T\u00e4m\u00e4 talvi on ollut minulle jonkinlainen v\u00e4litila. Vakituinen ty\u00f6ni p\u00e4\u00e4ttyi viime vuoden lokakuussa, ja sen j\u00e4lkeen olen tutkaillut ihan tosissani, mihin suuntaan energiani ja tekoni seuraavaksi? Mit\u00e4 haluan edist\u00e4\u00e4, kehitt\u00e4\u00e4 ja oppia? Mik\u00e4 minusta tulee isona?<\/p>\n
Valmistuin palautumisvalmentajaksi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2021, ja olen sen j\u00e4lkeen tasaisin v\u00e4liajoin pohtinut siihen liittyv\u00e4\u00e4 tematiikkaa. P\u00e4hk\u00e4ilyt kietoutuvat ketter\u00e4sti aiempiin mietint\u00f6ihini. Havahduin nimitt\u00e4in 20 vuotta sitten yliopisto-opintojeni yhteydess\u00e4 siihen, ett\u00e4 teatterimaailmassa on vakava puute. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy kyll\u00e4 lukuisia metodeja siihen, miten rooli rakennetaan, mutta yksik\u00e4\u00e4n teoreetikko ja teatterin tekij\u00e4 ei ole pureutunut siihen, miten rooli puretaan?<\/p>\n
Kehittelin asian tiimoilta vuonna 2012 oman kyh\u00e4elm\u00e4n, jota testailin er\u00e4\u00e4n harrastajaryhm\u00e4n kanssa vajaan vuoden ajan yhden n\u00e4ytelm\u00e4produktion yhteydess\u00e4. Oleellista oli ensin hahmottaa, mik\u00e4 on kenenkin l\u00e4ht\u00f6piste. Kuka min\u00e4 olen ilman roolia ja roolejani? Eli piti tunnistaa niin sanottu kotipes\u00e4. Paikka, jossa saa olla oma itsens\u00e4. Tila, jossa keho rentoutuu ja mieli on luottavainen ja levollinen. Tietyilt\u00e4 osilta voisi\u00a0 puhua mukavuusalueesta, siit\u00e4 tutusta ja turvallisesta, jossa on kaikki voimavarat k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 ja asetukset kohdillaan.<\/p>\n
Kun l\u00e4ht\u00f6ruutu on selke\u00e4, voi l\u00e4hte\u00e4 surutta seikkailuun – sill\u00e4 silloin on aina olemassa paikka, jonne palata, jos tarinan k\u00e4\u00e4nteet menev\u00e4t liian j\u00e4nnitt\u00e4viksi…<\/p>\n
Palautumistaidot t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t samaan harmoniseen ja voimauttavaan paikkaan, jossa ihminen voi elpy\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 haasteista ja hallitsemattomista kuormista. Mutta pelkk\u00e4 kehon rentouttaminen ja hetken hengittely ei automaattisesti vie maaliin. T\u00e4ytyy tunnistaa, mik\u00e4 itse\u00e4 kuormittaa ja mik\u00e4 n\u00e4in ollen on sit\u00e4 kuormaa kevent\u00e4v\u00e4 ja taakkaa tasapainottava ”toimenpide”.<\/p>\n
Jos olen istunut koko p\u00e4iv\u00e4n tietokoneen \u00e4\u00e4ress\u00e4, en palaudu tapittamalla Netflixi\u00e4 sohvan nurkassa vaan l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4lenkille. Jos olen kuunnellut muita ihmisi\u00e4 monta tuntia ja seikkaillut h\u00e4lyn keskell\u00e4, en palaudu kuuntelemalla podcasteja tai edes yst\u00e4v\u00e4n puhetta vaan sulkeutumalla yksin hiljaisuuteen (vaikka siell\u00e4 mets\u00e4lenkill\u00e4). Jos olen kiiruhtanut, kipitt\u00e4nyt, toimittanut ja touhottanut koko p\u00e4iv\u00e4n paikasta toiseen, en palaudu menem\u00e4ll\u00e4 kuntosalille tai tehokkaalle jumppatunnille suorittamaan sarjoja vaan pys\u00e4htym\u00e4ll\u00e4 ja paikoillaan pysym\u00e4ll\u00e4, patjalla p\u00f6tk\u00f6tellen tai saunan lauteilla loikoillen. Vastakohdissa on viisautta…<\/p>\n
Mutta kun sek\u00e4\u00e4n ei toimi noin vain, jos se kotipes\u00e4 ja palautumisen syli on kadoksissa.<\/p>\n
Luonto tiet\u00e4\u00e4 ja osaa homman hienosti. Syksyll\u00e4 korjataan satoa ja p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n irti upeista luomuksista. Talvi lev\u00e4t\u00e4\u00e4n luvan kanssa, ker\u00e4t\u00e4\u00e4n voimia ja annetaan uuden kukoistuksen tekeyty\u00e4 rauhassa mullan uumenissa, lumipeitteen alla piilossa. Kev\u00e4\u00e4n tullen kurkistellaan, rohkaistutaan ja aloitetaan avautuminen – n\u00e4kyv\u00e4ksi tuleminen. Ja kes\u00e4ll\u00e4 annetaan palaa t\u00e4ysill\u00e4. Ollaan aivan lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n esill\u00e4 ja pistet\u00e4\u00e4n parasta mit\u00e4 tammenterhon syd\u00e4meen on jossain vaiheessa koodattu ja kirjoitettu.<\/p>\n
Syklisyys.<\/p>\n
Tasapainottavat teot.<\/p>\n
Lupa lev\u00e4t\u00e4. Lupa luoda. Lupa kukoistaa.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n ajan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihmisill\u00e4 ei ole kateissa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siemenen (ja syd\u00e4men) syv\u00e4 tieto ja viisaus. Monilta (my\u00f6s minulta t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4) on p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4sist\u00e4 se punainen lanka ja kyky katsoa t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4 pidemm\u00e4lle. Titteleit\u00e4 on vaikka muille jakaa, mutta jokainen niist\u00e4 kumisee tyhjyytt\u00e4\u00e4n – tai sitten muutama niist\u00e4 kiinnittyy kummallisella kudoksella suoraan identiteettitasolle. Lause ”Min\u00e4 olen…” t\u00e4ydennet\u00e4\u00e4n koulutuksen tai nykyisen ammatin mukana tulleella nimikkeell\u00e4. Unohtuu, ett\u00e4 ”Min\u00e4” on paljon muutakin kuin kiire-saagan suhinoissa liikkeelle saadut suoritukset.<\/p>\n
Olisiko siis oleellista – tai ainakin ihan hyv\u00e4 vaihtoehto – keskitty\u00e4 palautumisen suorittamisen sijaan palauttamistaitojen kehitt\u00e4miseen ja kehouttamiseen? Ett\u00e4 osaisimme ensin vain pys\u00e4hty\u00e4 ja sitten:<\/p>\n
Mit\u00e4 paremmin olemme palautuneet arjen kuormasta sit\u00e4 paremmin pystymme palauttamaan voimavaroja, tiloja ja itselle tosia tekemisentapoja. Sill\u00e4 ainakin minulle yksi palautumisen parhaista mittareista on luovuus – eli uuden luominen, kirjoittaminen, maalaaminen, mutta my\u00f6s uudenlaisten tapojen haltuunottaminen, uusien ihmisten kohtaaminen, yhteyden luominen itseen, muihin ja maailmaan.<\/p>\n
Ja siit\u00e4h\u00e4n se sykli l\u00e4htee uudelleen liikkeelle luonnollisesti ja kauniisti. Pelkk\u00e4 ”Min\u00e4 olen” riitt\u00e4\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 oikein mainiosti (ja on kaltaiselleni kulkijalle hiton vaikeaa uskoa, joten harjoittelen yh\u00e4 ja edelleen). Ei-tiet\u00e4misen tilaa tulee vaalia. Sis\u00e4ist\u00e4 turvan tunnetta tulee rakentaa itse s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Radikaalisti rehellisen\u00e4 itselleen, ja omalla puolellaan pysyen – omia puoliaan pit\u00e4en, rajoista huolehtien, erillisyydest\u00e4 yhteyteen pyrkien.<\/p>\n
Mit\u00e4h\u00e4n lumen alta paljastuu kun kev\u00e4taurinko p\u00e4\u00e4see porottamaan oikein kunnolla?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4m\u00e4 talvi on ollut minulle jonkinlainen v\u00e4litila. Vakituinen ty\u00f6ni p\u00e4\u00e4ttyi viime vuoden lokakuussa, ja sen j\u00e4lkeen olen tutkaillut ihan tosissani, mihin suuntaan energiani ja tekoni seuraavaksi? Mit\u00e4 haluan edist\u00e4\u00e4, kehitt\u00e4\u00e4 ja oppia? Mik\u00e4 minusta tulee isona? Valmistuin palautumisvalmentajaksi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2021, ja olen sen j\u00e4lkeen tasaisin v\u00e4liajoin pohtinut siihen liittyv\u00e4\u00e4 tematiikkaa. P\u00e4hk\u00e4ilyt kietoutuvat ketter\u00e4sti aiempiin mietint\u00f6ihini. Havahduin nimitt\u00e4in 20 vuotta sitten yliopisto-opintojeni yhteydess\u00e4 siihen, ett\u00e4 teatterimaailmassa on vakava puute. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy kyll\u00e4 lukuisia metodeja siihen, miten rooli rakennetaan, mutta yksik\u00e4\u00e4n teoreetikko ja teatterin tekij\u00e4 ei ole pureutunut siihen, miten rooli puretaan? Kehittelin asian tiimoilta vuonna 2012 oman kyh\u00e4elm\u00e4n, jota testailin er\u00e4\u00e4n harrastajaryhm\u00e4n kanssa vajaan vuoden ajan yhden n\u00e4ytelm\u00e4produktion yhteydess\u00e4. Oleellista oli ensin hahmottaa, mik\u00e4 on kenenkin l\u00e4ht\u00f6piste. Kuka min\u00e4 olen ilman roolia ja roolejani? Eli piti tunnistaa niin sanottu kotipes\u00e4. Paikka, jossa saa olla oma itsens\u00e4. Tila, jossa keho rentoutuu ja mieli on luottavainen ja levollinen. Tietyilt\u00e4 osilta voisi\u00a0 puhua mukavuusalueesta, siit\u00e4 tutusta ja turvallisesta, jossa on kaikki voimavarat k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 ja asetukset kohdillaan. Kun l\u00e4ht\u00f6ruutu on selke\u00e4, voi l\u00e4hte\u00e4 surutta seikkailuun – sill\u00e4 silloin on aina olemassa paikka, jonne palata, jos tarinan k\u00e4\u00e4nteet menev\u00e4t liian j\u00e4nnitt\u00e4viksi… Palautumistaidot t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t samaan harmoniseen ja voimauttavaan paikkaan, jossa ihminen voi elpy\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 haasteista ja hallitsemattomista kuormista. Mutta pelkk\u00e4 kehon rentouttaminen ja hetken hengittely ei automaattisesti vie maaliin. T\u00e4ytyy tunnistaa, mik\u00e4 itse\u00e4 kuormittaa ja mik\u00e4 n\u00e4in ollen on sit\u00e4 kuormaa kevent\u00e4v\u00e4 ja taakkaa tasapainottava ”toimenpide”. Jos olen istunut koko p\u00e4iv\u00e4n tietokoneen \u00e4\u00e4ress\u00e4, en palaudu tapittamalla Netflixi\u00e4 sohvan nurkassa vaan l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4lenkille. Jos olen kuunnellut muita ihmisi\u00e4 monta tuntia ja seikkaillut h\u00e4lyn keskell\u00e4, en palaudu kuuntelemalla podcasteja tai edes yst\u00e4v\u00e4n puhetta vaan sulkeutumalla yksin hiljaisuuteen (vaikka siell\u00e4 mets\u00e4lenkill\u00e4). Jos olen kiiruhtanut, kipitt\u00e4nyt, toimittanut ja touhottanut koko p\u00e4iv\u00e4n paikasta toiseen, en palaudu menem\u00e4ll\u00e4 kuntosalille tai tehokkaalle jumppatunnille suorittamaan sarjoja vaan pys\u00e4htym\u00e4ll\u00e4 ja paikoillaan pysym\u00e4ll\u00e4, patjalla p\u00f6tk\u00f6tellen tai saunan lauteilla loikoillen. Vastakohdissa on viisautta… Mutta kun sek\u00e4\u00e4n ei toimi noin vain, jos se kotipes\u00e4 ja palautumisen syli on kadoksissa. Luonto tiet\u00e4\u00e4 ja osaa homman hienosti. Syksyll\u00e4 korjataan satoa ja p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n irti upeista luomuksista. Talvi lev\u00e4t\u00e4\u00e4n luvan kanssa, ker\u00e4t\u00e4\u00e4n voimia ja annetaan uuden kukoistuksen tekeyty\u00e4 rauhassa mullan uumenissa, lumipeitteen alla piilossa. Kev\u00e4\u00e4n tullen kurkistellaan, rohkaistutaan ja aloitetaan avautuminen – n\u00e4kyv\u00e4ksi tuleminen. Ja kes\u00e4ll\u00e4 annetaan palaa t\u00e4ysill\u00e4. Ollaan aivan lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n esill\u00e4 ja pistet\u00e4\u00e4n parasta mit\u00e4 tammenterhon syd\u00e4meen on jossain vaiheessa koodattu ja kirjoitettu. Syklisyys. Tasapainottavat teot. Lupa lev\u00e4t\u00e4. Lupa luoda. Lupa kukoistaa. T\u00e4m\u00e4n ajan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihmisill\u00e4 ei ole kateissa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siemenen (ja syd\u00e4men) syv\u00e4 tieto ja viisaus. Monilta (my\u00f6s minulta t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4) on p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4sist\u00e4 se punainen lanka ja kyky katsoa t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4 pidemm\u00e4lle. Titteleit\u00e4 on vaikka muille jakaa, mutta jokainen niist\u00e4 kumisee tyhjyytt\u00e4\u00e4n – tai sitten muutama niist\u00e4 kiinnittyy kummallisella kudoksella suoraan identiteettitasolle. Lause ”Min\u00e4 olen…” t\u00e4ydennet\u00e4\u00e4n koulutuksen tai nykyisen ammatin mukana tulleella nimikkeell\u00e4. Unohtuu, ett\u00e4 ”Min\u00e4” on paljon muutakin kuin kiire-saagan suhinoissa liikkeelle saadut suoritukset. Olisiko siis oleellista – tai ainakin ihan hyv\u00e4 vaihtoehto – keskitty\u00e4 palautumisen suorittamisen sijaan palauttamistaitojen kehitt\u00e4miseen ja kehouttamiseen? Ett\u00e4 osaisimme ensin vain pys\u00e4hty\u00e4 ja sitten: palauttaa itsemme ”maan pinnalle”, omaan kehoon, l\u00e4sn\u00e4olevaan ja lasna olevaan tilaan (ettemme niin herk\u00e4sti uskoisi uutisten luuppaamaa, palavereissa paukutettua, someen suollettua tai sit\u00e4 omaa sis\u00e4ist\u00e4 kommenttiraitaa, joka raikaa raipparadiona tiukkojen paikkojen tullen) palauttaa itsemme uhrin ja marttyyrin paikoilta vastuunkantajaksi (kohtikatsojaksi, aikuiseksi ja toimijaksi) palauttaa omat voimavarat tarpeen tullen palauttaa kiitokset ja kannustavat sanat kaverille (my\u00f6s itselle v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 – koska miksip\u00e4 ei?) palauttaa muille kuuluvat (tunne)taakat ja tarinat takaisin heille kenelle ne kuuluvat (ettemme ottaisi omaksemme jotakin, jonka alkul\u00e4hde on kenties vuosisatojen – tai l\u00e4himarketin kassajonossa kiukutelleen sel\u00e4n takana. Eli t\u00e4h\u00e4n liittyy my\u00f6s itsess\u00e4 esiinnousevan tutkiskelu ja itsetuntemus: mik\u00e4 on omaa ja mik\u00e4 jonkun toisen?) Mit\u00e4 paremmin olemme palautuneet arjen kuormasta sit\u00e4 paremmin pystymme palauttamaan voimavaroja, tiloja ja itselle tosia tekemisentapoja. Sill\u00e4 ainakin minulle yksi palautumisen parhaista mittareista on luovuus – eli uuden luominen, kirjoittaminen, maalaaminen, mutta my\u00f6s uudenlaisten tapojen haltuunottaminen, uusien ihmisten kohtaaminen, yhteyden luominen itseen, muihin ja maailmaan. Ja siit\u00e4h\u00e4n se sykli l\u00e4htee uudelleen liikkeelle luonnollisesti ja kauniisti. Pelkk\u00e4 ”Min\u00e4 olen” riitt\u00e4\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 oikein mainiosti (ja on kaltaiselleni kulkijalle hiton vaikeaa uskoa, joten harjoittelen yh\u00e4 ja edelleen). Ei-tiet\u00e4misen tilaa tulee vaalia. Sis\u00e4ist\u00e4 turvan tunnetta tulee rakentaa itse s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Radikaalisti rehellisen\u00e4 itselleen, ja omalla puolellaan pysyen – omia puoliaan pit\u00e4en, rajoista huolehtien, erillisyydest\u00e4 yhteyteen pyrkien. Mit\u00e4h\u00e4n lumen alta paljastuu kun kev\u00e4taurinko p\u00e4\u00e4see porottamaan oikein kunnolla?<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":374,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-375","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/375"}],"collection":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=375"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/375\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":376,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/375\/revisions\/376"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/374"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=375"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=375"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/piakoponen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=375"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}