kokenut flown. Tai ett\u00e4 olisin tehnyt muistiinpanoja hetkist\u00e4, jolloin ohjaukseeni osallistunut on tokaissut:”Pia, t\u00e4m\u00e4 on se sun juttu!” tai ”Kiitos, ett\u00e4 teet t\u00e4t\u00e4!” tai ”T\u00e4t\u00e4 sun t\u00e4ytyy tehd\u00e4 enemm\u00e4nkin!” Ne kaikki ovat olleet (tai olisivat nyt jos…) huikeita johtolankoja oman el\u00e4m\u00e4n polun ”poirotointiin”… Hyv\u00e4ksynt\u00e4, vapaa virtaus ja tietynlainen vallattomuus – ja ehdottomasti tekemisen ja toiminnan vapaaehtoisuus. Ja se, kun n\u00e4kee, miten toisen ihmisen silm\u00e4t syttyv\u00e4t ja koko olemus ik\u00e4\u00e4n kuin her\u00e4\u00e4 henkiin! Terhi Vedenkivi muistutteli omassa blogikirjoituksessaan siit\u00e4, ett\u00e4 ent\u00e4p\u00e4 jos olemmekin ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4? (17.3. ”Ent\u00e4 jos olen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4?”; http:\/\/vedenkivi.fi\/blogi\/) Niinp\u00e4. Aikaan sidottu tieto. Ei-tiet\u00e4misen tila. Itse luodut illuusiot, somen h\u00e4mment\u00e4m\u00e4t mielipiteet ja lopulta omiksi omaksutut uskomukset ohjaamassa valintoja mm. sen suhteen, mihin suuntiin voin katsoa kun mietin, mik\u00e4 minusta tulee isona. Mik\u00e4 tai kuka olen? Luin (tai ahmin) aikoinaan Ken Robinsonin kirjat The Element: How Finding Your Passion Changes Everything (2009) ja Finding Your Element (2014) kertaistumalta. Koin olevani asian ytimess\u00e4. Sittemmin sytyin mm. kirjailija, tarinankertoja Rainbow Eaglen luennoilla siit\u00e4, miten aikoinaan heimot tukivat j\u00e4seni\u00e4\u00e4n oman potentiaalinsa selvitt\u00e4misess\u00e4. Muut tunnistivat pienen kulkijan lahjan maailmalle, ja h\u00e4nt\u00e4 alettiin tukemaan teht\u00e4v\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4. Olisipa moinen luksusta t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4… (vai olisiko sittenk\u00e4\u00e4n?) Aiempi versio itsest\u00e4 tiesi n\u00e4m\u00e4kin paremmin. Olin perfektionisti-suorittaja, jolla oli selv\u00e4t s\u00e4velet ja hyv\u00e4 suunnitelma – kunnes kaikki osat siit\u00e4 oli taaplattu tappiin saakka eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4 mennytk\u00e4\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 omien kuvitelmien mukaan. Elettiin vuotta 2017. Toinen kirjani oli juuri julkaistu. Jokin muuttui. Jokin murtui. En osannut en\u00e4\u00e4 unelmoida. Ja El\u00e4m\u00e4 kuljetti silti. Se tarjoili upeita oppimisen areenoita. Se kutsui tutkimaan omaa tekemist\u00e4 pintaa syvemm\u00e4lt\u00e4 ja n\u00e4ytti, ettei t\u00e4ss\u00e4 ole ollenkaan kaikki. T\u00e4m\u00e4 on vasta alkua. Siit\u00e4 saakka olen harjoitellut suostumista. Olen opetellut siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n El\u00e4m\u00e4n ohjauspisteen sinne miss\u00e4 se varmaan on koko ajan ollutkin (ja miss\u00e4 sen kuuluisi olla?): syv\u00e4lle sis\u00e4\u00e4ni, kaikkien m\u00e4\u00e4riteltyjen kerrosten tuolle puolen. Aiempi versio itsest\u00e4 m\u00e4\u00e4ritteli ja oli olemassa ulkoisten suoritustensa kautta. Silloin my\u00f6s unelmat ja suuntaviitat poimittiin itsen ulkopuolelta. Oli aivan uusi suunta sukeltaa syvyyssuunnassa johonkin sellaiseen, mihin kukaan muu ei voinut antaa kuin omia arvauksiaan tueksi (t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sekin!). Ja jostain sielt\u00e4 uumenista l\u00f6ytyy ”heimo”, jolla on kaikki kaivatut vastaukset. Gurujen aika on ohi. On aika astua itse oman el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4pomon paikalle ja ottaa vastuu. Sill\u00e4 matkalla olen edelleen. Tai itse asiassa tuntuu, ett\u00e4 The Matka on vasta alkamassa! N\u00e4m\u00e4 kuluneet viisi vuotta ovat huuhtoneet ja heitelleet, koetelleet ja kyselleet, tarjoilleet makupaloja ja teasereita siit\u00e4, mik\u00e4 kaikki voisi olla mahdollista. Olen onnekseni l\u00f6yt\u00e4nyt huikeita opettajia, ”k\u00e4til\u00f6it\u00e4” ja kokemusten sanoittajia, joiden avulla olen uskaltanut olla jotakin, mink\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4ni tied\u00e4n omakseni mutta jonka \u00e4\u00e4rell\u00e4 uloinkerrokseni viel\u00e4 ujostelee. Juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 olla keskener\u00e4inen, jakaa mm. omat videon virrassa rustatut kirjoitusvirheet (kuvassa) ja olla ihan ulapalla sen suhteen, mik\u00e4 minun The Gift onkaan.\u00a0 Yht\u00e4 kuutamolla olen sen kanssa, mihin t\u00e4m\u00e4 kaikki johtaa. Ja hyv\u00e4 niin. Aina ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4 (eik\u00e4 olla oikeassa). Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4\u00e4 kaikilla aisteillaan uteliaana – ja antaa El\u00e4m\u00e4n ilmenty\u00e4 jokaisessa hetkess\u00e4 sellaisena kuin sit\u00e4 huvittaa. Pala ja piirros kerrallaan. N\u00e4in on nyt.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":380,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-378","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/378"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=378"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/378\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":382,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/378\/revisions\/382"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/380"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=378"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=378"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=378"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}